Pienet

Sinkut ‚Äď Maaliskuu 2006

22.03.2006


Planet Kemopetrol: Planet
Plastinka

Enpä kyllä muistanut kuinka vahvasti elektro-pop-yhtye Kemopetrolin solistin Laura Närhen englanti tökkii. Yhtyeen neljättä albumia Teleportia sisään ajava single Planet esittelee entisen unenomaisesti leijailevan Kemopetrolin sijaan tiukasti tikittävän, miltei house-maailmaa tavoittelevan soundin, joka on toki kauniin melodinen, kuten ennenkin. Jos Närhi saisi tulkinnastaan karsittua pahimmat terävät kulmat, saisi biisikin varmasti rutkasti lisää sulavuutta. Nyt touhu maistuu hivenen väkinäiseltä. Henkilökohtaisesti tuo monotonisesti tikkaava tausta ärsyttää, biisi saisi varmasti enemmän tilaa hengittää jos sitä edes hiukan sävyttäisi. Aika perusralliksi jää...

Ilkka Valpasvuo


Anniina Kerho: Anniina
Pajula Records

Siitä on jo melkein kolme vuotta, kun Kerho julkaisi kovasti kohua ja debattia aiheuttaneen Oikku -ep:nsä. Bändiähän syytettiin tuolloin White Stripes plagioinnista, joka taisi tosin perustua enemmän yhtyeen puna-valko-musta vaatetukseen kuin itse musiikkiin. No, maailma ei ole koskaan ollut reilu paikka, ja tuo viisaus pätee vielä erityisen hyvin musiikkimaailmaan.

Kuluneen vajaan kolmen vuoden aikana puolet Kerhon j√§senist√∂st√§ on vaihtunut, kun laulaja-kitaristi Pauliina ja rumpali Saska ovat saaneet rinnalleen basisti Juhanan ja kitaristi Lassen. My√∂s levy-yhti√∂ on vaihtunut, mutta nelikon tyyli on pysynyt sent√§√§n suht ennallaan. Eli tuttuihin v√§reihin itsens√§ verhoava kerho soittaa edelleen s√§r√∂kitaravetoista punkkisrockenrollia, jossa kertsit tarttuvat ja tempo pysyttelee korkeana. Nimibiisi Anniina tarttuukin mukavasti korvista, mutta ‚ÄĚb-puoli‚ÄĚ Potku ei kaikesta seksistisyydest√§√§n huolimatta saa viisaria v√§r√§ht√§m√§√§n.

Single enteilee myöhemmin julkaistavaa albumia, joka tuleekin olemaan nelikon debyytti sellainen. Mikäli kiekolta löytyy lisää Anniinan veroisia vetäisyjä ei hätiä mitiä, eli sitä pitkäsoittoa odotellessa voi vaikka yrittää lohduttaa Anniinaa.

Mika Roth


Diamonds Kwan: Diamonds
Universal

Neljättä pitkäsoittoaan sisään ajavasta Kwanista on enää vaikea mennä puhumaan minään hiphop-yhtyeenä, jos on voinut pitkään aikaan. Kahden biisin single esittelee yhtyeen, joka soittaa leijailevaa, mutta samaan aikaan kiivaasti vaaniskelevaa poppia, jossa on rockin särö ja uhkaavuus, popin keveys ja biisinikkari Pauli Rantasalmen ympärille rakentuvan Dynasty-kollektiivin bändien musiikissa taitavasti käytetty laajakangassoundi. Etenkin Diamonds-raidalla uhkaava tummuus on leimaava piirre. Huolimatta solistien Mariko ja Tidjan hienosta vuorottelulaulusta ei biisi nouse Kwanin hitteihin, vaan on pikemminkin kuin yksi The Rasmuksen hiukan mitäänsanomattomimmista viimeaikaisista tummuuksista. Toki kuulostaa Kwanilla parempana kuin mitä moinen kuulostaisi Rasmuksella... Haaveellisempi kakkosraita Trust You toimii hiukan paremmin, vaikka kaipaisikin hiukan enemmän potkua. Säröisen äänimaton kanssa Kwan ei vielä ole aivan timanttisessa terässä.

