Sentenced

Kahden vuoden keikkatauolta palannut Sentenced lunasti kansalle antamansa lupaukset: keikka oli hyvinkin energinen ja alkuun siell� my�s n�htiin muutakin kuin vain laulu��nt��n edelleenkin parantanut vokalisti Ville Laihiala p�iss��n. Odotetusti keikkasetti perustui p��osin uuden levyn The Cold White Lightin biiseihin, mutta mukana oli mausteina my�s ne parhaimmat vanhemmat tuotokset, jotka olivat saaneet osittain uutta kuorrutusta ylleen.

Setin aloittanut Cross My Heart And Hope To Die l�i ensitahdit hurmostuneelle yleis�lle, joka eli b�ndin jokaisen s�velen tahdissa kuin viimeist� p�iv��. Tunnelmaa pidettiin yll� viidenteen kipaleeseen, Aika multaa muistot, jolloin Ville jopa joutui hyssyttelem��n yleis�� saadakseen kappaleelleen sen ansaitseman hartaan elintilan. Hartautta ei kuitenkaan ruokittu liikaa, sill� seuraavaksi palattiin vanhalle kunnon Downille Noosen, Warrior Of Lifen ja Sun Won't Shinen tahdeissa. Downin rakkauslaulusta siirryttiin loogisesti kylm�n valkoisen valon rakkauden tunnustuksiin You Are The Onen lyriikoilla. Mutta kuten ei hartautta, ei my�sk��n liikaa hempeilyj�: kysytty��n yleis�lt� j�tes�kki�, b�ndi pauhautti ilmoille Luxury Of A Graven sek� heti per��n Frozenin Farewellin. Ennen encorea k�v�istiin viel� tuutulaulu Nepenthen kautta Amokin ajoissa.

Encorekierroksen alun hienoisten vaikeuksien j�lkeen loppuunmyydyn Tavastian ilmoille soljuivat viel� Broken, Suicider, potin r�j�ytt�nyt Excuse Me While I Kill Myself sek� p��t�sbiisi No One There, mik� sai sytk�reiden pienet valonl�hteet heilumaan hitaassa tahdissa.

Villen hienoisesta loppua kohden k�rsim�st� kirkkaasta v�symyksest� huolimatta keikka oli parhain v�h��n aikaan n�kem�ni. B�ndi ei j�tt�nyt ket��n kylm�ksi, vaan puhutteli jokaista. Keikka ei ollut pelkk� suoritus, vaan osoitus siit�, ett� Sentenced todellakin on saanut sis�isen tulensa j�lleen roihuamaan.

Anne Muhonen