Pienet II � Kes�kuu 2010

Breakfast At Phoebe�s: Birds Are Singing With Me

Suomenkielist� folkia tekev� laulaja-lauluntekij� Tua Sofia on omankin levyn tehnyt, mutta ranskalais-suomalaisen yhteisty�yhtye Breakfast At Phoebe�s musiikissa neitoa kuullaan englanninkielisen laulun kanssa. Lauluntekij�-pianisti Mikael Kuosmasen johtama jazzpopyhtye t�ydentyy ranskalaisella sellistill� Aur�lien Vacherilla. Ydinjoukon ohella t�ll� nelibiisisell� EP:ll� kuullaan puhaltimissa Nicolas Giordania ja ly�miss� Jooel Markusta. Kahden vuorokauden aikana viime elokuussa Porvoossa nauhoitettu pl�tty alkaa kiireett� haikeilevalla kauniilla nimibiisill� Birds Are Singing With Me. Tua Sofian ��nen kauniista kaaresta otetaan kaikki irti mutta kaikessa rauhassa, instrumentaation v�ritt�ess� maalausta vaivihkaa. Taxidriver And Some Other People jammailee reippaammin mutta hienostuneesti hipsutellen, hauskalla jazzkompilla ja hillityill� puhallinpurskahduksilla svengaten. Rain Of Ashin seesteinen mollikauneus ja Festival Smilen pirte� harmoniapoppi t�ydent�v�t toimivan nelibiisisen jonka pohjalta yhtyeen jatkotoimet t�ytynee laittaa luupin alle.

Ilkka Valpasvuo

---

Bullshit: Portrait of a Green Fruit

Jyv�skyl�n nelikko Bullshit luottaa perinteisen rock�n�rollin voimaan. Yhtyeen kolmibiisisen n�ytteen aloittava Six String King haikailee 1950-lukulaisen rockabillyn per��n, ja tekee sen ihan toimivasti. L�skibasso pompottelee kappaletta eteenp�in perinnetietoisesti, ja ainoastaan v�kin�inen puheosuus tuntuu ylim��r�iselt�. Muutenkin vokalisti Kaartinen osoittautuu kankealla englannillaan ja teenn�isill� ��nenpainoillaan yhtyeen heikoimmaksi lenkiksi.

Kakkosraita Eileen twistaa menev�sti, mutta tyls�sti ja p��t�s Tits and Ass jyr�� suoraviivaisella punaniska-asenteella. Bullshit suoriutuu urakasta kelvollisesti, mutta mysteeriksi j�� se, miksi t�t� kuuntelisi mieluummin kuin alkuper�ist� fiftarirockia. Yhtyeen paska ei haise tarpeeksi j��d�kseen sieraimiin py�rim��n, eik� s�vellyksiss� ole tarpeeksi omia ideoita, jotta niist� jaksaisi sen enemp�� kiinnostua. Peruskauraa.

Tommi Saarikoski

---

Cause of Death: Exsanguination

Espoolaisten toisen demon tittelirivi kertoo siit� kaikki oleellisimmat ennakkotiedot: kyseess� on mit� ilmeisimmin hivenen old-schoolimman laidan deathmetal-orkesteri - ja melko p�tev� sellainen onkin. Carcassin melodisempi vaihe kuuluu b�ndin perinteikk�it� hevimelodioita ja ankarampaa ruhjontaa yhdistelev�ss� soundissa vahvimpana vertailukohtana ja eip� kai sit� Arch Enemy�k��n saatteessa mainittaisi erikseen ellei Cause Of Deathin keulilta l�ytyisi oivallisesti r�hj��v�� naisvokalistia (joka on tosin sittemmin poistunut b�ndin riveist�, joten p��kaupunkiseudulta b�ndi� kaipailevat m�risij�t huom!) .

