Vuosien 1968 ja 1973 v�lill� toiminut Free lukeutuu brittil�isen blues- ja hardrockin merkitt�vimpiin edustajiin. Yhtyeen diskografia koostuu seitsem�st� laadukkaasta albumista, mutta suurelle yleis�lle se on tullut ensisijaisesti tutuksi ainoastaan singlehiteist��n All Right Now ja Wishing Well. Laadukkuudestaan huolimatta Free j�i jo toiminta-aikanaan suosiollisesti kakkosdivarin yhtyeeksi. L�pimurtoa Freelle tuli merkitsem��n yhtyeen kolmas albumi Fire and Water.
Island
Brittil�isest� bluesrockista ponnistaneista yhtyeist� kuuluisimmassa kokoonpanossaan solisti Paul Rodgersista, kitaristi Paul Kossoffista, basisti/kosketinsoittaja Andy Fraserista ja rumpali Simon Kirkesta muodostunut Free luetaan laadullisesti samaan kategoriaan Led Zeppelinin ja Creamin kanssa. Yhtyeen tuotannosta alkuvuodesta 1969 ilmestynyt ja Guy Stevensin tuottama esikoisalbumi Tons of Sobs edusti viel� melko tyylipuhdasta bluesrypistyst�. Pitk�soiton avaintuotantoon lukeutuvat etenkin kappaleet I'm a Mover ja cover The Hunter, joista molemmista muodostui Freelle keikkastandardeja.
Lokakuussa 1969 ilmestynyt toinen ja samalla Freen nimikkoalbumi laajensi yhtyeen musiikillisia elementtej� esimerkiksi soulin ja funkin suuntaan. Vain kohtuullisesta menestyksest��n huolimatta kyseess� on varsin vahva albumikokonaisuus, jonka laadukkaasta biisist�st� nostettakoon pikaisesti esiin rankemmat I'll Be Creeping ja Songs of Yesterday sek� balladituotantoa upeasti edustavat Free Me ja todella koskettava p��t�skappale Mourning Sad Morning. Free oli keikkaillut varsin ahkerasti uransa alusta l�htien. Yhtye soitti esimerkiksi Blind Faithin kiertueen kakkosb�ndin�.
Levytysten osalta lopullista l�pimurtoa Freelle tuli merkitsem��n kes�kuussa 1970 ilmestynyt yhtyeen kolmas studioalbumi Fire and Water, jolta hieman ennakkoon poimittu single All Right Now kohosi brittilistalla kakkossijalle ja my�s Yhdysvalloissa nelj�nneksi. Fire and Water on Freen albumeista lis�ksi ensimm�inen kokonaan kuulemani. Yhtyeen musiikin laadukkuus oli ollut tiedossa jo pitk��n, mutta sen levyt olivat hankalasti saatavilla ja niinp� Fire and Water p��tyikin diggailtavaksi ensiksi kirjaston levyst�st�.
Seitsem�st� kappaleesta koostuvalle albumille ei sis�lly ainuttakaan t�yteraitaa. Pitk�soiton k�ynnist�v� nimikappale on er�s Freen tuotannon merkkiteoksista ja se sis�lt�� Paul Rodgersin sielukkaan lauluosuuden ja Paul Kossoffin upeaa kitarointia. Kappale feidaantuu Simon Kirken lyhyeen rumpusooloon. Rodgersin ja Kossoffin yhteisty�t� edustava Oh I Wept on todella sielukas balladikappale, joka sis�lt�� Kossoffilta suorastaan riipaisevaa kitaraty�skentely�. Erinomaisuudestaan huolimatta kappale on j��nyt Freen tuotannossa melko tuntemattomaksi. Remember ei letke�st� svengaavuudestaan huolimatta yll� n�in kovassa seurassa albumin tuotannon ter�vimp��n k�rkeen. A-puolen p��tt�v� Heavy Load sit� vastoin on varsin upea slovari, jossa Andy Fraserin osoittaa erinomaiset pianistin taitonsa.