Ilkka Valpasvuo


It¬īs Not About... Lines Of Leaving: It¬īs Not About Us Anymore

Tamperelainen Lines Of Leaving on kahden biisin singlellään hyvällä asialla. Sen lisäksi että yhtye pyrkii ottamaan kantaa ja nostamaan kissan pöydälle yhdessä yhteiskuntamme häpeällisimmistä epäkohdista eli asunnottomuudesta, lahjoitetaan kaikki singlestä saatavat tulot asunnottomien ja asuntoloissa elävien oloja parantamaan pyrkivälle yhdistykselle Vakituisesti vailla asuntoa ry. Kyseessä on siis eräänlainen mediatemppu, mutta hyvänlaatuinen sellainen. Eipä hommasta saatava julkisuus varmaan yhtyettäkään haittaa...

Musiikillisesti yhtye tarjoilee avausraidalla It¬īs Not About Us Anymore entist√§ s√§r√∂isemp√§√§ melo-poppia. Hommassa on sen verran vahvaa s√§r√∂riffi√§, ett√§ biisi√§ voisi rockiksikin nimitt√§√§. Tuttu dramaattisuus on tallella, mutta pienet riffipurkaukset ovat vaihtuneet jatkuvampaan karkailuun. Kakkosraita Hollow maalailee my√∂s jylh√§sti tykittelev√§n s√§r√∂n tukemana. Tykittelevyys on saanut isompaa roolia, vaikka edelleen kyseess√§ on aika melodramaattinen pop.

Ilkka Valpasvuo


Los Bastardos: Viva Los Bastardos
Neverland

Rumia karvaisia miehi√§ Suomesta ei ole mik√§√§n kaikkein omaper√§isin mainoslause eik√§ toisaalta varmaankaan kovin kaukana totuudesta. Muun muassa Peer G√ľnt -rumpali Twist Twist Erkinharjun sis√§ll√§√§n pit√§v√§ Los Bastardos huokuu kokemusta hikisen rockin kent√§lt√§ ja se kielt√§m√§tt√§ v√§littyy my√∂s uuden yhtyeen ensimm√§isell√§ sinkkujulkaisulla Viva Los Bastardos. Tarttuvaa rokkimeuhkaa tiukasti juoksevalla rytmiryhm√§ll√§ ja karhealla laululla mutta my√∂s koukukkaalla melodialla ja aika valoisalla kaavalla. Ei kyseess√§ sent√§√§n ole mik√§√§n maailmaa nyrj√§ytt√§v√§ megahitti, mutta hyv√§nkuuloista tiukkaa rock-junaa tuntuu olevan luvassa.

Ilkka Valpasvuo


Slow feat. Natalie Gardiner: Little By Little
Plastinka

Eteerist√§ latin-jazz taustaa kyll√§stettyn√§ utuisella √§√§nell√§ maalaavan nu-soul-solisti Natalie Gardinerin laululla. Siin√§p√§ t√§rkeimm√§t osaset Slow:n tulevan Pronto! -levyn Little By Little-ennakkosinglell√§. Slow on tietysti aiemmin DJ Slow -nimell√§ tunnettu Vellu Maurola, jonka musiikillisista n√§kemyksist√§ on tullut nautittua monissa yhteyksiss√§ (mainitaan nyt Pepe Deluxe ja SlowHill). Tuleva levy tulee pit√§m√§√§n sis√§ll√§√§n eturivin suomalaisia ja eurooppalaisia √§√§ni√§, tunnelmien vaihdellessa ‚Äď jos saatteeseen on luottamista ‚Äď voodooparatiisista rantalomalle ja sielt√§ lounge-funk-bileisiin. T√§m√§ kyseinen single ainakin toteuttaa tyylikk√§√§n kahvilamusiikin tilausta erinomaisesti, voisin alleviivata sanoja cool, tyyni ja rauhoittavan vetoava. Gardinerin √§√§ni on HIENO, latinalaisuus ei puske taustoissa pintaan liikaa... Ehk√§ toteutus on hiukan yll√§tykset√∂n, mutta pit√§√§ tyylist√§ takuuvarmasti kiinni omassa ‚ÄĚket√§√§n loukkaamatonta √§√§nitapettia‚ÄĚ -sarjassaan.