Ei b�ndi omaper�isyyspisteill� p��se juuri kehuskelemaan, mutta soitanta ja biisit kulkevat hyvin. Soundit ovat viel� suttuiset, mutta paketti monin osin melko valmis. Ainoa varsinaisesti h�iritsev� seikka demolla on kolmosbiisi Anew:n m�rin�st� l�helle kiljuntaa muuttuvat vokaalit. Vaihtoehtoisten sovitusratkaisujen hakeminen on aina positiivinen seikka eritoten nuorelta yhtyeelt�, mutta kyseisess� biisiss� laulupuoli ei vain toimi. Toivon mukaan uusi laulaja l�ytyy keulille ja hommat liikkuvat eteenp�in, sill� potentiaalia Cause Of Deathissa on. Erityinen Litmas-peukku demon tittelin ja kansikuvan perinnetietoisen kunnioittavasta asenteesta!

Aleksi Leskinen

---

Fabulam Fier: Production One

Hieman harhaanjohtavasti nimetty Fabulam Fierin toinen julkaisu Production One jatkaa suunnilleen yhtyeen vuoden 2008 demon viitoittamalla tiell�. On v��nt��, komeaa riffi� ja �kkipikaista poltetta, mutta ei viel�k��n biisi�, joka oikein pakottaisi palaamaan yhtyeen tarjonnan pariin. Yhtyeen ��nikuva on monipuolistunut viululla, mutta sen k�ytt� on viel� hieman statistinkengiss�. Huomionarvoisinta t�ss� nelibiisisess� julkaisussa on kuitenkin se, etteiv�t kyps��n ik��n ehtineet soittajat sorru kikkailun tielle: kokonaisuus pysytt�ytyy miellytt�v�sti perusjuttujen parissa. Perustouhussa on kuitenkin se huono puoli, ett� t�m�kin maailmankolkka on melkoisen t�ynn� perushyvi� deathmetal-yhtyeit�. Fabulam Fieriss� on edelleen lupausta � Production Onen biiseist� parhaiten toimii Bright and White.

Jani Ekblom

---

Ghost Voyage: Under the Broken Skies

Tamperelaisen Ghost Voyagen on kuuleman mukaan tarkoitus ty�st�� seuraavaksi pitk�soitto. Idea ei vaikuta lainkaan mahdottomalta, ainakaan t�m�n kolmen biisin mittaisen n�ytteen perusteella, sen verran valmis paketti t�ss� on kasassa. Doom ja death metal on yhdistelm�n� hyv�ksi havaittu ja tamperelaiset osaavat luoda painostavan ilmapiirin sek� asianmukaisen hyyt�vi� tunnelmia. Etenkin p��t�ksen� soiva p��lle kymmenminuuttinen Flames of the Wicked on jo niin upeaa kuultavaa, ett� orkesteri saattaa hyvinkin l�yt�� jo etsityn yhteisty�kumppaninsa.

Kappeleissa riitt�� osia, melodiat py�riv�t mallikkaasti ja riffitkin tippuvat napakasti, mutta sovittamisen saralla voitaisiin mietti� mahdollisesti rohkeampiakin ja v�hemm�n perinteisi� ratkaisuja. Vokalisti Teppo Hyttinen luottaa l�hinn� ��nens� �re�mp��n p��h�n, mik� my�s rajoittaa hiukan ilmaisua joissain kohdin. Ghost Voyage on oikeilla j�ljill� ja n�in tasokkaalla musiikilla on aina tilausta, nyt vain pit�� puristaa viel� se viimeinen kymmenen prosenttia joka erottaa hyv�n erinomaisesta.

Mika Roth

---

Haistelijat: Haistelijat (EP)
Nuuhkaja

Jyv�skyl�-Tampere -akselilla vuodesta 2006 toiminut punkyhtye Haistelijat luottaa huonon maun voimaan. Yhtyeen kolme j�sent� eli J�rvis Cocker, Jer King ja El Done haistelevat promokuvassa py�r�n satulaa ja siksi onkin luontevaa, ett� yhdeks�nbiisisell� vinyyliseiskalla ilmoille ly�d��n biisej� kuten Iso l�ski ja aina p�iss��n, Vaimoni Kirsti, rapahuorana, Ruiskulutkat ja Haistelijoiden y�. Mist��n huumoripunkista ei Haistelijoiden tapauksessa kuitenkaan ole kyse, onpahan vain p��stetty irti. "V�lill� on aika paiskoa punkkia, terveellist�h�n se vaan on", sanoo saatekin.

