Ajankohtaista

Raskaampi albumikooste ‚Äď Helmikuu 2023

24.02.2023


Astral Samurai Astral Samurai: Astral Samurai
Omakustanne

Astral Samurai -nimen takaa löytyy yksi henkilö, tarkemmin sanottuna Fireproven-yhtyeen Ilari Hannula. Herran sooloprojekti pyrkii rohkeasti yhdistämään itämaiset vaikutteet länsimaiseen metalliin, ja kohtaamisympäristönä toimii luonnollisesti kosketinsoittimen sisusta.

Aasialaisuus on tietysti kunkin kuulijan korvissa, mutta kun Samurai Sword kiskaistaan esiin ovat vaikutteet mielestäni mitä ilmeisimmät. Tämähän on kuin metallista Ninjagoa, tai konsolininjojen taustoilla usein kuultavaa mäiskettä, paitsi että seassa on myös jotain muuta. Masked Devil soundaa kitaransa ja elokuvamaisten synalevitysten ansiosta rahdun John Carpenterilta, mikä on siis iso kehu ja kunnia, eikä Astral Samurai jumitu kliseisiin.

Jouhevan alun jälkeen fokus siirtyy kuin huomaamatta askel askeleelta metallisempaan mätkeeseen, eikä alun veroisia osumia enää kerry, mikä on harmillista lähtökohdat huomioon ottaen. Cold Pilgrimage leikittelee aikansa uudella soundipakilla, mutta mitään sen valmiimpaa vaihtuneista maisemistakaan ei osata saada aikaiseksi. Mihin se itä jäikään tässä kaikessa myllytyksessä?

Lotus Flower avaa sentään terälehtiään vuorostaan hieman rohkeammin kohti idästä saapuvia valonsäteitä. Ovatko ne kenties nousevasta auringosta peräisin, tai mahdollisesti mystiseltä temppelivuorelta? Ken tietää, mutta mystisyyspisteet ovat jälleen kohoamaan päin ja albumi saa kaapattua takaisin hukattua persoonallisuuttaan.

Albumin toinen napakymppi kuullaan kuitenkin vasta viimeisenä, kun osuvasti nimetty Chinese Music Piece kääntää äänenpaineet huomattavasti pienemmälle ja antaa tunnelman kehkeytyä rauhallisemmalla tavalla. Rosoisten vallien tipahtaessa kyydistä katoaa myös suuri osa negatiivisesta muovisuudesta, joka tahtoo riivata joitain täydellä äänimassalla eteneviä sisaruksia.

Mika Roth


Brazen Forgery Brazen Forgery: Brazen Forgery
Kaptah Records

Yhden henkilön metalliprojektina edelleen jatkava Brazen Forgery vieraili Desibeli.netin sivuilla ensi kertaa reilu vuosi sitten. Doomahtavaa ja ärhäkkää metallia edustanut False Prophets ei varsinaisesti vakuuttanut soundeillaan, mutta vallanhimoa ruotivat sanoitukset olivat harmillisen ajankohtaiset, kuten lähihistoria vain hiukan myöhemmin tuli osoittamaan.

Pitkäsoitolle sinkku on saanut kavereikseen kuusi muuta raitaa, eikä projektia pääse syyttämään kunnianhimottomuudesta. Once I Had a Dream vyöryttää peliin ison ja klassisen orkesterisoundin, joka johtaa suoraan Pax Humanan mustaan metallihelvettiin. Eikä nyt säästellä liekeistä tai sinfonisuudesta, kun mielipuolinen metallimessu pääsee käynnistymään.

Brazen Forgery julisti jo taipaleensa alussa aikomustaan risteillä ja seikkailla metallin eri tyylilajien välissä, eivätkä puheet olleet pelkkiä puheita. Albumin raskas ja kulmikas metalli kun taipuu mm. blackin, doomin, deathin ja perinteisemmäksi ymmärretyn metallin puoleen, eivätkä osaset pelaa toisiaan ulos edes saman biisin sisällä. Ennemminkin raidat ovat hybridejä aineksista, aivan kuin ennakkoluuloton metallikemisti sekoittaisi tahallaan aineksia keskenään viisasten metallikiveä etsiessään.

Soundillisesta tunkkaisuudesta on edelleen annettava jossain määrin moitteita, mutta esimerkiksi Death and Posthumous Glory hyötyy doomahtavassa ja kalseassa kauhumetallioopperan muodossaan rahdun karummista olosuhteista. Toinen kysymys tietysti on se, että kuinka tehokkaasti jännite pysyy yllä halki plus kahdeksan minuutin mittaisen matkan.

