Paul Stanleyn ja Gene Simmonsin perustama Kiss on eräs kaikkien aikojen suosituimmista yhdysvaltalaisyhtyeistä. Peter Criss ja Ace Frehley täydensivät yhtyeen legendaarisimman kokoonpanon. Kiss julkaisi ensiksi vuosina 1974–1975 kolme laadukasta studioalbumia (Kiss, Hotter than Hell ja Dressed to Kill). Lopullista kaupallista läpimurtoa yhtyeelle tuli merkitsemään vuoden 1975 livetupla Alive!, jota seurasivat vuosien 1976–77 aikana kolme laadukasta tasoa ylläpitänyttä studioalbumia Destroyer, Rock and Roll Over ja Love Gun. Vuonna 1977 ilmestyi Alive II, jonka viimeinen levypuolisko koostui studionauhoituksista. Vuonna 1978 Kissiliäiset julkaisivat sooloalbuminsa ja yhtyeen 70-luvun päätti kevyempää soundia edustava, mutta silti osittain varsin onnistunut albumi Dynasty.
Paul Stanleyn ja Gene Simmonsin vuonna 1973 New Yorkissa perustamasta Kissistä muodostui eräs 1970-luvun rockin suurimmista menestystarinoista. Aikaisemmin kaksikko oli vaikuttanut yhden Epic Recordsin hyllyttämäksi tulleen albumin nauhoittaneessa yhtyeessä Wicked Lester.
Loppuvuodesta 1972 Stanley ja Simmons kokivat uuden musiikillisen suunnan hakemisen tärkeäksi ja alkoivat suunnitella uutta yhtyettä. Rumpali Peter Crissin kaksikko tavoitti tämän Rolling Stonen itärannikolla ilmestyneeseen versioon jättämän lehti-ilmoituksen perusteella. Crissin varhaisempia yhtyeitä olivat olleet Lips ja Chelsea. Simmonsin ja Stanleyn kuultua Crissin soittoa ja vokalisointia paikalisessa yökerhossa he pitivät tätä sopivana valintana uuteen yhtyeeseensä. Criss suoritti koe-esiintymisensä ja liittyi myöhemmin uuteen yhtyeeseen. Kolmikon uusi tyyli edusti selkeästi Wicked Lesteriä raskaampaa musiikillista ilmaisua. Kitaristi Ace Frehley täydensi yhtyeen kokoonpanon tammikuussa 1973 kahden koesoiton jälkeen. Kiss-nimeen päädyttiin Crissin varhaisemman yhtyeen Lipsin kautta.
Ensimmäisen keikkansa yhtye soitti 30. tammikuuta 1973 Queensissä, Popcorn-clubilla alle kymmenelle kuuntelijalle. Ensimmäisen, viidestä kappaleesta koostuneen demonsa Kiss nauhoitti 13. maaliskuuta samaisena vuonna tuottaja Eddie Kramerin kanssa. Yhdeksäs ja kymmenes päivä yhtye soitti ensimmäiset konserttinsa tunnetuksi tulleessa make-upissaan Amityvillessa, New Yorkissa. Ensimmäinen marraskuuta 1973 Kissistä tuli ensimmäinen yhtye, joka kiinnitettiin Neil Bogartin uudelle levy-yhtiölle Casablanca Recordsille.
Esikoisalbuminsa nauhoitukset yhtye oli aloittanut jo lokakuun kymmenentenä samaisena vuonna Bell Sound-studioilla New Yorkissa. Joulukuun viimeisenä yhtye konsertoi Academy of Musicissa, New Yorkissa Blue Öyster Cultin lämmittelijänä. Kissin nimeä kantava esikoisalbumi ilmestyi 18. helmikuuta 1974. Kyseessä on eräs koko Kissin tuotannon vahvimmista albumikokonaisuuksista kohokohtinaan Strutterin, Black Diamondin ja Nothin' to Losen kaltaiset kultakimpaleet. Debyyttinsä tiimoilta tekemänsä kiertueen Kiss aloitti jo helmikuun viidentenä Edmontonista, Albertasta. Konsertointi esikoisalbumin tiimoilta oli kiivaimmillaan kevään ja kesän 1974 aikana. Kissin debyyttiä meni silti tuoreeltaan kaupaksi ainoastaan 75 000 kappaletta.
Toisen pitkäsoittonsa Hotter Than Hell nauhoitukset Kiss aloitti elokuussa 1974 ja albumi julkaistiin 22. lokakuuta samaisena vuonna. Uutukaistaan varten Kissin oli pitänyt säveltää myös aivan uutta tuotantoa. Albumin huippuhetkiin lukeutuvat etenkin sen hienoisesti Free-yhtyeen kirkkaimpiin klassikoihin lukeutuvaa Alright Now’ta muistuttava nimikappale, Simmonsin upean melodinen Goin' Blind sekä Crissin vokalisoima Mainline. Singleformaatissa ilmestynyt Let Me Go, Rock 'n' Roll ei saavuttanut listasijoitusta ja itse pitkäsoitto pääsi juuri Billboardin Hot 100 -listan hännille. Hotter Than Hell putosi nopeasti listoilta ja Kiss joutui keskeyttämään kiertueensa ryhtyessään valmistelemaan kolmatta pitkäsoittoaan.
Neil Bogartin tuottama ja 19. maaliskuuta 1975 ilmestynyt albumi Dressed to Kill edusti edeltäjäänsä popvaikutteisempaa soundia ja lisäksi mainittu pitkäsoitto menestyi listoilla hienoisesti edeltäjiään paremmin. Albumin päättäneestä biisistä Rock and Roll All Nite tuli hieman myöhemmin ilmestyneenä liveversionaan muodostumaan Kissin tuotannon tunnuskappale. Kiss oli myös visuaalinen ilmiö ja niinpä livelevy, vieläpä tuplasellainen oli se formaatti, jolla yhtye tuli lyömään itsensä läpi.
