31.05.2007 Hector - 60v-juhlatupla

Pääsivu

Esittely

Levyarviot

DVD-arviot

Pienet

Livearviot

Valokeilassa

Klassikko

Vapaa vyöhyke

Ajankohtaista

Ajatuskupla

Toimitus

Keskustelu

Artistihaku

Sivustolla on parhaillaan, 64 vierasta ja 0 jäsentä Online.

Et ole kirjautunut!

Kirjautuminen

Rekisteröityminen

Hector - 60v-juhlatupla
31.05.2007

Suomenkielisen rockin mystikkoklovni,Hector, on vihdoin saanut materiaaliaan julki myös dvd-muodossa. 60v-juhlatupla –dvd keskittyy talvella 2006 Hartwall Areenalla taltioituun 40v-taiteilijajuhlakonserttiin ja sisältää myös harvinaisempaa ja populaarikulttuurillisesti kiinnostavaa videomateriaalia vuosilta 1966-2005.

Hectorin pitkän ja kunnioitettavan uran varrelle mahtuu monenlaista, suomenkielisestä folkista rockiin, lastenlauluista kokeileviin syntetisaattorisoundeihin ja toki joukko koko kansan tuntemia nykypäivän nuotiolauluja. Mielenkiintoisimmillaan laulaja/lauluntekijä on ollut pienimuotoisissa ihmistutkielmissa, joita on onneksi uralle mahtunut paljon. Albumeista kestävimpiä ovat alku-uran teokset Nostalgia (1972) ja Herra Mirandos (1973), voimakkaan vasemmistolainen progelevytys Liisa Pien (1975) sekä 1980-luvun lopun albumi Varjot ja lakanat (1988). Vähättelemättä kuitenkaan millään tavalla oivallista Ei selityksiä –levyä vuodelta 2004, jolla mystikkoklovnimme näytti erinomaisesti tekevänsä relevanttia rock-musiikkia vielä uudella vuosituhannellakin.

Juhlakonsertissa Hectorin koko ura on vahvasti edustettuna, materiaalia kuullaan niin ensisingleltä (Palkkasoturi) kuin myös viimeisimmältä studiolevyltä. Vahva edustus on kuitenkin tunnetuimmilla ikivihreillä kuten Kuinka voit väittää, Lumi teki enkelin eteiseen, Ake, Make, Pera ja mä sekä Mandoliinimies. Onneksi joukkoon on mahtunut myös kantaesityksenä kuultava, Tommy Tabermannin herkkään tekstiin sävelletty Peterin laulu, harvoin kuultava Herra Mirandos –levyn mystinen nimikkokappale sekä nostalgisen hippimäinen Missä on Lady Jane? Vahvimmin livenä toimii kuitenkin mestarillinen, aina ajankohtainen Eurooppa, jolla Hector edelleen näyttää persettä kaikille heille, joiden mielestä mies edustaa väsähtänyttä aikuispoppia tai iskelmägenreä.

Koska on kyse juhlakonsertista, Hector marssittaa lavalle myös kollegoitaan ja muusikkoystäviään, jotka esittävät jonkin herra Harman sanoittaman tai säveltämän kappaleen uraltaan. Vierailijoista onnistuneen suorituksen esittävät Pave Maijanen kierosti rytmitetyllä Poika soitti rumpuja –kappaleella sekä sielullisen tulkinnan Lainaa vain –klassikosta esittävä Maarit. Sen sijaan Ajetaan tandemilla hirvityksen esittävä lankomies Freeman olisi hyvinkin voinut jäädä katsomon puolelle.

Tupla-dvd:n toinen puolisko valaisee Hectorin uran visuaalista puolta, johon mahtuu esimerkiksi voimakkaan teatraalisia glam- ja kauhurock vaikutteita (Lapsuuden loppu, Trullilaulu), nostalgista folk-laulajaa (Pikku Juulia) sekä huumoria (Monofilharmoonikko, Piironkinjalka). Suurin osa dvd:n videotallenteista on peräisin 1970- ja 80-lukujen musiikkiohjelmista, ja tällöin ne ovat harmillisen usein Levyraati-henkisiä playback-videoita. Joukon kiehtovin video on goottilainen Lapsuuden loppu –esitys vuoden 1974 Syksyn sävelestä, jota ei kuitenkaan selittämättömästä syystä ole dvd:llä kokonaisuudessaan.

Tupla-dvd on antoisa matka Hectorin uran eri poluille ja toisaalta myös syventävä trippi suomalaisen populaarimusiikkikuvaston kehitykseen. Ikävä kyllä kaikki taustadokumentit ja haastattelut on jätetty dvd:ltä pois, eikä tekninen toteutus ole mairitteleva.

Otto Suuronen

Lukukertoja: 1522

Uusimmat levyarviot