Pienet � Syyskuu 2008

---

Chrome: Abortive Reality Rehab

Kangasniemel�inen Chrome murjoo kuolemalta haiskahtavaa thrashia vokalistin hoitaessa hommat huutamalla. Arviossa oleva demotuotos on j�rjestyksess��n b�ndin nelj�s ja tarkastelee demoa mist� suunnasta tahansa, Chrome osoittaa sill� olevansa jo pitk�lle jalostunut ryhmittym�. Nelj�st� biisist� ei juuri heikkoja kohtia l�ydy ja parhaimmillaan homma toimii erinomaisesti. Avausbiisi What You�ve Becomesta l�ytyy eritt�in maukkaan riffi-kertsi-parin lis�ksi painostavan raskasta v�liosaa ja tehokkaasti rullaavaa s�keist��, eik� ainakaan kolmantena soiva Dogmatic ole pekkaa pahempi. Melkoiseksi riffi-ikiliikkujaksi osoittautuva kitaraosasto osaa parin soolon lis�ksi rauhoitellakin ja kitaravallien taakse on tiputeltu sinne t�nne hienosti biisej� maustavia kiipparitaustoja. Lis�ksi pisteit� t�ytyy kantaa niin rumpalin kuin laulajankin suuntaan, tosin j�lkimm�isen� mainitun komea kurkku��ni kaipaisi seurakseen edes v�h�n vaihtelua, kenties jopa puhtaita lauluosuuksia voisi harkita? Kaiken kaikkiaan k�sill� on ammattimaisesti tuotettu, laadukas nelibiisinen. Kun b�ndi vaikuttaa viel� hyvin asennoituneelta, enteet ovat hyv�t.

Jarmo Panula

---

Craniumblast: Living Dead Life

Heinolan suunnilla operoiva Craniumblast on kuuden mustempaan deathiin suuntautuneen nuoren miehen orkesteri. Tarina ei kerro, onko Living Dead Life ryhm�n ensimm�inen julkaisu, mutta niin tai n�in b�ndin tyylillinen suunta on selke�sti jo l�ytym�ss�, vaikka kokoonpanolla on ik�� vasta puolitoista vuotta. Synkk� ja raskas jyyst� tuo tietyll� tavalla mieleen Dark Tranquillityn alkuaikojen toiminnan, mutta heinolalaiset ohittavat raakuudessa l�nsinaapurimme mennen tullen. Kappaleiden rakenteet ovat monisyisi� ja vokaalit vedet��n k�he�n kurkkuraastimen l�pi. Selkeit� melokuoloon viittaavia taipumuksia rikastetaan runsaalla black/dark �annoksella, mink� ansiosta b�ndi v�ltt�� geneerisyyden sudenkuopat ja sit� kautta my�s v�litt�m�n kategorisoinnin. Norjalais-ruotsalaisessa metalloinnissa on siis palikat kohdillaan, mutta pieni lis�persoonallisuus ei varmasti tekisi pahaa. Useasti koskettimet vesitt�v�t t�m�ntyyppisen rutistuksen, mutta Craniumblastin tapauksessa tuokin s��nt� kohtaa poikkeuksensa. Nyt vaan lis�� treeni� ja antaa kehityksen kehitty�, niin eik�h�n se siit�.

Mika Roth

---

Crusher: R.O.B.

Savon Nuoret Virtuoosit 2007 -b�ndikisan voittajaksi selviytynyt Crusher palkittiin kahden biisin demon tuottamisella (joka on tosin heille jo nelj�s). Molemmat raidat ovat nopeaa thrashia, ja niist� Betrayal on tasapaksumpi mutta my�s r�k�isempi veisu, R.O.B:in sis�lt�ess� enemm�n death-vaiikutteista dynamiikkaa ja mainion intron. Yhtye operoi kuitenkin viel� siin� sarjassa, miss� t�ydet pisteet tarkoittavat muotoseikkojen hallitsemista, mieleenj��vyyden ja omaleimaisuuden j��dess� tulevaisuuden tavoitteiksi.