Brazen Forgery ei suotta lepuuta jalkaansa jarrulla, jolloin terhakampi avausraita The Year of Silence jää harmillisesti sarallaan hiukan yksinäiseksi sudeksi. Saman voi todeta ankkuriraita The Lines of Successionin akustisemmasta muodosta, joka olisi mielestäni pitänyt ehdottomasti ottaa keskemmälle kiekkoa menoa rytmittämään. Osin lupaavaa siis, mutta samalla yhä kovin ristiriitaista.

Mika Roth


KEHO & MIELI: Magnetismi KEHO & MIELI: Magnetismi
Omakustanne

Helsinkiläis-oululainen rocktrio KEHO & MIELI aktivoitui jossain vaiheessa vuotta 2022 ja ensimmäiset sinkut esittelivät lievästi junnaavan mutta samalla hypnoottisen tavan luoda kappaleita. Etenkin erittäin karsitun Ei ajatuksia -sinkun soundista saattoi haistella postpunkin kolkkoutta ja goottirockin kohtalokkuutta, vaan mistä on pitkäsoitossa pohjimmiltaan kyse?

Toiseksi sinkuksi valittu nimikappale Magnetismi esittelee yhtyeen pehmeämmän puolen ja sumuisemmat kitarapilvet siloittavat pistoista pahimman terän. Magnetismi ei kuitenkaan vesitä soundia, vaan ennemminkin mystifioi sen, heittää huntujen päälle lisää huntuja ja antaa hämäryydelle tilaa.

Magnetismi on jostain syystä allekirjoittaneelle albumina kummallinen tapaus, jonka äärellä ns. perinteiset lokerointi- ja luokitustavat tuntuvat turhilta. Periaatteessa näillä kappaleilla ei ole paljoakaan yhteistä, koska esimerkiksi superrauhallinen Kaukana kotoa ja omiin korkeuksiinsa katoava Pilvet eivät juuri muotojaan selittele. Rosoinen kitarasoundi ja loputtomat maalailut tuntuvatkin olevan osa jotain suurempaa.

Järjettömimmältä irtiotolta vaikuttaa noisehtava Kaksi on yksi, joka tuntuu päätyneen väärälle levylle. Magnetismi rikkoo itseään toistuvasti, mutta sirpaleista ja kaoottisilta vaikuttavista osasista rakentuu myös upeita kohtia. Sanotaan että Saturnuksen renkaat ovat jatkuvan tuhon synnyttämiä ihmeitä, kuiden repeytyessä painovoimakenttien vaikutuksesta palasiksi, vain syntyäkseen jossain vaiheessa uudelleen. Tuhoavat voimat ovatkin luoneet mitä kauneimman kokonaisuuden, ehkäpä tässä on samaa logiikkaa.

Reippaammin rokkaava 364 ja em. Ei ajatuksia muodostavat levylle oman akselinsa, menevämmän ja kolkomman linjan, jolle ei anneta juuri elintilaa. Massiivinen ankkuriraita Polku haarautuu vain leijuu ja leijuu, kuulumatta mihinkään ympärillään. Ysäristi kitarapoprokkaava Jälki jää ei istu niin millään siisteine sovituksineen joukkoon. Ja silti kaikesta tästä syntyy jotain uutta. Magnetismi on mysteeri, se on samaan aikaan sokkelo ja mitä yksinkertaisin kaava, jonka jäljille olen saattanut viimeinkin päästä.

Mika Roth


No Panic: Shocking Tales No Panic: Shocking Tales
Omakustanne

No Panic on rosoista rockia soittava kotimainen yhtye, jonka debyyttialbumi on julkaistu verkon puolella jo aikaa sitten. Fyysinenkin levy ilmestyi jo viime vuoden puolella, mutta Desibeli.netin postilaatikkoon arvostelukappale kopsahti vasta hiljattain.

Levyn mukana ei tullut ymm√§rt√§√§kseni mink√§√§nlaisia saatesanoja, eik√§ yhtye verkonkaan puolella ole juuri tekemisi√§√§n sen syvemmin taustoittanut. Puhelinpylv√§√§t ovat t√§ll√§ er√§√§ vain puhelinpylv√§it√§, ja alternative-henkinen rock on sit√§ itse√§√§n, rosoisena, s√§r√∂isen√§ ja Haidin sielukkaan s√§r√§hteleville vokaaleilla varustettuna. Ota tai j√§t√§, min√§ otin kiinni ‚Äď ja lujaa.

