Levyarvio

Don Johnson Big Band: Breaking Daylight

****1/2
Youtube last.fm

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:
  1. Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
  2. Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
  4. Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.
Mitkä kommentit tullaan poistamaan:
  1. Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
  2. Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
  4. Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).
Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
T√§hdet:  Muista, ett√§ keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
<b> <i> <a> <em> <br> <strong> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>

Kommenttien keskiarvo: ****1/2

Qsine kommentoi 25.05.2003:
Pisteet: ***1/2-
Minä taas tunnen itseni lähinnä kusetetuksi. Millainen kieroutunut taho irrottaa singleksi orgastisen upean One MC, One Delayn, ja sitten kun tällaiset groovean ska-meiningin ylimmät ystävät saavat valmiin pitkäsoittotuotteen käsiinsä ja korvasimpukoihinsa, niin tuleekin suurimmaksi osaksi vain lökäpöksy-chillailua, josta on vaikea olla käyttämättä sitä adjektiivia, jota pyrin välttämään viimeiseen saakka: tylsää. Parhaimmillaan slow-meininki on eteeristä davidlynch-twinpeaks-akselia, mutta miksei sitten saman tien ostaisi Angelo Badalamentin tuotantoa?

Pidin toki myös - ja Jah Jah Blow Job-raidoista. Tempoa, pojat: tempoa!!! Ensinmainitussa tavallaan harmitti, ettei supernopeaa tykitys-rappia riittänyt loppuun saakka, piisi ikään kuin kuoli kesken. Mutta samalla tulee ilmi levyn mielestäni paras puoli, joka on se, että piisit eivät välitä yhtään puhkikuluneesta instituutiosta nimeltään "Muoto". Myös tyylien välillä hypitään kiitettävästi, eikä paikoittaisesta jazzailusta tule itsetarkoituksellista pätemistä, onneksi.

Mutta älkää luulkokaan, että tämä olisi jotenkin "uutta": joissakin taustoissa löytyy juttuja, joita iskelmäosastolla on käytetty iät ajat. Ette te hiphop-ihmiset loppujen lopuksi yhtään ole reijotaipaleiden ja tarjalunnaiden diggailijoiden yläpuolella, uskokaa pois. Ja kyllä vain, myös Eminem on syyllistynyt samaan uusyksinkertaisuuteen. Kaikki on suurta huijausta ja kierrätystä.

Harmittaa antaa tällaiselle hämäykselle näin hyviä pisteitä, mutta minkäs teet, kun materiaali on muuten niin vahvaa ja innovatiivista. Hiphop näyttää olevan sukua funkille myös siinä suhteessa, että kunnon slowaria ko. tyylilajille tuntuu olevan mahdoton tehdä.
ULi kommentoi 12.06.2004:
Pisteet: *****
Don Johnson Big Bandin omakustanteeksi melkoisen määrän myynyt debyytti Support de Microphones oli innovatiivisin pitkäsoitto näillä leveyksillä sitten ties minkä. Ainoaksi valittamisen aiheeksi saatoin nähdä kokonaisuuden löyhyyden ja ylimittaisuuden. Breaking Daylight kestää reilun tunnin, mutta kiekolta ei löydy hakemallakaan pienintäkään notkahdusta ja kappaleet ovat tasapainoisen mahtavia.

Karkeasti yksinkertaistettuna levyn perussoundi koostuu rumpujen ja perkussioiden tukevasta groovesta, näihin lomittuvasta Pekka Mikkosen huilu- ja (etenkin) saksofoniosista, jotka biisistä riippuen maalaavat eteeristä tunnelmaa tai rakentelevat aivan hillittömiä nostatuksia ja väliosia. Johannes Laihon piano/syntetisaattorifiilistelyt sekä Emma Salokosken (mm. Quintessencen solisti) taustalaulut tuovat mukaan melodiaa, tähän päälle vielä hieman hyvällä maulla tehtyä ja kohtuudella käytettyä efektointia, niin taustat ovatkin suunnilleen siinä.

Tämän päälle tulee Tommy Lindgrenin räpäytys, joka hakee vertaistaan niin tyylitajun, fraseerauksen, riimittelyn kuin nopeudenkin - oliko vielä jotain muuta? - saralla. MC:n ääni on puhdas, selkeä ja kaunis myös laulupainotteisempienkin osuuksien kohdalla. Flow on kertakaikkisen mainio, puhelaulu vilisee idiomeita ja kokonaisuudet pysyvät johdonmukaisina. Pakollinen kasarirockvertaus sallittakoon: jos Lindgren on Freddie Mercury, ovat lähimmät vertailukohdat Redrama ja Paleface Johnny Rotten ja Joe Strummer.

Tekstit painottuvat enimmäkseen tunnelman korostamiseen, lajityyppiin aika lailla implisiittisesti kuuluva itsekorostuskin pysyy kohtuuden rajoissa, etenkin levyn yleisen laatutason huomioiden - mehusteluun olisi enemmänkin varaa näillä näytöillä. Ratkaisu on hyvä, sillä Breaking Daylight on kuitenkin selkeästi tehty nautittavaksi - paikoittainen melankolia ei valjuunnu angstin puolelle, tätä levyä uskaltaa kuunnella myös krapulassa.

Ainoastaan Jah Jah Blow Job -single rikkoo yleisemmän läpänheiton linjan asiapitoisuudellaan, ikään kuin todisteena vakavamman puolen olemassaolosta - Lindgren on kuitenkin ollut leipätyössä mm. Amnestyn Suomen osaston tiedottajana. Lopetusriimi "on a crusade for Hussein and who's sane and who's not / I swear, these cruise missiles were all aimed at the top" antaa monelle seikalle oikeutuksen jo itsessään, mutta kun koko biisi on aika lailla kieli poskessa tehty, korostaa se lopulta myös tekstipuolen kokonaisuutta perin soveliaalla tavalla.

Levy lakkasi juuri soimasta, tunti on kulunut, on siis selke√§sti yhteenvedon aika. Jos et osaa lukea tai et muuten vaan ymm√§rr√§ kokonaisia lauseita, sanottakoon t√§m√§ nyt suoraan: Breaking Daylight on ehdottomasti yksi parhaista koskaan kuulemistani musiikkiteoksista, joka jyr√§√§ alleen jokaisella saralla. √Ą√§nimatto purkautuu helposti, oikean kokoisina paloina ja riittoisasti. Jos hiphop on genren√§ t√§ysin vieras, kehottaisin etenem√§√§n t√§st√§ taaksep√§in. Minulle sama p√§tee jazziin.

On hyvää, kaunista ja oikein, että tällainen musiikki myy 2000-luvun Suomessa.
Nimetön kommentoi 15.03.2005:
Pisteet: ****1/2
siis tosi hyvä ja paras kappale on ehdottomasti Salt Water mutta välillä levy alkaa tuntua vähän tylsältä esim. huonoin ja tylsin kappale on Tokyo Ranger. Kannattaa kuitenkin ostaa tosi kivoja kappaleita
Artistihaku
Artisti