Ja paiskoa on oikea termi, todella. Pisimmill��n hieman yli kaksi ja puoli -minuuttisia (mutta p��s��nt�isesti minuutin liepeill� pysyttelevi�) biisej� veivaava yhtye liikkuu perinteisen hardcorepunkin liepeill�, vaikka ajoin j�senten metallitaustakin kuuluu, kuten nyt esimerkiksi A-puolen k�ynnist�v�n Alasti Pyynikill� -biisin intron hidastelussa. Muuten ei vauhtia paljon puutu � liike suuntautuu eteenp�in Terveiden K�sien ja Mahon Neitsyen hengess� ja suureksi osaksi vakuuttaen. Ei alansa kirkkainta k�rke�, mutta hieno EP ollakseen sivuprojektiksi perustetun yhtyeen ensimm�inen tuotos.

Jani Ekblom

---

KONEV: KONEV 1
Tampere

Tamperelainen elektronisen musiikin parissa operoiva trio KONEV tarjoilee nelj�raitaisen EP:n kuulijoille. Mikko Kannisen, Nuutti Vapaavuoren ja Samuli Hyt�sen taustasta l�ytyy lukuisa m��r� erilaisia alternative- ja indie-orkestereita Cucumber Farmerista Kukkaan ja Aloha Junktionista Tampoon. Yhteisty� ei rajaudu pelk�st��n yhteiseen b�ndiin, vaan n�m� taiteen ja median moniosaajat taplaavat my�s teatteriesityksi�, mediataidetta ja elokuvia. KONEV-yhtyeen soundi muodostuu saatteen mukaan impron, yhteissoiton ja olemassa olevan mediasis�lt�jen yhteensulautumassa. Mik��n muoto ei ole lopullinen, mutta julkaistun ��nitteen kohdalla se tottakai kuuluu vain siin� tietyn hetken kehitysvaiheessaan. Miss� siis menn��n?

Avausraita Strangers on a Train l�htee tottakai rauhallisesti junan puksutuksella, mutta vaaniskelee humisten my�s nimens� ehdottamalla agentti-vaaniskelulla. Mit��n junakomppia tai groovea agenttifunkkia KONEVin kaava ei pid� sis�ll��n silti, vaan j�nnitett� kasvatetaan varsin eteerisesti ja konesuhisten. Ollaan hiukan kuin moni��nisess� modernissa viidakossa, jossa pulssi sykkii pikkuhiljaa kiihtyen. Spiraali taipuu ja vaihtaa v�ri�, mutta hallinta pysyy veturinkuljettajakolmikolla. Kari Johnny Lounelan E-bow vahvistaa tym�k�mp�� Gloves Off!!-raitaa, jossa vaaniskelu on jo uhkaavampaa ja junttabiittikin iskee lattiaan asti. Ihan todelliseen v�kivaltaan ei silti yllyt� vaikka hanskat on riisuttukin. Ei tuo trippi silti mik��n mukava maisema ole, synkeiss� sf��reiss� jumitellaan. Rauhoittuminen tapahtuu Three Ways To Spend Your Eternityn eteerisen tummassa kammiossa, jota s�vytet��n �isen uneliaasti ja pikkuhiljaa kasvattaen. Puhes�mpleill� koristeltu maalailu on tummuudestaan huolimatta huomattavasti edellist� valoisampaa. P��t�sraita Absolute Proof jumittaa sykkien jylh�hk�n et�laulun taustalla. Aikamoista ambientteknopsykedeliaa tamperelaisilta.

Ilkka Valpasvuo

---

Metadonia: Addicted Dies Alone

Salolainen Metadonia veivaa kipakkaa katurokkia energisell� otteella mutta mukavan melodisesti. Syksyll� 2009 perustetun viisikon vakavailmeisess� s�r�paahdossa on mukavan rouhea punk-ote, joka teknisest� rujoudestaan huolimatta toimii kelvollisesti koska yhtyeen biisikyn�ss� on tarpeeksi j�rke�. Ei t�ll� kolmibiisisell� viel� taivaaseen asti kavuta, mutta etenkin kakkosraita Killerin tumman rullauksen ja kaareen taipuvan kerron yhdistelm� iskee melkoisen hyvin. Sudenkuoppa on v�ltt�� latteaksi ja j�hme�ksi jumahtamista, varianssia pit�� l�yty� jatkossakin.