Ilkka Valpasvuo


Face Off Sonicmind: Face Off

Tamperelainen Sonicmind rakentuu j√§sentens√§ entisten metallib√§ndien luomille pohjille, joten ei ole mik√§√§n ihme ett√§ touhussa maistuu m√§tke. √Ąij√§m√§inen hevipaahto ja v√§√§nt√∂ ei kuitenkaan ainakaan t√§ll√§ kolmebiisisell√§ ole koko totuus. Nimiraidalla hommasta l√∂ytyy my√∂s tummasti ja tuimasti vaeltavaa melodiaa, jonka kaunis kaari katkaistaan aggressiivisella m√§tkeell√§. Solisti Lauri L√§hdesm√§en taito ei oikein tahdo kantaa kaikkein korkeampia kaaria. Tai ehk√§ √§√§ni riitt√§isi, mutta kieli ei tunnu taipuvan. Kiivaasti junnaavaa soittoa jatketaan normaalin laulun lis√§ksi √§risev√§ll√§ ruoskinnalla. Drive tuo mukaan tuplabasarin ja sankarihevim√§isen poseerauksen. Bonusraitana kuultava Reflections kangertaa edellisi√§ pahemmin vokaaleissa, mutta liikkuu soitantonsa puolesta t√§ydemmin, isolla jyr√§ll√§ ja mukavan poukkoilevilla sivujuonteilla. Ihan mielenkiintoinen tuttavuus omassa raskaassa sarjassaan.

Ilkka Valpasvuo


Terroristi Steen1: Terroristi
Monsp

Terroristi on kieltämättä letkeän reggaehtavana rallina yksi Steen1:sen parhaita tuotoksia. Sinkulta löytyy hitin lisäksi kaksi ennen julkaisematonta rallia sekä video Terroristin kanssa edelliseltä Varasta pomolta levyltä lohkaistusta Carosol Kid:istä. Graffittia seiniin ja pakoon pulssi kahtasataa lyöden... Ei ruokaa, ei aseita päästää kehiin Akli Serpentin tiputtelemaan ranskaa(?). Leipäjonot lyhentyy kun aseet alkavat laulaa, tiputtelee Stenkku, bassobiitti menee mukavan nasevasti, homma maistuu mielenosoitusmarssilta räppimuodossa. Illin melko rasittavasti vahvistama Yhtenä iltana humalassa avautuu aamuyön pohdiskeluilla. Ei kuitenkaan mitään superhienoja b-puolia tällä kertaa, aika perustäytettä.

Ilkka Valpasvuo


Nothingness Suburban Tribe: Nothingness
EMI

Suburban Tribe on pienen tauon päätteeksi sulkeutunut jälleen studion uumeniin ja uutta albumia pohjustetaan tällä Nothingness singlellä. Sinkku ei tarjoa kuin yhden vaivaisen raidan, mutta sen valossa on silti todettava, että Subbarit ovat lisänneet rautaa tankoon oikein reilumman puoleisesti.

Nothingness iskeekin kimppuun sellaisella raivolla ja vimmalla, että moista ihan kavahtaa. Aiemmin enemmän esillä olleet koneet on nyt karkotettu jonnekin valtaisien kitaravallien ja massiivisten rumputulisarjojen taakse, josta ne pääsevät kurkistamaan vain kappaleen lyhyessä ja vaimeassa keskikohdassa. Tämä kaikki on onnistuttu tekemään vielä niin, että yhtyeelle ominainen melodisuus ei ole kärsinyt rahtuakaan.

Myrskyvaroitus on annettu ja tämän näytteen perusteella huhtikuun lopulla ilmestyvä Revolt Now! tulee räjäyttämään vielä pankin jos toisenkin.

Mika Roth


Animals Turku Romantic Movement/Neil Leyton: Animals/Lie To Me
Fading Ways Finland

Turun Romantiikka teki Tehosekoittimet ja vaihtoi kieltä. Turku Romantic Movement jatkaa alter egonsa hyvin tallaamaa polkua potkivan rockin parissa. Kanadalaisen Neil Leytonin kanssa jaettu single on Leytonin levy-yhtiön Fading Waysin Suomen osaston ensimmäinen tuotos.