Mikko Heimola

---

Embreach: Deafening Silence

Embreachissa on edellisten studiosessioiden j�lkeen ovi k�ynyt: basisti on vaihtunut, ja yhtye on t�ll� hetkell� ilmeisesti ilman vakituista rumpalia. T�m� ei ole est�nyt heit� purkittamasta nelj�� varsin teknist�, moniosaista veisua. Melodeath-ilmaisun rajoja koetellaan, mutta niist� ei viel� murtauduta ulos; esimerkiksi perusjynkytyksen s�est�m�t �rin�jaksot ovat vain puuduttavia, paremmalta kuulostavat sekaan upotetut akustiset p�tk�t. Biiseist� maininnan arvoisia ovat Shadow's Song, jossa yhdistet��n metalcore-potkua kuulaankauniiseen lead-kitaraan, ja p��t�s In Your Wake hauskoine call-and-response -kuvioineen. Toimivaa, p�tev��, mutta ei viel� riitt�v�n persoonallista.

Mikko Heimola

---

Immortal Angelica: Reminiscence

Kun demotason yhtye ilmoittaa soittavansa tunnelmallista ja koskettavaa metallia, odotukset eiv�t v�ltt�m�tt� viist� kattoa. Herkkyys, kauneus ja melodisuus ovat vaikeita elementtej� nuorelle ryhm�lle, etenkin silloin kun ne pit�isi yhdist�� onnistuneesti metalliin. Jyv�skyl�n seudulta kotoisin oleva Immortal Angelica osoittaa kuitenkin esikoisdemollaan, ettei sarka ole suinkaan mahdoton. Kokonaista yhdeks�n raitaa kest�v� Reminiscence pist�� useampaan otteeseen hiljaiseksi tiiviill� ja riipiv�n kauniilla tunnelmallaan, joka saa itsens� ajan katoamaan ymp�rilt�.

Kiekon alkupuoli rullataan metallisessa ja raskaammassa maailmassa, jossa kitara vie ja rytmiryhm� jykytt�� voimansa tunnossa taustalla. T�ss� ymp�rist�ss� useat isommatkin yhtyeet hukkaavat itsens� kaiken massan sekaan, mutta Immortal Angelica ei menet� suuntaansa, vaan rakentaa kappaleista dramaattisia ja ehyit� kokonaisuuksia. Mielleyhtym� Leaves� Eyesin suuntaan on melkeinp� v�ist�m�t�n, mutta ei lopulta kovinkaan osuva. Etenkin kiekon j�lkimm�isen puoliskon rauhallisemmat raidat osoittavat jyv�skyl�l�isten operoivan huomattavasti laajemmalla saralla, kun kaunis naislaulu, surumielinen viulu sek� runsaat koskettimet p��sev�t oikein kunnolla oikeuksiinsa.

Mika Roth

---

Runneltu: Demo 2008

Lahtelainen Runneltu on keksinyt yhdist�� tiukkaan hardcore / grindcore paahtoon suomenkielen, mink� ansiosta yhtye suorastaan loikkaa esiin genrens� perusmassasta. Business cityn ruhjojanelikosta ei ole kuitenkaan viel� tyylisuuntansa vision��risiksi uudistajaksi, vaikka nopealla soitolla ja ensimm�isell� kotimaisella ilmoille saatetussa paahdossa on kielt�m�tt� paljon hyv��kin. Viisi biisi� sullotaan alle yhdeks��n minuuttiin, joten tiivist�misen jalo taito hallitaan, eik� riffeiss�k��n ole juuri valittamista, vaikka tarttuvuus j�tt��kin toivomisen varaa. P��t�ksen� kuultava En h�pe� totuutta avaa ovia jopa rockimman ilmaisun suuntaan, mutta vahvimmillaan yhtye on silloin kun se on nopeimmillaan, mist� maliesimerkiksi k�y alle minuutin mittainen Omaksi tuhokseen raivon purkaus. Oman lis�ns� pakettiin tuovat sanoitukset, joista saa jopa selv��. Sanottavaa piisaa ja hyv� niin, sill� t�llaiselle ��reilylle riitt�� kyll� tilausta niin kauan kun ihmiset jaksavat vain ajatella omilla aivoillaan.

