Sinkut � Maaliskuu 2006

Appendix: Pop Idols
UHO Production

Punk-legenda Appendix, jonka sinne t�nne kiemurtelevat juuret ulottuvat aina 80-luvun alkuun saakka, on aktivoitunut j�lleen pienen tauon p��tteeksi. Yhtye julkaisi edellisen kerran uutta tavaraa kymmenen vuotta sitten, kun Suomineito -ep n�ki p�iv�nvalon. Nyt tarjolla olisi kolmen biisin mittainen sinkku, eik� t�ss� viel� kaikki � revohka julkaisee huhtikuun ensimm�inen p�iv� ihan albuminkin, eik� kyseess� ole siis mik��n aprillipila.

Pop Idols starttaa nimibiisill��n jossa ruoditaan � arvaatte kyll� mit�. Kakkosraita Syyntakeeton ampuu EU:ta kovilla ja kohti, kun markkaa ik�v�id��n ja kursseille haistatetaan pitk�t. Viimeisen� kuultavassa Oot niin muuttunut siivussa oman osuutensa saa sitten se siippa, joka tuntuu olevan niinik��n suhteellisen syv�lt�. N�it� rosoisia tarinoita ryyditet��n r�k�isell� ja alkuvoimaisella soitolla, joka ei todellakaan ole mit��n offspringi� tai blink-ykskasikakkos kevytpunkkia. Asianmukaiset vertailukohdat l�ytyv�tkin herrain tapauksessa sielt� Sex Pistols � Clash osastolta. Appendixin r�yh��misess� on edelleen sit� todellista vetoa, eiv�tk� �ij�t tunnu ainakaan laimentuneen vuosien varrella. No, t�ss� ajassa riitt�� kyll� vitutuksen aiheita ainakin yht� paljon kuin pari vuosikymment� sitten.

Mika Roth

---

Kemopetrol: Planet
Plastinka

Enp� kyll� muistanut kuinka vahvasti elektro-pop-yhtye Kemopetrolin solistin Laura N�rhen englanti t�kkii. Yhtyeen nelj�tt� albumia Teleportia sis��n ajava single Planet esittelee entisen unenomaisesti leijailevan Kemopetrolin sijaan tiukasti tikitt�v�n, miltei house-maailmaa tavoittelevan soundin, joka on toki kauniin melodinen, kuten ennenkin. Jos N�rhi saisi tulkinnastaan karsittua pahimmat ter�v�t kulmat, saisi biisikin varmasti rutkasti lis�� sulavuutta. Nyt touhu maistuu hivenen v�kin�iselt�. Henkil�kohtaisesti tuo monotonisesti tikkaava tausta �rsytt��, biisi saisi varmasti enemm�n tilaa hengitt�� jos sit� edes hiukan s�vytt�isi. Aika perusralliksi j��...

Ilkka Valpasvuo

---

Kerho: Anniina
Pajula Records

Siit� on jo melkein kolme vuotta, kun Kerho julkaisi kovasti kohua ja debattia aiheuttaneen Oikku -ep:ns�. B�ndi�h�n syytettiin tuolloin White Stripes plagioinnista, joka taisi tosin perustua enemm�n yhtyeen puna-valko-musta vaatetukseen kuin itse musiikkiin. No, maailma ei ole koskaan ollut reilu paikka, ja tuo viisaus p�tee viel� erityisen hyvin musiikkimaailmaan.

Kuluneen vajaan kolmen vuoden aikana puolet Kerhon j�senist�st� on vaihtunut, kun laulaja-kitaristi Pauliina ja rumpali Saska ovat saaneet rinnalleen basisti Juhanan ja kitaristi Lassen. My�s levy-yhti� on vaihtunut, mutta nelikon tyyli on pysynyt sent��n suht ennallaan. Eli tuttuihin v�reihin itsens� verhoava kerho soittaa edelleen s�r�kitaravetoista punkkisrockenrollia, jossa kertsit tarttuvat ja tempo pysyttelee korkeana. Nimibiisi Anniina tarttuukin mukavasti korvista, mutta �b-puoli� Potku ei kaikesta seksistisyydest��n huolimatta saa viisaria v�r�ht�m��n.

Single enteilee my�hemmin julkaistavaa albumia, joka tuleekin olemaan nelikon debyytti sellainen. Mik�li kiekolta l�ytyy lis�� Anniinan veroisia vet�isyj� ei h�ti� miti�, eli sit� pitk�soittoa odotellessa voi vaikka yritt�� lohduttaa Anniinaa.

