Don Johnson Big Band: Midnight Movement

Beat Back

Don Johnson Big Band on tehnyt kunnioitettavan taipaleen suomalaisen hiphop-musiikin kentill�, eik� yhtyeen mullistavaa asemaa k�y kiist�minen. Esikoisalbumista on vier�ht�nyt jo p��lle 24 vuotta ja ryhm�n viimeist��n isoksi jys�ytt�nyt Breaking Daylight n�ki sekin p�iv�nvalon jo yli kaksi vuosikymment� sitten. Aika mennyt se koskaan ei palaa, mutta DJBB tekee parhaansa saadakseen bileet roihahtamaan edelleen t�yteen liekkiin.

Runsas vierailijakaarti studiossa on yhtyeelle tyypillinen toimintatapa, mutta tuollakin saralla pyrit��n t�ll� er�� kai rikkomaan kaikki mahdolliset ja kuvitteelliset rajat. 17 vierailijaa on kova luku, vaikka albumilta l�ytyykin per�ti 15 raitaa ja kokonaiskestokin huitoo tunnin tuolla puolen. Spektri on niin laaja jazzin taitajista ulkomaalaisiin vieraisiin asti, ett� biisijoukon haltuunotto ei v�ltt�m�tt� tapahdu ihan tuosta vain. Liev� rimakauhu hiipikin takaraivoon, kun levy kuuntelukertojen my�t� tuntui lavenevan niin kovin moneen eri suuntaan. L�hdet��n kuitenkin rohkeasti pilkkomaan uusvanhaa musiikkimammuttia.

Ensimm�isi� selvemmin allekirjoittaneeseen tarttuneita ja ymp�rist�st��n erottuneita raitoja on ehdottomasti Bentalityn ja Jay L:n vahvistama The Grid. Biisi� tutkaillessa k�y ilmi, ettei DJBB ole todellisuudessa juuri muokannut musiikkinsa kaavoja kuluneiden vuosikymmenten aikana, mutta niin vain soundikerroskakkujen sis�ll�t pystyv�t toistuvasti yll�tt�m��n.

Tummemmissa vesiss� ui my�s Tuomon kanssa esitetty The Internet, jolla sanataiturointi yhdistyy j�lleen kerran soundilliseen mosaiikkiin tavoin, jotka saavat vain nojaamaan taaksep�in ja nauttimaan. N�enn�isen tavallisista ja ensi vilkaisulla v�h�isilt�kin vaikuttavista osasista voi synty� niin kovin paljon osiaan enemm�n. En tied� miten mik�kin ��ni ja soundi on luotu, mutta se ei ole oleellista yhtyeen tapauksessa. T�rkeint� on tunne ja vaikutelma, sy�verin lailla sis��ns� kutsuva ��nirakenne, joka kehittyy kuuntelukertojen my�t�.

Popahtavampia ja t�ten hieman helpommin l�hestytt�vi� herkkuja ovat Michael Bleun kanssa esitetty sinkkupala Neutral OK ja T� La Ves, jolla ��ness� on my�s Dionelis Plana Buena. Luottotaituri Bleu saa funkymman laidan siivua tulkittavakseen, kun taas hieman my�hemmin keinutaan oikein karibialaisissa viboissa. Tarttuvaa laitaa edustaa my�s kiekon puoliv�list� l�ytyv� nimiraita, jolla DJBB jyskytt�� peruskokoonpanolla ja h�ivytt�� ajan kaltaisen harhan maisemasta.

Tunnelmallinen Empire State Body Building on raikkaine instrumentaalimaisemineen oiva ��nellinen vastine �iselle metropolille, Verneri Pohjolan trumpetin kaihoillessa kattojen yll�. Tummin ja viipyilevin vedoin rakentuu my�s Unbroken, jolla Emma Salokoski ja b�ndin solisti Tommy Lindgren saavat magiikan r�iskym��n niin kovin, kovin vaivattoman tuntuisesti. Soundishakki toimii niin valkoisilla kuin mustillakin nappuloilla.

Midnight Movement on monin tavoin mahdoton albumi, etenkin ilmestymisajassaan. Se on samaan aikaan aivan liian pitk� ketju selv�sti toisistaan eroavia raitoja, ja silti t�sm�lleen t�ydellinen superannos t�htisadetta. Ankkurina soiva Path / Polku onkin mit� sopivin p��t�s musiikilliselle matkalle, jonka t�ytt� kirjoa on vaikea vangita sanoin. L�hes kahdeksanminuuttinen j�tti sulauttaa englannin, arabian ja suomen, trumpetin kirjaillessa auringonlaskun s�vyj� ties mink� taivaiden ylle. Ramy Essam ja Tuomas Toivonen ovat maailmojen p��ss� toisistaan, ja silti samalla polulla, jonka musiikki eteemme latoo kivi kivelt�.