Mika Roth

---

Solnic: The Great Magnolia

P��kaupunkilainen Solnic osoittaa, ett� vaihtoehtometalliin sopii my�s huumori. Sen altsun ja trashin sekasiki� rullaa melko perinteisen oloisesti eteenp�in, mutta kun pys�htyy kuuntelemaan sanoja, saattaa h�mm�sty�. Laulaja Toni Viitanen on kirjoittanut varsin hersyvi� sanoituksia ja my�s laulaa ne hauskalla tavalla. Suoremman �rin�n lis�ksi kuullaan puhdasta laulua, hieman Serj Tankianin tyyliin. Soiton puolesta t�m� b�ndin toinen demo on erinomainen. Viitasta taustoittavat Janne P. (soolokitara), Vesku J. (rytmikitara), Atte H. (basso) ja Tuomas R. (rummut) osaavat hommansa. Weak for the Meat aloittaa vahvasti hyv�ntempoisella m�t�ll� ja Q-Samo II (eh...) tarjoaa lis�� samaa laatua. Kumpikin biisi on koristeltu hauskoilla sovituksellisilla yksityiskohdilla. Viimeinen kappale Fingerfucker tamppaa hitaammin, jopa tunnelmallisesti, ja kerrossa System of a Down�in latuja. Demo on kaikin puolin hyv� n�ytt�, joskin b�ndin huumori saattaa menn� monelta ohi. Mutta ei kai sit� asioita aina tarvitse niin vakavasti ottaa.

Tuomas Tiainen

---

T55: Demo 2008

Vuosituhannen alusta asti toiminut T55 ly� tiskiin perisuomalaisen keitoksen raskasta �ij�rockia, jonka soinnissa Kotiteollisuus ly� k�tt� Pate Mustaj�rven kanssa. Helsinkil�isviisikon musiikki on kiertelem�tt� kertos�epainotteista ja muutenkin hyvin suoraviivaista ja kaavan mukaan rakennettua, joten biisien punaista lankaa ei tarvitse suuremmin etsi�. Omaper�isyytt� musiikkiin tuo vokalistin �rh�kk� ja m�re� laulu��ni, eik� b�ndin soundi suoraviivaisuudesta huolimatta sielt� ihan tavallisimmasta p��st� ole.

T�m� paljon kehuja ker�nnyt orkesteri ei kuitenkaan saa minua suuremmin syttym��n. Todellinen �ss�biisi puuttuu ja biisien vet�vyys rajoittuu l�hinn� kertos�keisiin, joten huipulle t�t� kolmibiisist� ei ved� edes se kaljanvetomeininki, joka demosta v�littyy alkutahdeista aina viimeisiin iskuihin saakka. Parhaiten onnistuneeksi biisiksi nostan Py�veliparan, mutta kuten sanottu, ihan paras ter� siit�kin puuttuu. Perushyv�ksi min� t�m�n luokittelisin.

Jarmo Panula

---

Takorauta: Pala todellisuutta

Kemij�rvel�inen Takorauta osoittaa Pala todellisuutta -demollaan, ett� musiikki voi toimia kuin Kehruu-Jenny, vaikka se ei sis�lt�isik��n mullistavaa raja-aitojen kaatamista, tai vaikka se olisi suoraan sanottuna jopa hieman persoonatonta. Kuusikon linjana kun on helposti sulava suomimetalli, josta kuuluu toisaalla Nightwish, toisaalla pienet suomirock-vivahteet. Tarttumapintaa t�ll� kuuden biisin teoksella kuitenkin riitt�� vaikka muille jakaa, sill� huikeita kertos�keit� ja loistavia biisikokonaisuuksia on levy suorastaan pullollaan. T�m� kaikki on s�vytetty koskettavalla lappalaisella melankolialla, joka v�littyy biiseist� erinomaisesti tekstien k�sitelless� suorasti niin koulukiusaamista kuin itsemurhaakin. Kosketinosuuksien paino on suuri, vaikka kokoonpanosta l�ytyy Iron Maiden -hengess� jopa kolme kepitt�j��. My�s Esa Parkkisen taidokkaalla puhtaalla laululla on Takoraudan tekemisess� suuri rooli, ja toimii homma sill�kin puolella, vaikka ��ni ei musiikin tapaan persoonallisuudellaan juhli.

N�in kovatasoisia demoja on sattunut kohdalleni ainoastaan muutama ja l�tyn arvoa nostaa se tosiasia, ett� Pala todellisuutta on vuonna 2006 perustetulle yhtyeelle ihka ensimm�inen virallisesti julkaistu demotuotos. Oli my�s ilo huomata, ett� levyn t�htitrion muodostavat biisit, Kaatunut - Tahdonvoima - Kylm� virta, ovat syntyneet kaikki eri s�velt�j�n toimesta, eli s�vellysosastolla riitt�� laatua ja leveytt� tulevaisuuteenkin. Kertakaikkisen kova kuusibiisinen, ei voi muuta sanoa.

