Ajankohtaista

M: Lauluja 1960-luvulta

25.03.2022



Kuvitteellisen B-puolen avausraita Ne kesäyöt on kiistatta kiekon rokein hetki, kun säröinen kitarakin saa soida hetkellisesti pakan edessä. Siinä missä Anki toi vahvalla tulkinnallaan mukaan varhaista folkin fiilistä, on M nyt hypännyt samojen juhlien myöhäisempään ja sähköisempään hetkeen.

Nyt ollaan albumin ja koko kokonaisuuden taitoskohdassa, jossa joko levy vakuuttaa, tai sitten kannattaa vain palata takaisin A-puolen sinkkujen pariin. Ne kesäyöt -klassikon hyytävät kosketinsoundit on pyritty pitämään lähellä originaaleja, mikä onkin mielestäni avain koko aarteeseen.

Vanavedessä soiva Kun nostaa edelleen kierroksia, tekstittäjä Juha Vainio on tehnyt tietenkin loistavaa työtä ja musiikin kääntämä groovemeisseli kiertää hädin tuskin puoltatoista minuuttia. Hiki nousee yhä otsalle, joten taika todella toimii ja läheisyyden lämmön voi edelleen tuntea. Jo yksistään näiden kahden raidan ansiosta koko projektiin on kannattanut ryhtyä, sillä tämä on tulkintaa ja hivenen päivittyneiden musiikkiaarteiden uudelleenvirkistämistä.



Tunnelmallisessa laidassa keinuvat puolestaan viiltävän kaunis Älä kiiruhda, joka toteuttaa nimensä sanomaa, sekä Tähdet meren yllä joita kumpaakin Sauvo Puhtila, tuo suomi-iskelmän surun kyynelten luottopuristaja, on ollut kääntämässä. Jälleen on helppoa huomata, kuinka lyhyen matkan musiikin pursi onkaan tässä välissä kulkenut. Asiat ja aiheet ovat samat, niin toiveet, pelot kuin haaveetkin.

Puhtilan tekstikynästä on tipahdellut myös Valoa ikkunassa, joka voisi käydä malliesimerkistä ja oppitunnista iskelmätekstityksen saloihin. Tutut ja luotetut sanat nidotaan taiten uusiksi, tai ainakin uudelta vaikuttaviksi rakenteiksi, joissa kuulija pystyy jo arvaamaan seuraavat käännökset, mutta silti lopputulema on kaikin tavoin nautittava.

Melankolia on herkkä laji ja jälleen kerran vähemmän on enemmän, kun pitää soittaa sydämen lankoja pienin elein. Tämä tietysti heijastuu tulkinnan lisäksi myös soittoon, jonka asiansa osaava yhtye hallitsee suvereenisti. Sovituksista ja soitannasta artistin ja tuottajan kanssa vastaavat Aleksi Kaufmann, Jussi-Pekka Parviainen ja Simo Saukkola. Erityismaininnan ja kumarruksen ansaitsee myös tuottaja Miikka Ahlmann.

M: Lauluja 1960-luvulta On tavallaan outoa ja kummallistakin havahtua siihen tosiasiaan, että seuraava 60-luku on jo huomattavasti lähempänä kuin edellinen. Aika jos mikä on suhteellista, mutta näissä kappaleissa ja niiden tulkinnoissa ajan virta ei vaikuta lainkaan pahemmalta. Aika saattaa toisille olla tuli, jossa me hitaasti palamme, mutta mielestäni Lauluja 1960-luvulta -albumi juhlistaa nimenomaan ajan jalostavampia ominaisuuksia.

Toivottavasti levyn tiimoilta suunniteltu kiertue voidaan toteuttaa täysimittaisesti, koska arvelisin näistä aineksista syntyvän jotain maagista etenkin keikkatilanteessa.

Mika Roth




Lukukertoja: 2591
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myös