27.09.2006 Wolfchild - Nahkaa, gasoa ja sähkökitaroita

Pääsivu

Esittely

Levyarviot

DVD-arviot

Pienet

Livearviot

Valokeilassa

Klassikko

Vapaa vyöhyke

Ajankohtaista

Ajatuskupla

Toimitus

Keskustelu

Artistihaku

Sivustolla on parhaillaan, 98 vierasta ja 1 jäsentä Online.

Et ole kirjautunut!

Kirjautuminen

Rekisteröityminen

Wolfchild - Nahkaa, gasoa ja sähkökitaroita
27.09.2006

"Gasoline / give me gasoline / that's all I need!" Hyvinkääläinen hardrock-yhtye Wolfchild rakentaa musiikkinsa perinteikkäistä aineksista, ja kumartaa niitä keille kumarrus kuuluu. Desibeli haastatteli bändin bassomaestroa Jaska Koivusiltaa heidän debyyttialbuminsa ilmestymisen kunniaksi. Kertoisitteko lyhyesti bändin syntytarinan.

- 2002 meillä meni Nasty niminen orkesteri telakalle laulajan lähdettyä, ja toisen kitaristin siirryttyä Virtuocityyn basson varteen. Kimi tuli mukaan remmiin, vaihdoimme nimeksi Wolfchild, aloimme väsätä biisejä kimpassa, ja sillä tiellä ollaan.

Ensilevynne ilmestyi amerikkalaisen Perris Recordsin julkaisemana. Miten päädytte yhteyksiin heidän kanssaan? Ja eikö suomalaisia yhtiöitä kiinnostanut, vai tähtäsittekö heti isoille markkinoille?

- 2005 julkaisimme ep:n nimeltä Toxic, jolla lähestyttiin muistaakseni kymmentä levy-yhtiötä koti- ja ulkomailla. Eräs kotimainenkin oli kyllä kiinnostunut, kehui biisejä ja meininkiä, mutta se ei sen pidemälle loppupelissä edennyt. Perris tarjosi sopimusta heti, niillä tuntui olevan jakelukanavat kunnossa, ja paperi oli hyvä, niin mitäs siinä sitten jahkaamaan.

Onko luvassa ehkä kiertueitakin kotimaan ulkopuolella? Suomessahan olette kiertäneet jo ahkerasti.

- Säätöä on ilmassa tanskalaisen, myös Perriksellä olevan Starratsin kanssa, että tehtäisiin alkuvuodesta viikonloppuvedot puolin ja toisin. Muutaman muun bändin kanssa on myös kimppavetoja suunnitteilla, katsotaan... Toivottavasti onnistuu.

Vanhan koulun hard rock tuntuu olevan kovasti sydäntänne lähellä. Mitä uudempia bändejä diggailette, vai inspiroiko uusi musa lainkaan?

- Itsellä on viime aikoina viihtynyt soittimessa uusin Hardcore Superstar, Purosto intoilee kovasti Danko Jonesin Sleep is the Enemy lätystä, ja uudesta Rhino Bucketista varmaan diggailee tällä hetkellä koko bändi... Kyllä sitä hyvää musiikkia tehdään joka vuosikymmenellä.

Miten biisinne syntyvät? Onko joku päävastuussa tästä? Ja kuinka demokraattinen bändi olette?

- Kaikki osallistuvat biisien tekoon: jollain on enemmän tai vähemmän valmis biisinrunko, riffi tai idea, mikä sitten jammaillaan kasaan. Kyllä me ollaan semmoinen "all indians, no chiefs" -tyylinen bändi, ei me muuten varmaan enään kasassa oltaisikaan.

Hylkäättekö jotain ideoita epäsopivina, vai otetaanko kaikki mikä toimii mukaan?

- Jos joku juttu on huono, niin kyllä se jää ihan itsestään pois, siihen ei vaan tule enään palattua.

Biisinne ovat olleet kovassa huudossa Mikseri.net-sivustolla. Auttoiko siellä näkyvä suosio levytyssopimuksen saamisessa? Ja mitkä ovat fiiliksenne tästä "demokasettien tappajasta" ylipäätään?

- Veikkaisin, että hyvät arvostelut Toxicista maailmalta auttoivat tässä tapauksessa. Mutta kyllähän Mikseri on ihan loistava tapa tehdä biisejä tunnetuksi, monta kertaa keikalla on huomannut, että jotkut laulavat juuri niitä Mikserissä olevia biisejä mukana.

Olette jo kirjoittamassa biisejä toiselle levylle. Onko luvassa jotain uutta?

- Me ollaan niistä ainakin ihan fiiliksissä: Bändi on tiukentunut, ja muutenkin biiseissä on nyt hyvä pössis päällä. Ainakin yksi hyvin rivakka katurock-ralli voi ehkä yllättää. Meillä on nyt noin puolet seuraavan levyn biiseistä kirjoitettuna, katsotaan mitä on vielä tulossa...

Onko ajatus musiikkinne esittämisestä unplugged-henkisesti käynyt mielessä? Vai kuuluuko sähkö ja särö genreen?

- On tuolla levyllä Shadow Zone biisissä akkareita, itseä kyllä kiinnostaisi semmoinen osasto joskus.

Australialainen Wolfmother on ollut kovassa nosteessa, ja hekin hakevat inspiraationsa menneiden vuosikymmenten raskaasta rockista. Onko teitä ehkä sekoitettu?

- Ei ehkä sekoitettu, mutta kyllähän siitä nimihommasta on saannut kuulla. Mitä oon kuullu Wolfmotheria, niin niillä on enemmän semmoista 60-70-luvun psykedelia/proge-meininkiä, kun me ollaan taas hardrock-bändi. Ero on musta ihan selkeä, eikä me 2002 oltu kuultukkaan mistään Wolfmotherista.

- Itse diggailen Black Sabbathista, Blackfootista ja Black Crowesista, eivätkä ne millään tavalla kuullosta samalta, vaikka nimessä on black, tai vaikka Cultista ja Blue Öyster Cultista... Ihan sama juttu tässä tapauksessa.

Kuinka monella teistä on moottoripyörä?

- Ei kenelläkään, me torsoillaan autojen kanssakin ihan tarpeeksi.

Vieläkö jäi jotain sanomatta?

- Käykää kuuntelemassa clipit levystä Perris Recordsin sivuilla, tai www.myspace.com/wolfchildband. Rock on!

Teksti: Mikko Heimola
Promokuva: Kimmo Tuomi, livekuva: Toni Salminen

Lukukertoja: 1405

Tsekkaa myös nämä

Wolfchild - Nahkaa, gasoa ja sähkökitaroita

Wolfchild: Wolfchild

Valokeilassa myös

Takorautaa kuuden sepän toimesta