Jarmo Panula

---

Teardown: Cyanotic

Teardown on nimen� tuttu v�h�n sielt� ja t��lt�, mutta vasta tuoreella promollaan se l�ysi tiens� my�s allekirjoittaneen stereoihin. Vajaa kaksi vuotta sitten ryhm� vakuutti jo kollega Panulan Cold Rooms demollaan ja nyt otteissa on entist� suuremman tunnelmametallijuhlan tuntua. Cyanoticin kolmesta kappaleesta jokainen kiskaisee vuorollaan maton alta, eik� viitt�toista minuuttia voisi viett�� juuri paremmin, kuin yhtyeen tarttuvaa, melodista sek� sopivan jyr��v�� metalla kuunnellen. Re-Pulsestakin tuttu Katja on kehittynyt laulajana entisest��n ja koskettimien tukemat alakuloiset kitaramelodiat purevat syv�lle erityisesti viimeisen� kuultavan Solituden kaarroksissa. Raskaammat vallitukset vuorottelevat seesteisten hetkien kanssa ja kun sounditkin ovat kohdillaan, p��sev�t kappaleiden nyanssit toden teolla oikeuksiinsa. Kaikki muu tuntuu jo oleva kunnossa, mutta sit� p��t r�j�ytt�v�� Suurta Kappaletta ei t�st� nipusta l�ydy, vaikka voimakasta oireilua moiseen onkin jo havaittavissa.

Mika Roth

---

The Falling Crest: Mouthful of Metal

Porjektimuotoisesti The Falling Crestia py�ritt�v� joensuulaiskaksikko sai hymyn huulilleni uusimman demonsa nimi-kansi-yhdistelm�ll�, jossa suullinen metallia ilmaistaan eritt�in ei-vertauskuvallisesti. Sis�ll�lt��n nelibiisinen on matalavireist� ja raakaa vaihtoehtometallia, jossa siirryt��n death-pumppauksesta nopeasti melodisiin, keskitempoisiin kertos�keisiin. Ihan selv�� linjaa The Falling Crest ei demollaan ved�k��n, sill� temponvaihtelujen lis�ksi demolla tehd��n nopeita siirtoja h�r�ist� kitara-leadeista suoraakin suorempiin tuplabasariosuuksiin. My�s laulupuolelta l�ytyy monipuolisuutta kuivan murinan ja komeiden kliinien toimiessa yhteisty�ss�.

Uskaltaisin sanoa b�ndin olevan omimmillaan ja parhaimmillaan demon nimibiisiss�, joka antaa viboja niin aggressioita purkaville kuin my�s vet�vien kertos�keiden yst�ville. Huonoa biisi� demolta ei sitten l�ydyk��n, mutta toisaalta kokonaisarvosanaksi muodostuu pikemminkin hyv�, kuin kiitett�v� tai erinomainen. Todelliseksi sytytt�j�ksi ei ole edes nimibiisist� ja kyll�h�n koko demolle tekisi hyv�� ylim��r�isen tarttumapinnan ripotteleminen sinne t�nne pitkin biisej�. Lopuksi t�ytyy viel� kehua kotona tehdyiksi suorastaan h�mm�stytt�v�n ammattimaisia soundeja.

Jarmo Panula

---

Veril�yly: Skeletor Pentagr�m

Veril�ylyn s�hk�j�nikset ovat tainneet kiskoa hiukan liikaa spiidi�, tai mit� citymennink�isi� n�m� instruh�rh�t nyt sitten ovatkaan. Joka tapauksessa h�k�p�nt�t ovat sekaisin ja wanhat kunnon viisaudet kuten; �Ainoa hyv� sointu on riitasointu� ja �jos se ei sovi kokonaisuuteen k�yt� sit� ovat j�lleen kunniassa. Avantgarde on liian suppea sana selitt�m��n sit�, miten p��osin instrumentaaleina esitett�v�t kappaleet onnistuvat haalimaan alleen suunnattomien et�isyyksien p��ss� toisistaan olevia elementtej�. Jonkin sortin corea t�m� on � kenties artcorea? Jos moista genre� ei ole t�h�n menness� keksitty, niin nyt olisi yllin kyllin syyt�. Tunnen aivojeni nyrj�htelev�n iloisesti t�ss� noisen, metallin, hc:n ja rockin puristuksessa, josta ei voi l�yt�� oikeastaan mit��n tuttuja muotoja. Silmiss� sumenee countryn, elektron ja progen liittyess� tuohon sanoinkuvaamattomaan robottihirvi��n, jonka ei pit�isi fysiikan lakien mukaan edes toimia, mutta joka silti puskee villisti piipitt�en eteenp�in. T�m� b�ndi on pakko n�hd� keikalla!

Mika Roth