Kahdeksan biisiä survotaan alle puoleen tuntiin, mutta onneksi tuota haamurajaa ei ole lähdetty ylittämään väkisin. Kipaleet kestävät yhtä lukuun ottamatta alle neljä minuuttia, eikä Monster Maryn lisäksi löydy juuri muita onnahtelevia siivuja. Iggy’s Wife jäytää oikeinkin kivasti mehukasta luutaan ja Seattle Girl osaa pelata grunge-ruutunsa täsmälleen oikein, jotta jäljet jäävät ja melodiat tarttuvat. Ovelaa, konstikasta, ja silti käytössä ovat vain ns. peruspalikat.

Avaukseksi sijoitettu Shockwave iskee luonnollisesti palleasta ilmat pihalle, kun taas albumin toisessa päässä Voodoo Tricks lähtee seikkailemaan rohkeammin soundeillaan sekä sovituksellaan. En tiedä onko kaikki jännät soundit kiskottu tavallisesta sähkökitarasta, mutta yhtä kaikki vaikutus on melkoinen. Biisissähän on suoranaista progen käryä, vaan tarpeettomaan levitointileikkiin ei kuitenkaan sorruta. Onhan tämä kuitenkin ensisijaisesti rock-levy.

No Panic pelaa yllättävänkin kapealla kaistaleella, mutta soundien ja sävyjen kanssa pelaaminen antaa albumille ilahduttavasti ulottuvuuksia. Creeps siis kajahdelkoon vastaisuudessakin kuistillani ja Seattle Girl mellastakoon naapureiden iloksi, koska bändin rosoinen rockgrungepunkruntta ansaitsee tilansa.

Mika Roth


Rokets: Break Free Rokets: Break Free
The Sign Records

Rokets oli jo ennestään tuttu nimi, joten helsinkiläisen orkan räjähdysherkkä actionrock otettiin riemulla ja avosylin vastaan. Kansainvälisen levysopparin itselleen napanneet rokkarit niputtavat neljä viimeisintä sinkkuaan yhteen viiden muun kappaleen kanssa, eikä ruuti pääse kertaakaan kuivumaan. Nyt murtaudutaankin läpi monesta eri seinästä, muurista ja esteestä.

Rock’n’roll albumi usein joko elää tai kuolee startistaan ja Rokets viskaa välittömästi kaiken osaamisensa peliin. Burn Down the Wall julistaa ohjelman, esittelee yhtyeen temput ja iskee pöytään sellaisen kertsimelodian, että se on joko tai. Tai minun tapauksessani sekä että. Jo sinkkukoosteen puolella tiukaksi todettu ässäraita Destroyer tekee selvää jälkeä pikatulellaan, mutta hitaammin ja rennommin rokin pyöriä pyöräyttelevä Best Kept Secret osoittaa, että vaihdelaatikosta löytyy muitakin toimivia välityksiä.

Rokets polkee pedaalia permantoon kyllä hanakasti, mutta ei sorru yhden tempun hepaksi. Ja entäpä sitten jo keväällä 2022 julkaistu Cherry Kiss? Onhan se tavallaan kornia nojata naa-naa-na-naa -jekkuhin, mutta kun se toimii niin se toimii. Hittoako tässä tarvitse pyörää joka kerta lähteä keksimään uudestaan. Tuo sama vanhan tutun päivitys ja tuoreiden kulmien etsiminen värittävätkin koko levyä, mikä kääntää Break Freen monella tapaa klassiseksi kiekoksi.

Rokets osaakin vaihtaa painopistettä ja lähestymiskulmaa raidalta toiselle, jolloin noin kolmen minuutin mittaiset rockin purkaukset eivät lähde muistuttamaan tarpeettomissa määrin toisiaan. Ja kun koittaa ankkurin aika, ei yhtye häpeile nostaa melodisuutta pari astetta korkeammaksi ja pehmentää soundia hetkellisesti. Illan viimeiset ei-niin-nopeat suotakoot kaikille.

Muoto on siis tuttu, yll√§tykset j√§tet√§√§n l√§hinn√§ kitarasoundin varioimisen tasolle ja silti homma toimii. Eiv√§th√§n n√§in r√§yh√§k√§st√§ kyydist√§ kaikki tule pit√§m√§√§n, mutta eip√§ t√§ss√§ kaikkia listoja halutakaan valloittaa ‚Äď ainoastaan action rockin kiviset rinteet, noin aluksi.

Mika Roth




Lukukertoja: 695
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myŲs