Fire and Waterin B-puolen k�ynnist�v� Mr Big on er�s Freen rockorientoituneimman tuotannon kulmakivist�. Kappaleessa loistavat niin Rodgers, Kossoff kuin Fraserkin, joista viimeksi mainitulle kappaleesta l�ytyi paikka bassosoololle. Don't Say You Love Me on Fire and Waterin kolmas selke�sti balladituotantoa edustava kappale. Seesteinen biisi sis�lt�� syv�llisen tekstin ja yltyy kertos�keens� toistossa lopulta my�s hienoiseen revittelyyn. Pitk�soiton p��tt�� All Right Now�n pitk�, Kossoffin kitarasoololla ryyditetty albumiversio. Kappaleen kertos�e ja riffi ovat s�ilytt�neet huomattavan tarttuvuutensa ja All Right Now onkin s�ilynyt classic rock-asemien soittolistojen vakiokalustoon kuuluvana. Radioaalloilla soi tosin useimmiten kappaleen lyhennetty singleversio.
90-luvun alussa kuultu Fire and Water oli v�litt�m�sti totaalinen kolahdus ja sen my�t� piti ryhty� hankkimaan koko yhtyeen seitsem�st� albumista koostuva tuotanto sek� laadukas tuplakokoelma Free Story. Fire and Waterin j�lkeen tutuksi tuli mainittua pitk�soittoa Freen tuotannossa seurannut albumi Highway. Seesteisyydess��n mainittu pitk�soitto ei menestynyt edelt�j�ns� veroisesti, vaikka se sis�lt��kin useita Freen balladituotannon parhaimmistoon lukeutuvia kappaleita, kuten Be My Friend, Soon I Will Be Gone sek� Bodie. Kev��ll� 1971 ilmestyi seitsem�st� livebiisist� ja yhdest� upeasta studioraidasta Get Where I Belong koostuva Free Live! Samoihin aikoihin ilmestynyt, instrumentaatiossaan pianon dominoima single My Brother Jake on er�s Freen suurimmista sinkkumenestyksist�.
Free lopetti v�liaikaisesti toimintansa kev��ll� 1971. Paul Kossoff ja Simon Kirke julkaisivat kosketinsoittaja John "Rabbit" Bundrickin ja japanilaisen basistin Tetsu Yamauchin kanssa ty�stetyn jamilevyn Kossoff, Kirke Tetsu and Rabbit, jolla leadvocalseista vastasi viimeksi mainittu. Rodgersin ja Fraserin v�liaikaiset yhtyeet Peace ja Toby eiv�t saaneet uraansa toden teolla k�yntiin, tosin Peacen tuotannosta kappale Lady p��tyi vuonna 1974 ilmestyneelle laadukkaalle tuplakokoelmalle Free Story. Alkuvuodesta 1972 Freen originaali kvartettikokoonpano oli j�lleen kasassa. Samaisen vuoden kev��ll� ilmestynyt albumi Free at Last sis�lt�� muun muassa singlemenestyksen Little Bit of Love ja l�helle Freen balladivoittoisemman tuotannon parhaimmistoa sijoittuvat kappaleet Sail On ja Magic Ship.
Ensimm�inen itse hankkimani Freen pitk�soitoista oli syksyll� 1993 l�ytynyt, yhtyeen joutsenlauluksi j��nyt ja tammikuussa 1973 ilmestynyt albumi Heartbreaker. Mainittu pitk�soitto ty�stettiin muuttuneella kokoonpanolla, jossa Tetsu Yamauchi ja John "Rabbit" Bundrick olivat ottaneet Andy Fraserin paikan yhtyeen basistina ja kosketinsoittajana. Heartbreaker sis�lt�� muun muassa Freen tuotannon kiistattomiin klassikkokappaleisiin lukeutuvan singlemenestyksen, esimerkiksi Blackfootin coveroiman merkkiteoksen Wishing Well. Selke�� parhautta albumilla edustavat lis�ksi etenkin sen pitk� ja vakuuttava nimibiisi, pitk�soiton p��t�skappale Seven Angels sek� upea balladi Come Together in the Morning. Harvinaislaatuisen sielukkaan ja puhuttelevan tuotantonsa ansiosta Freest� on muodostunut itselleni ehk�p� 70-luvun alkupuolen keskeisin brittiyhtye.