16.06.2025
Status Quon ikoninen boogiejyr� Francis Rossi on k�ynyt l�pi henkil�kohtaisia demopinojaan ja l�yt�nyt joukon ainutlaatuisia tallenteita. Demot ovat hetki� ajassa, tuokioita ja ensimm�isi� luonnoksia, joista voi synty� eri aikoina hyvinkin erilaisia lopputulemia. Osa kappaleista on ilmestynyt Rossin soololevyill� tai Status Quon kiekoilla, mutta erilaisina versioina, toisenlaisina n�kemyksin�. N�iden lis�ksi uudelta albumilta l�ytyy viisi aiemmin julkaisematonta arkistojen aarretta.
Ear Music
Kuten Rossin soololevyjen yhteydess� on toistavasti saatu todeta: miehen voi saada ulos Status Quosta, mutta Status Quoa ei saa ulos miehest�. Albumi polkaistaan k�yntiin Rossin ja Bob Youngin vuoden 2005 The Party Ain�t Over Yet -kiekolta l�ytyv�ll� Gotta Get Up and Go -vedolla, joka soi nyt energisemp�n�, suorempana ja v�litt�m�mp�n�.
Itse asiassa kaikki levyn biisit ovat nimenomaan Youngin kanssa kirjoitettuja ja useampia uudelleenmuokkauksia/versiointeja m��ritt�� halu l�yt�� alkuper�isten ideoiden ja ajatusten henki. Toisinaan se tarkoittaa asioiden yksinkertaistamista ja kurvien suoristamista, toisinaan taas soundikent�n liev�� karsimista, jopa vaientamista. Innokkuuden korostaminen, juuri tiettyjen tunteiden ja tuntojen esiin nostaminen sek� korostaminen. Kerran toisensa j�lkeen Rossi t�hdent�� saatesanoissa olevansa tyytyv�inen jo aiemmin ��nitettyyn versioon, mutta� ja seh�n riitt�� jo perusteluksi uudelle kierrokselle.
Mielenkiintoisesti Rossi nostaa yhdeksi musiikillisen perint�ns� avainkohdaksi Tongue Tied -raidan, joka Quon toimesta �ylisoitettiin� ja �ylikuorrutettiin�. Enk� voi juuri toista mielt� olla, sill� nyt kaunis ja selv�sti The Beatlesille himpun velkaa oleva kaunokainen pidet��n pienen�, herkk�n� ja koskettavana. Joskus siirtym�t ovat pienest� kiinni ja vuoden 2004 XS All Areas � The Greatest Hits -kokoelmalla aikoinaan ensikertaa kuultu You�ll Come Around k�rsi Rossin mielest� karsinnasta. T�ss� tapauksessa tuottaja oli yht� mielt� ja muusikko toista, mutta lopulta tuottaja voitti ja kokoelmalle p��tyi hillitympi sek� karsitumpi muoto. Nyt on muusikon, eli Rossin, vuoro n�ytt��. Mitenk��n kenenk��n suuntaan liikoja k��ntym�tt� on kuitenkin todettava: Rossinkin mielipiteess� on pointtinsa, tuhdimpi n�kemys toimii osin selv�sti paremmin.
Status Quon vuoden 2007 In The Search Of The Fourth Chord -albumi otettiin jo aikoinaan ristiriitaisesti vastaan. Kuinka ollakaan, juuri tuolta albumilta on otettu eniten b�ndin kipaleita mukaan ja niit� my�s ty�stet��n ennakkoluulottomasti. N�in ahkera muokkausty� olisi voinut poikia jopa �uuden� version koko albumista, mutta ehk�p� p�ivitetyt n�kemykset on sittenkin parempi julkaista Rossin omissa nimiss�.
I Don�t Wanna Hurt You Anymore paljastaa armottomasti, kuinka Rossi koki � ja kokee n�ht�v�sti edelleen � lukkarinrakkautta countryn suuntaan. Quon kanssa kappaleet k��ntyiv�t vaivattomasti tutuksi boogierockiksi, jota ajettiin omilla raiteillaan eteenp�in, eik� soolo-Rossikaan milt��n suoranaiselta lehmipojalta soundaa. Mutta idea on kiistatta k��ntynyt muutaman asteen uuteen suuntaan, eiv�tk� preeriat mielest�ni sotke mit��n. Pennsylvania Blues Tonight soi tahollaan rennon painottomasti, kiilaten albumiversion eteen, vaikka varsinaisia dramaattisia eroja versioissa ei olekaan havaittavissa.
Rossin sooloalbumeista vuoden 2010 One Step at a Time on niin ik��n edustettuna per�ti nelj�ll� raidalla. N�ist� Tallulah�s Waiting jolkuttelee polkuaan kuten haluaa ja Rossi tuntuu nyt vain alleviivaavan sit�, ett� tekij�n tulee pit�� kiinni visioistaan ja ideoistaan. Yksinkertainen kappale simppeleist� asioista, jotka ovat kuitenkin pinnan alla niit� t�rkeimpi� el�m�ss�. Faded Memory on my�s kuin opetustunti hitaamman biisin maaliin saamisesta, sek� sovitusten vaarallisuudesta alkuper�isille ideoille, koska nytkin on pit�nyt palata takaisin pajalle ty�st�m��n muotoa.