Mika Roth

---

Kwan: Diamonds
Universal

Nelj�tt� pitk�soittoaan sis��n ajavasta Kwanista on en�� vaikea menn� puhumaan min��n hiphop-yhtyeen�, jos on voinut pitk��n aikaan. Kahden biisin single esittelee yhtyeen, joka soittaa leijailevaa, mutta samaan aikaan kiivaasti vaaniskelevaa poppia, jossa on rockin s�r� ja uhkaavuus, popin keveys ja biisinikkari Pauli Rantasalmen ymp�rille rakentuvan Dynasty-kollektiivin b�ndien musiikissa taitavasti k�ytetty laajakangassoundi. Etenkin Diamonds-raidalla uhkaava tummuus on leimaava piirre. Huolimatta solistien Mariko ja Tidjan hienosta vuorottelulaulusta ei biisi nouse Kwanin hitteihin, vaan on pikemminkin kuin yksi The Rasmuksen hiukan mit��nsanomattomimmista viimeaikaisista tummuuksista. Toki kuulostaa Kwanilla parempana kuin mit� moinen kuulostaisi Rasmuksella... Haaveellisempi kakkosraita Trust You toimii hiukan paremmin, vaikka kaipaisikin hiukan enemm�n potkua. S�r�isen ��nimaton kanssa Kwan ei viel� ole aivan timanttisessa ter�ss�.

Ilkka Valpasvuo

---

Lines Of Leaving: It�s Not About Us Anymore

Tamperelainen Lines Of Leaving on kahden biisin singlell��n hyv�ll� asialla. Sen lis�ksi ett� yhtye pyrkii ottamaan kantaa ja nostamaan kissan p�yd�lle yhdess� yhteiskuntamme h�pe�llisimmist� ep�kohdista eli asunnottomuudesta, lahjoitetaan kaikki singlest� saatavat tulot asunnottomien ja asuntoloissa el�vien oloja parantamaan pyrkiv�lle yhdistykselle Vakituisesti vailla asuntoa ry. Kyseess� on siis er��nlainen mediatemppu, mutta hyv�nlaatuinen sellainen. Eip� hommasta saatava julkisuus varmaan yhtyett�k��n haittaa...

Musiikillisesti yhtye tarjoilee avausraidalla It�s Not About Us Anymore entist� s�r�isemp�� melo-poppia. Hommassa on sen verran vahvaa s�r�riffi�, ett� biisi� voisi rockiksikin nimitt��. Tuttu dramaattisuus on tallella, mutta pienet riffipurkaukset ovat vaihtuneet jatkuvampaan karkailuun. Kakkosraita Hollow maalailee my�s jylh�sti tykittelev�n s�r�n tukemana. Tykittelevyys on saanut isompaa roolia, vaikka edelleen kyseess� on aika melodramaattinen pop.

Ilkka Valpasvuo

---

Los Bastardos: Viva Los Bastardos
Neverland

Rumia karvaisia miehi� Suomesta ei ole mik��n kaikkein omaper�isin mainoslause eik� toisaalta varmaankaan kovin kaukana totuudesta. Muun muassa Peer G�nt -rumpali Twist Twist Erkinharjun sis�ll��n pit�v� Los Bastardos huokuu kokemusta hikisen rockin kent�lt� ja se kielt�m�tt� v�littyy my�s uuden yhtyeen ensimm�isell� sinkkujulkaisulla Viva Los Bastardos. Tarttuvaa rokkimeuhkaa tiukasti juoksevalla rytmiryhm�ll� ja karhealla laululla mutta my�s koukukkaalla melodialla ja aika valoisalla kaavalla. Ei kyseess� sent��n ole mik��n maailmaa nyrj�ytt�v� megahitti, mutta hyv�nkuuloista tiukkaa rock-junaa tuntuu olevan luvassa.

