Klassikko

Free: Fire and Water, 1970

14.09.2023



Fire and Waterin B-puolen käynnistävä Mr Big on eräs Freen rockorientoituneimman tuotannon kulmakivistä. Kappaleessa loistavat niin Rodgers, Kossoff kuin Fraserkin, joista viimeksi mainitulle kappaleesta löytyi paikka bassosoololle. Don't Say You Love Me on Fire and Waterin kolmas selkeästi balladituotantoa edustava kappale. Seesteinen biisi sisältää syvällisen tekstin ja yltyy kertosäkeensä toistossa lopulta myös hienoiseen revittelyyn. Pitkäsoiton päättää All Right Now’n pitkä, Kossoffin kitarasoololla ryyditetty albumiversio. Kappaleen kertosäe ja riffi ovat säilyttäneet huomattavan tarttuvuutensa ja All Right Now onkin säilynyt classic rock-asemien soittolistojen vakiokalustoon kuuluvana. Radioaalloilla soi tosin useimmiten kappaleen lyhennetty singleversio.

90-luvun alussa kuultu Fire and Water oli välittömästi totaalinen kolahdus ja sen myötä piti ryhtyä hankkimaan koko yhtyeen seitsemästä albumista koostuva tuotanto sekä laadukas tuplakokoelma Free Story. Fire and Waterin jälkeen tutuksi tuli mainittua pitkäsoittoa Freen tuotannossa seurannut albumi Highway. Seesteisyydessään mainittu pitkäsoitto ei menestynyt edeltäjänsä veroisesti, vaikka se sisältääkin useita Freen balladituotannon parhaimmistoon lukeutuvia kappaleita, kuten Be My Friend, Soon I Will Be Gone sekä Bodie. Keväällä 1971 ilmestyi seitsemästä livebiisistä ja yhdestä upeasta studioraidasta Get Where I Belong koostuva Free Live! Samoihin aikoihin ilmestynyt, instrumentaatiossaan pianon dominoima single My Brother Jake on eräs Freen suurimmista sinkkumenestyksistä.



Free lopetti väliaikaisesti toimintansa keväällä 1971. Paul Kossoff ja Simon Kirke julkaisivat kosketinsoittaja John "Rabbit" Bundrickin ja japanilaisen basistin Tetsu Yamauchin kanssa työstetyn jamilevyn Kossoff, Kirke Tetsu and Rabbit, jolla leadvocalseista vastasi viimeksi mainittu. Rodgersin ja Fraserin väliaikaiset yhtyeet Peace ja Toby eivät saaneet uraansa toden teolla käyntiin, tosin Peacen tuotannosta kappale Lady päätyi vuonna 1974 ilmestyneelle laadukkaalle tuplakokoelmalle Free Story. Alkuvuodesta 1972 Freen originaali kvartettikokoonpano oli jälleen kasassa. Samaisen vuoden keväällä ilmestynyt albumi Free at Last sisältää muun muassa singlemenestyksen Little Bit of Love ja lähelle Freen balladivoittoisemman tuotannon parhaimmistoa sijoittuvat kappaleet Sail On ja Magic Ship.

Ensimmäinen itse hankkimani Freen pitkäsoitoista oli syksyllä 1993 löytynyt, yhtyeen joutsenlauluksi jäänyt ja tammikuussa 1973 ilmestynyt albumi Heartbreaker. Mainittu pitkäsoitto työstettiin muuttuneella kokoonpanolla, jossa Tetsu Yamauchi ja John "Rabbit" Bundrick olivat ottaneet Andy Fraserin paikan yhtyeen basistina ja kosketinsoittajana. Heartbreaker sisältää muun muassa Freen tuotannon kiistattomiin klassikkokappaleisiin lukeutuvan singlemenestyksen, esimerkiksi Blackfootin coveroiman merkkiteoksen Wishing Well. Selkeää parhautta albumilla edustavat lisäksi etenkin sen pitkä ja vakuuttava nimibiisi, pitkäsoiton päätöskappale Seven Angels sekä upea balladi Come Together in the Morning. Harvinaislaatuisen sielukkaan ja puhuttelevan tuotantonsa ansiosta Freestä on muodostunut itselleni ehkäpä 70-luvun alkupuolen keskeisin brittiyhtye.

Pertti Pulkkanen




Lukukertoja: 1155
Facebook
Artistihaku
Klassikoissa my�s