Kymmenes syyskuuta 1975 ilmestynyt Alive! oli taltioitu touko-heinäkuun 1975 välillä Wildwoodissa, New Jerseyssä, Detroitissa ja Clevelandissä. Tupla-albumi saavutti kultalevyn ja singleformaatissa ilmestynyt Rock and Roll All Nite kohosi top 40:ään. Alivesta! ei muodostunut ainoastaan Kissin toivomaa läpimurtoa, vaan albumin voi sanoa pelastaneen Casablanca Recordsin.
15. maaliskuuta 1976 ilmestynyt ja Bob Ezrinin tuottama yhtyeen seuraava studioalbumi Destroyer lienee orkestraatioineen Kissin kunnianhimoisin työ. Mainittu pitkäsoitto saavutti edeltäjänsä tavoin kultalevyn ja nousi uudelleen listoille Beth-singlen saavuttaman menestyksen siivittämänä. Peter Crissin vokalisoima balladikappale nousi Billboardin listalla seitsemänneksi ja oli samalla Kissin ensimmäinen top teniin kohonnut single.
Vajaan vuoden sisällä Kiss julkaisi vielä kaksi menestyksekästä ja jopa platinamyyntiin yltänyttä studioalbumia. Marraskuussa 1976 ilmestynyt ja studiolivenä toteutettu Rock and Roll Over oli vahva kokonaisuus huippuhetkinään etenkin rivakka avausraita I Want You sekä Crissin vokalisoima tyylitajuinen slovari Hard Luck Woman. Kesäkuun lopussa 1977 ilmestynyt Love Gun ei kenties kokonaisuutena edustanut aivan yhtä vahvaa työtä, mutta sisälsi nimikappaleensa, Christine Sixteenin ja Ace Frehleyn käsialaa olevan ja myös hänen vokalisoimansa Shock Men veroisia huippuhetkiä.
Lokakuun puolivälissä 1977 ilmestynyt Alive II oli yhtyeen toinen konserttitaltiointi, jonka viimeinen levypuolisko koostui tosin uudesta studiotuotannosta. Myös Alive II saavutti platinaa ja Kiss nimettiin vuoden 1977 suosituimmaksi yhdysvaltalaisyhtyeeksi. Toinen huhtikuuta 1978 ilmestynyt tupla Double Platinum oli Kissin ensimmäinen kokoelma-albumi. Se sisälsi remiksattuja versioita useista yhtyeen vanhemmista hiteistä sekä vuoden 1978 uusioversion Kissin esikoisalbumin kirkkaimpiin klassikoihin lukeutuvasta Strutterista.
18. syyskuuta 1978 ilmestyivät Kissin jäsenten sooloalbumit. Niistä menestyksekkäimmiksi osoittautuivat Frehleyn ja Stanleyn pitkäsoitot, jotka olivat ehkäpä myös nelikon laadukkaimmat. Toukokuussa 1979 ilmestynyt ja Kissin 1970-luvun tuotannon päättänyt albumi Dynasty saavutti I Was Made for Loving You ja Sure Know Something -pophitteineen yhtyeen vanhakantaisilta diggareilta ristiriitaisen vastaanoton, mutta nousi sekin top teniin.
Kissin 70-luvun tuotanto on osoittanut mainiota turnauskestävyyttä. Suurimmiksi suosikeikseni ovat vuosikymmenten myötä osoittautuneet debyyttialbumi Kiss ja kolmas pitkäsoitto Dressed to Kill. 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Kissin 70-luvun tuotannosta mukaan tarttuivat valmiiksi äänitettyinä kasetteina ensiksi Rock and Roll Over sekä Love Gun.
Paul Stanleyn ja Gene Simmonsin perustama Kiss on eräs kaikkien aikojen suosituimmista yhdysvaltalaisyhtyeistä. Peter Criss ja Ace Frehley täydensivät yhtyeen legendaarisimman kokoonpanon. Kiss julkaisi ensiksi vuosina 1974–1975 kolme laadukasta studioalbumia (Kiss, Hotter than Hell ja Dressed to Kill). Lopullista kaupallista läpimurtoa yhtyeelle tuli merkitsemään vuoden 1975 livetupla Alive!, jota seurasivat vuosien 1976–77 aikana kolme laadukasta tasoa ylläpitänyttä studioalbumia Destroyer, Rock and Roll Over ja Love Gun. Vuonna 1977 ilmestyi Alive II, jonka viimeinen levypuolisko koostui studionauhoituksista. Vuonna 1978 Kissiliäiset julkaisivat sooloalbuminsa ja yhtyeen 70-luvun päätti kevyempää soundia edustava, mutta silti osittain varsin onnistunut albumi Dynasty.
Vajaan vuoden sisällä Kiss julkaisi vielä kaksi menestyksekästä ja jopa platinamyyntiin yltänyttä studioalbumia. Marraskuussa 1976 ilmestynyt ja studiolivenä toteutettu Rock and Roll Over oli vahva kokonaisuus huippuhetkinään etenkin rivakka avausraita I Want You sekä Crissin vokalisoima tyylitajuinen slovari Hard Luck Woman. Kesäkuun lopussa 1977 ilmestynyt Love Gun ei kenties kokonaisuutena edustanut aivan yhtä vahvaa työtä, mutta sisälsi nimikappaleensa, Christine Sixteenin ja Ace Frehleyn käsialaa olevan ja myös hänen vokalisoimansa Shock Men veroisia huippuhetkiä.