Ilkka Valpasvuo

---

Slow feat. Natalie Gardiner: Little By Little
Plastinka

Eteerist� latin-jazz taustaa kyll�stettyn� utuisella ��nell� maalaavan nu-soul-solisti Natalie Gardinerin laululla. Siin�p� t�rkeimm�t osaset Slow:n tulevan Pronto! -levyn Little By Little-ennakkosinglell�. Slow on tietysti aiemmin DJ Slow -nimell� tunnettu Vellu Maurola, jonka musiikillisista n�kemyksist� on tullut nautittua monissa yhteyksiss� (mainitaan nyt Pepe Deluxe ja SlowHill). Tuleva levy tulee pit�m��n sis�ll��n eturivin suomalaisia ja eurooppalaisia ��ni�, tunnelmien vaihdellessa � jos saatteeseen on luottamista � voodooparatiisista rantalomalle ja sielt� lounge-funk-bileisiin. T�m� kyseinen single ainakin toteuttaa tyylikk��n kahvilamusiikin tilausta erinomaisesti, voisin alleviivata sanoja cool, tyyni ja rauhoittavan vetoava. Gardinerin ��ni on HIENO, latinalaisuus ei puske taustoissa pintaan liikaa... Ehk� toteutus on hiukan yll�tykset�n, mutta pit�� tyylist� takuuvarmasti kiinni omassa �ket��n loukkaamatonta ��nitapettia� -sarjassaan.

Ilkka Valpasvuo

---

Sonicmind: Face Off

Tamperelainen Sonicmind rakentuu j�sentens� entisten metallib�ndien luomille pohjille, joten ei ole mik��n ihme ett� touhussa maistuu m�tke. �ij�m�inen hevipaahto ja v��nt� ei kuitenkaan ainakaan t�ll� kolmebiisisell� ole koko totuus. Nimiraidalla hommasta l�ytyy my�s tummasti ja tuimasti vaeltavaa melodiaa, jonka kaunis kaari katkaistaan aggressiivisella m�tkeell�. Solisti Lauri L�hdesm�en taito ei oikein tahdo kantaa kaikkein korkeampia kaaria. Tai ehk� ��ni riitt�isi, mutta kieli ei tunnu taipuvan. Kiivaasti junnaavaa soittoa jatketaan normaalin laulun lis�ksi �risev�ll� ruoskinnalla. Drive tuo mukaan tuplabasarin ja sankarihevim�isen poseerauksen. Bonusraitana kuultava Reflections kangertaa edellisi� pahemmin vokaaleissa, mutta liikkuu soitantonsa puolesta t�ydemmin, isolla jyr�ll� ja mukavan poukkoilevilla sivujuonteilla. Ihan mielenkiintoinen tuttavuus omassa raskaassa sarjassaan.

Ilkka Valpasvuo

---

Steen1: Terroristi
Monsp

Terroristi on kielt�m�tt� letke�n reggaehtavana rallina yksi Steen1:sen parhaita tuotoksia. Sinkulta l�ytyy hitin lis�ksi kaksi ennen julkaisematonta rallia sek� video Terroristin kanssa edelliselt� Varasta pomolta levylt� lohkaistusta Carosol Kid:ist�. Graffittia seiniin ja pakoon pulssi kahtasataa ly�den... Ei ruokaa, ei aseita p��st�� kehiin Akli Serpentin tiputtelemaan ranskaa(?). Leip�jonot lyhentyy kun aseet alkavat laulaa, tiputtelee Stenkku, bassobiitti menee mukavan nasevasti, homma maistuu mielenosoitusmarssilta r�ppimuodossa. Illin melko rasittavasti vahvistama Yhten� iltana humalassa avautuu aamuy�n pohdiskeluilla. Ei kuitenkaan mit��n superhienoja b-puolia t�ll� kertaa, aika perust�ytett�.

Ilkka Valpasvuo

---

Suburban Tribe: Nothingness
EMI

Suburban Tribe on pienen tauon p��tteeksi sulkeutunut j�lleen studion uumeniin ja uutta albumia pohjustetaan t�ll� Nothingness singlell�. Sinkku ei tarjoa kuin yhden vaivaisen raidan, mutta sen valossa on silti todettava, ett� Subbarit ovat lis�nneet rautaa tankoon oikein reilumman puoleisesti.

Nothingness iskeekin kimppuun sellaisella raivolla ja vimmalla, ett� moista ihan kavahtaa. Aiemmin enemm�n esill� olleet koneet on nyt karkotettu jonnekin valtaisien kitaravallien ja massiivisten rumputulisarjojen taakse, josta ne p��sev�t kurkistamaan vain kappaleen lyhyess� ja vaimeassa keskikohdassa. T�m� kaikki on onnistuttu tekem��n viel� niin, ett� yhtyeelle ominainen melodisuus ei ole k�rsinyt rahtuakaan.

Myrskyvaroitus on annettu ja t�m�n n�ytteen perusteella huhtikuun lopulla ilmestyv� Revolt Now! tulee r�j�ytt�m��n viel� pankin jos toisenkin.

