Samae Koskinen - Elossa ulos yökerhosta

Samae Koskisen kakkosalbumi Elossa ilmestyy 4. helmikuuta ja se on jo nyt nostettu kriitikoiden arvioissa yhdeksi vuoden kotimaisista levyistä. Mikä on toki aika paljon luvattu kun vuosi on vasta vierähtänyt käyntiin. Desibeli.net istui maestro Koskisen kanssa tamperelaisen olutravintola Prahan pöytään pureutuakseen Samaen omaan näkemykseen levystä ja sen luomisprosessista.

Kotimaisen indiepopin aatelisiin jo vuosia kuuluneen Sister Flon äänenä tunnetuksi tullut Koskinen julkaisi soolodebyyttinsä Vol. 1 kolme vuotta sitten. Sen jälkeen hän on ehtinyt kiertää soolonsa tiimoilta ympäri Suomea, julkaista loistavan Sister Flo-levyn The Healer sekä näkyä monenmoisissa yhtyeissä, kuten Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan bändin basistin pallilla – rehellisesti rivimuusikkona.

Alun perin Samaen ajoi sooloilemaan Sister Flossa alkanut luonnollinen tapa työstää materiaalia yksin melkoisen pitkälle. Kun emobändi alkoi entistä enemmän siirtymään demokraattisempaan biisinluomisprosessiin, Samae halusi edelleen tehdä musiikkia myös sillä vanhalla tavalla. Ja kielen vaihtuminen soololla suomeksi oli taas selkeän pesäeron tekemistä Sister Flohon. Jos Samae Koskinen olisi sanoittanut englanniksi, olisi musiikki alkuvaiheessa ollut aika pitkälti Sister Flota. Mitä se ei ole – ainakaan enää.

Debyytillä sanoituksista vastasivat suomalaiset runoilijat, jonka ideana oli niin sanottu loivennettu lasku. Samaen mukaan siinä vaiheessa hänellä ei olisi itsellään ollut mitään eväitä suomenkieliseen tekstitykseen, kun ei ollut juurikaan edes kuunnellut suomenkielistä musiikkia. Elossa-levy taas rakennettiin yhden teeman ympärille yhdessä Kauko Röyhkän kanssa. Rennon miehen joka ”kuuntelee progea ja tykkää vieläkin musasta”, kuten Samae suomirockin räyhähenkeä kuvailee. Samaen mukaan Kaukon kanssa työskentely oli todella hauskaa. Samae teki ensin biisit ja tarinateeman raamit. Sitten biisejä lähdettiin ihan tavu tavulta sovittamaan Kaukon työhuoneella. Tekstien kanssa ei joutunut puurtamaan luomisen tuskan kanssa, vaan kaksikon tekstityksessä mentiin duuni-meiningillä. Tässä on tällainen biisi ja teema ois toi, kaks tuntia aikaa, sitten syömään ja keikalle. Ja valmista syntyi.

Ensin oli valmiina biisit, joista Samae valitsi kaikkiaan noin kolmestakymmenestä sopivimmat yhdessä Riku Mattilan kanssa. Sen jälkeen alkoi sanoitustyö, jossa yökerhoon sijoittuva ja eri hahmojen näkökulmista asiaa katsova teema oli valmiina ensin jonka jälkeen yksittäisiä näkökulmia alettiin rakentaa. Kuolema-teema on esillä neljässä kappaleessa, mikä saattaa kummuta Samaen omasta kuolemanpelosta. Joka taas kumpuaa uskonnottomuudesta – kun ei ole oikein mitään mihin uskoa, ei tiedä mitä ajatella kuoleman kaltaisesta lopullisesta asiasta. Loppu ei ole omassa kontrollissa, mikä kauhistuttaa. Tuntemattomuus pelottaa.

Itselleni Elossa aukesi alusta lähtien sanallisesti arkisempana levynä kuin edellinen. Samae ei lähtisi käyttämään sanaa arkinen biisistä, jossa 27 ihmistä kuolee, mutta toki ymmärtää pointin. Vol. 1 oli runollisempi ja ehkä enemmän vertauskuvallinen kokonaisuus, vaikka toki esimerkiksi uuden levyn kovassa soitossa jo ollut Hevonen ei myöskään ihan suoranaisesti kerro rakkaudesta tai ratsastuksesta. Suoraviivaisempaa lähestymistä on haettu, mikä tulee varmasti jakamaan mielipiteitä. Levyllä on melko erilaisia kappaleita, kokonaisuutena se on Samaen ulospäinsuuntautunein, energisin ja stydein levy tähän mennessä. Realistisempi.

Saa haluta-kappale eroaa muusta materiaalista elektronisemmalla soundillaan, joka saattaa viestiä myös Samaen mahdollisista tulevaisuuden suunnista. Itselleen erityisen tärkeäksi kappaleeksi Samae mainitsee Kaiken täytyy aina jatkua-biisin, joka herättää aina esitettäessä voimakkaan tunteen. Biisin teemalla Samae preppaa itseään takuuvarmasti tulevaisuudessa vastaan tuleviin tärkeiden ihmisten menettämisiin. Ettei kukaan lähtis yksin on hieno positiivinen ajatus – unelmat ja utopiat ovat tärkeitä. Sitä voi sitten hoilata puolikatkerasti aamuneljän aikaan nakkikioskilla – yksinään.

Samalla kun Elossa esittelee Samae Koskisen suomenkielisenä sanoittajana, on herran aiemmin hiljaisena, miltei kuiskaavana soinut laulu myös kokenut muutoksia. Samae kertoo käyneensä Puurtisen Aijan puheilla, joka oli näyttänyt miten se suora ääni kaivetaan ulos. Siis pelkkää fysiikkaa. Kahden käyntikerran jälkeen Samae pystyi jo laulamaan omalla äänellään kovaa, kymmenen vuoden kuiskaamisen jälkeen. ”Jätä noi naaman lihakset ettet jännitä niitä”. Kyllä Samae edelleen laulaa osan biiseistä aika hiljaa eikä tavaramerkiksi muodostunut suhina ole mihinkään kadonnut. Skaala on vain huomattavasti laajempi.

Homma tehtiin niin hyvin kuin pystyttiin. Niinpä ei ollut minkäänlaisia paineita siitä millaisia arvioita levystä tulisi. Samae on hiukan yllättynyt ja kiitollinen siitä että esimerkiksi Spoon River-tyylinen tarinakokonaisuus meni läpi, se oli löydetty sieltä. Ja arviot ovat olleet kaikki plussan puolella. Normaalin levymyynnin ohella Elossa aiotaan tuoda kuulijoille laajalla keikkailemisella, jota varten mm. vahvalla stemma-laululla varustettu taustabändi on viritetty hyvään iskuun.

Sister Flon nyky-tilanteesta Samae kertoo että nykyään trio-muotoinen yhtye on rakentamassa uutta levyään kaikki tekee-ajatuksella yhdessä Jori Hulkkosen kanssa Suomen Turussa. Levystä tulee hyvin erilainen kuin aikaisemmista Flo-levyistä. Samae tiivistää tulevaa materiaalia sanoilla rauha, maltti ja kauneus. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä seuraavaa Samae-sooloakin varten olisi jo valmiina viitisentoista kappaletta.

Teksti ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, promokuva: Jukka Salminen