Turkulaisten avausbiisi Animals rokkaa ilmavasti lehm√§nkellon l√§ht√∂laskulla. Tarttuvaa ja bilett√§v√§√§ rock¬īn¬īrollia, kuten suomenkielisell√§kin versiollaan parhaimmillaan. Sama rupinen meno jatkuu Generation Updatedill√§, mutta selke√§sti akustisemmin ja kiireett√§. Jos ja kun Romantikot ulkomaille mieliv√§t, palvelee kielenvaihto touhua hyvin ja vaikka mit√§√§n superhitti√§ ei t√§ss√§ viel√§ p√∂yt√§√§n ly√∂d√§k√§√§n, kuuntelee yhtyeen tuotoksia mielell√§√§n.

Leyton on lyönyt päitä yhteen Wildheartsin Gingerin kanssa ja liikkuu aika pitkälti samankaltaisen rockin parissa. Ehkäpä Niilo liikkuu hiukan Turkulaisia letkeämmin ja haikeammin. Lie To Me:n ollessa se kevyempi näyte lähtee Fires marssimaan tiukemmin, mutta hilpeästi. Vuorolaulu toimii kivasti. Molemmat aktit täytynee koittaa bongata livenä.

Ilkka Valpasvuo


Varpunen Ville Leinonen & Valumo: Varpunen
Fonal

Ville Leinonen & Valumo julkaisee vuosia 1999-2006 yhteen nivovan kokoelman. Fonal puolestaan tarjoilee vinyylin ystäville ja etenkin alkupään Leinosen faneille seiskatuumaisen, joka pitää sisällään kaksi vuonna 1998 taltioitua sävellystä. A-puolen Varpunen pääsi myös kokoelmalevylle ja onkin sen kakkoslevyn komeimpia raitoja. Mandoliini- (vai balalaikka) juoksutus ratsastaa slaavilaisesti, kuin höyryjuna matkalla Siperiaan. Kääntöpuolen Hei sisareni maalailee vähintään yhtä melankolisesti mutta hiukan laahaavammalla kaavalla. Vaikka soundit ovatkin hiukan tukkoisia, se oikeastaan vain lisää tunnelman haavoittuneisuutta. Nimenomaan siitä kohtalokkaasta runopoika-Leinosesta pitäville faneille pakkohankinta.

Ilkka Valpasvuo


Wiidakko: 980 Ongelmaa
Perfection

Lahtelainen rokuviisikko Wiidakko soittaa menev√§√§, samaan aikaan kohtalokkaan dramaattista ja valoisaa diskorokkia. Yhtyeen single pit√§√§ sis√§ll√§√§n kaksi versiota nimibiisist√§ sek√§ yht√§ lailla juoksevan Valomeri-kappaleen. 908 ongelmaa ‚Äďraidan tahti on tiukkaa ja kitaras√§r√∂ menev√§ heti alusta l√§htien. Markuksen laulu taipuu ehk√§ liiankin voihkivaan draamaan ja kun herra laulaa ett√§ voisiko tytt√∂ kiinnitt√§√§ huomionsa h√§nen suurimpaan ongelmaansa, nostaa homman puristuneisuus hiukan hohhoijaa-hymy√§ huulille. Onneksi vain hiukan... Ei silti, kyll√§ Wiidakon kaava ihan mielenkiintoinen on ‚Äď yht√§ aikaa touhu rullaa sek√§ vauhdikkaasti ett√§ tunteella. Kyll√§h√§n t√§m√§ diskon lattialla varmasti jalkoihin liikett√§ saa. Valomeri alkaa hiukan samaan tapaan ujosti herkistellen kuin vaikkapa TV-resistori, mutta l√§htee rullaamaan jylh√§sti, massiivisilla ja kiivailla neonvalokaarilla maalaillen. Kolmantena raitana soi koneinen versio nimiraidasta, joka liikkuu l√§hell√§ Boys Of Scandinavian kaltaista 80-lukuista konepoppia. T√§m√§ b√§ndi pit√§isi n√§hd√§ liven√§, sill√§ jos homma on lavalla edes hiukan sympaattinen, ovat bileet katossa.

Ilkka Valpasvuo





Lukukertoja: 7719
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs