Carlstedt & Miettinen: AC – Takapirujen kuningas
20.02.2010
Elämäkertateoksilta sopii odottaa niiden päähenkilöiden eläneen sellaisen elämän joka on muokannut oman aikansa yhteiskuntaa ja kulttuuria jollain tavoin. Toki jokaisen elämästä varmasti löytyy ainesta useampaan kirjaan, mutta ei se ainakaan haittaa tee jos lähes jokaiselta sivulta vastaan astelee sellaisia persoonia joiden nimen ei pitäisi olla vieras kellekään yhtään suomalaisesta kulttuurista kiinnostuneelle. Itsekin oman elämäkertateoksen ansaitseva (muutenkin kuin ne itse tehdyt) Räkärodeo-Rumba-Hilse-Miettinen on tehnyt melkoisen kulttuuriteon nostamalla valokeilaan herran nimeltä Arno Carlstedt. Myös lyhyesti AC:nä tunnettu herra ei varmasti ole yhtä tunnettu nimi kuin ne moninaiset suomi-kuvan sankarit keiden kanssa hän on urallaan ehtinyt toimia leffamaestroista T.J. Särkkä ja Jörn Donner musiikkilegenda Remuun. Tottakai näyttelijät, muusikot, ohjaajat ja niin edelleen ovat olennaisia julkisuuden luojia, mutta tässä teoksessa näkökulma on antaa puheenvuoro tähtien taustavoimalle, niin tuottajan kuin moninaisen yleissäätäjän hahmolle. Ja siinä kohtaa AC on enemmän kuin mies paikallaan.
Miettinen on tehnyt kirjan yhteistyössä ystävänsä ja ehkä ainakin jollain tapaa myös idolinsa AC:n kanssa moninaisten haastattelujen kautta. Onhan Miettinen itsekin eniten taustavaikuttaja ja kulttuurisäätäjä. Säätäjä on ehkä turhan monimerkityksellinen sana, voihan sen käsittää vaikka huumekauppiaaksi tai joksikin muuksi vähemmän mairittelevaksi. AC on vain ehtinyt sen verran moneen liemeen mukaan sen verran moninaisessa roolissa että yleismies ja säätäjä ovat monessa kohtaa parhaat sanat kuvaamaan miehen statusta. Toki tuo Miettisen otsakkeeseen nostama takapiru on yhtä lailla osuva. Vaatimattoman ja välillä turhankin kiltin kuvan itsestään antavan Carlstedtin panos lukemattomiin kirjassa vilahteleviin merkityksellisiin tuotoksiin saattaa tosiasiassa olla paljon suurempikin kuin mitä missään mainitaan. Vähintään sen voi sanoa että aika paljon tärkeää ja olennaista olisi saattanut jäädä kokonaan tekemättä ilman AC:n panosta.
Carlstedtin ura teini-iän agenttihommista Supon edeltäjän Valpon leivissä vuosikymmenien elokuvauraan Särkän oikeana kätenä ja lopulta hevifestivaali-puuhamiehenä ja Remun managerina on itsessään sen verran kiehtova paketti että kirjaan uppoutuu lähes ärsyttävän tehokkaalla imulla. Miettisen lennokas tapa kirjoittaa ja pitkäaikainen toimittajakokemus siitä kuinka luoda oikeat puitteet joissa itse tarina voi lentää lisäävät tähän vielä muutaman lisäkoukun. Niinpä kirja tuli luettua lähes suorilta yhden illan ja yön aikana, kostautuen seuraavan päivän punaisilla silmillä. Matti Kassilan sanoin ”AC:tä on vaikea kuvata, hänet pitää kokea”. Niinpä vaikka Miettinenkin on korkealuokkaiseen tapaansa mainiosti tiivistänyt kirjan prologiin tämän hämmentävän tuotteliaan miehen uran keskeisiä ja erikoisempia askelmia, en ala suotta kaikkea paljastamaan tässä vaan suosittelen jokaisen yhtään kiinnostuneen suomaan tälle teokselle tilaisuuden. AC ansaitsee sen. Samoin itse kirja, joka nousee yhdeksi mukaansatempaavimmista ja kiehtovimmista kotimaisista henkilökuvista mitä on vuosiin tullut luettua.
Teksti: Ilkka Valpasvuo