Mika Roth

---

Turku Romantic Movement/Neil Leyton: Animals/Lie To Me
Fading Ways Finland

Turun Romantiikka teki Tehosekoittimet ja vaihtoi kielt�. Turku Romantic Movement jatkaa alter egonsa hyvin tallaamaa polkua potkivan rockin parissa. Kanadalaisen Neil Leytonin kanssa jaettu single on Leytonin levy-yhti�n Fading Waysin Suomen osaston ensimm�inen tuotos.

Turkulaisten avausbiisi Animals rokkaa ilmavasti lehm�nkellon l�ht�laskulla. Tarttuvaa ja bilett�v�� rock�n�rollia, kuten suomenkielisell�kin versiollaan parhaimmillaan. Sama rupinen meno jatkuu Generation Updatedill�, mutta selke�sti akustisemmin ja kiireett�. Jos ja kun Romantikot ulkomaille mieliv�t, palvelee kielenvaihto touhua hyvin ja vaikka mit��n superhitti� ei t�ss� viel� p�yt��n ly�d�k��n, kuuntelee yhtyeen tuotoksia mielell��n.

Leyton on ly�nyt p�it� yhteen Wildheartsin Gingerin kanssa ja liikkuu aika pitk�lti samankaltaisen rockin parissa. Ehk�p� Niilo liikkuu hiukan Turkulaisia letke�mmin ja haikeammin. Lie To Me:n ollessa se kevyempi n�yte l�htee Fires marssimaan tiukemmin, mutta hilpe�sti. Vuorolaulu toimii kivasti. Molemmat aktit t�ytynee koittaa bongata liven�.

Ilkka Valpasvuo

---

Ville Leinonen & Valumo: Varpunen
Fonal

Ville Leinonen & Valumo julkaisee vuosia 1999-2006 yhteen nivovan kokoelman. Fonal puolestaan tarjoilee vinyylin yst�ville ja etenkin alkup��n Leinosen faneille seiskatuumaisen, joka pit�� sis�ll��n kaksi vuonna 1998 taltioitua s�vellyst�. A-puolen Varpunen p��si my�s kokoelmalevylle ja onkin sen kakkoslevyn komeimpia raitoja. Mandoliini- (vai balalaikka) juoksutus ratsastaa slaavilaisesti, kuin h�yryjuna matkalla Siperiaan. K��nt�puolen Hei sisareni maalailee v�hint��n yht� melankolisesti mutta hiukan laahaavammalla kaavalla. Vaikka soundit ovatkin hiukan tukkoisia, se oikeastaan vain lis�� tunnelman haavoittuneisuutta. Nimenomaan siit� kohtalokkaasta runopoika-Leinosesta pit�ville faneille pakkohankinta.

Ilkka Valpasvuo

---

Wiidakko: 980 Ongelmaa
Perfection

Lahtelainen rokuviisikko Wiidakko soittaa menev��, samaan aikaan kohtalokkaan dramaattista ja valoisaa diskorokkia. Yhtyeen single pit�� sis�ll��n kaksi versiota nimibiisist� sek� yht� lailla juoksevan Valomeri-kappaleen. 908 ongelmaa �raidan tahti on tiukkaa ja kitaras�r� menev� heti alusta l�htien. Markuksen laulu taipuu ehk� liiankin voihkivaan draamaan ja kun herra laulaa ett� voisiko tytt� kiinnitt�� huomionsa h�nen suurimpaan ongelmaansa, nostaa homman puristuneisuus hiukan hohhoijaa-hymy� huulille. Onneksi vain hiukan... Ei silti, kyll� Wiidakon kaava ihan mielenkiintoinen on � yht� aikaa touhu rullaa sek� vauhdikkaasti ett� tunteella. Kyll�h�n t�m� diskon lattialla varmasti jalkoihin liikett� saa. Valomeri alkaa hiukan samaan tapaan ujosti herkistellen kuin vaikkapa TV-resistori, mutta l�htee rullaamaan jylh�sti, massiivisilla ja kiivailla neonvalokaarilla maalaillen. Kolmantena raitana soi koneinen versio nimiraidasta, joka liikkuu l�hell� Boys Of Scandinavian kaltaista 80-lukuista konepoppia. T�m� b�ndi pit�isi n�hd� liven�, sill� jos homma on lavalla edes hiukan sympaattinen, ovat bileet katossa.

Ilkka Valpasvuo

---