Ilkka Valpasvuo

---

Popinjay: Play

Helsinkil�is-k�yli�l�inen indiehenkinen poprock-orkesteri Popinjay sekoittelee keitoksessaan monenlaisia mausteita. Viisibiisisen EP:n avausraita Dangerous Play on jopa metallihtavaa kiukkuista altsurokkia, jossa valokeilaan nousee etenkin Reetta Hulmin kipakka laulu. Musiikillisesti j�lleen yksi tym�kk� vaihtoehtorokkib�ndi ei liiemmin innosta, mutta Popinjayll� on onneksi useampia nuolia viiness��n. Rautalanka-kaikua ja koskettimia hy�dynt�v� ja autereisemmin aalloilla keinuva Blue (On Solid Ground) tuo mukavaa vastapainoa ja ska-nytkeell� hymyilev� Travelling Song nostaa my�s pisteit� vauhdikkaalla tekemisen meiningill��n. Tosin Hulmin laulu ei t�ss� kohtaa vakuuta kiukkuisemman puolen tapaan. Aika suoraviivaisesti rullaava Wait And See koristautuu hienosti koskettimilla ja kasvaa vaaniskelusta ilotulitukseen toimivasti. Rauhallisesti alkava p��t�sraita Where My Words Are iskee j�lleen altsu-pyk�l�n silm��n ja semmoinen hallitun kipakka vaihtoehtorock j��kin vahvimmaksi mielikuvaksi nelikon julkaisusta. Joskin mukavan v�rik�st� ja vaihtelevaa, niin silti viel� hakee biisiter�vyytt�.

Ilkka Valpasvuo

---

(Psychoparalysis): Deligion

Hiukan hankalan nimen itselleen valinnut (Psychoparalysis) avaa uransa nelj�n biisin mittaisella Deligionilla. Tyyliksi on valikoitunut dynaaminen death metal ja sanaleikkeihin tyk�stynyt yhtye jatkaa kikkailua my�s soiton saralla. Taiturointi ei kuitenkaan taannu itseisarvoksi, vaan se palvelee alati kokonaisuutta. Vaikka nelikon musiikki on hyvin rankkaa, l�ytyy biisien k�tk�ist� tarttuvia melodioita, joita viel�p� kehitell��n tyystin arvaamattomiin suuntiin. Avaussiivu The Spiral on nimens� veroinen korkkiruuvi, joka pit�� tallan laudassa l�hes seitsem�n minuuttia, eik� silti sorru toistamaan itse��n. Samat sanat p�tev�t koko kiekkoon, joten kotimainen metallikentt� n�ytt�� saaneen j�lleen yhden uuden vahvan ja innovatiivisen orkesteri, jonka liikkeit� kannattaa seurata.

Mika Roth

---

The Undivine: Rise to Command

The Undivine syntyi joskus vuoden 2005 paikkeilla Lohjan suunnalla ja on siit� l�htien syyt�nyt sisuksistaan �LohjaSodomBrutalCore� �merkkist� ��nihy�kk�yst�. Eli teeastiaston voi nyt siirt�� suosiolla syrj��n, ja oikeastaan p�yd�n sek� kaikki muutkin huonekalut.

��rimm�isen raskas metalli, nopea hc ja in-your-face-asenne viev�t jo orkesterin pitk�lle, ja kiekon �rh�kin siivu Guilt is the Wave of Success optimoi tuon kaavan. Metallisimman puolen The Undivinesta esittelee vuorostaan avausraita I Will Overcome, joka nostaa mieleen useammankin l�nsinaapurin suuruuden. Silmitt�m�n paahdon ja raskaamman rullauksen suhde etsii viel� paikoin ihannepistett��n, mutta silloin kun palaset loksahtavat kohdalleen muuttaa orkesteri mink� tahansa lyijynpalasen kullaksi. T�ll� kerralla puolet luodeista osuivat kohteisiinsa, eik� se toinenkaan puoli kauas ropissut, joten t�st� on hyv� jatkaa.

Mika Roth

---

Union Street: This is�

Kepe�� skapoppia soittava tamperelainen Union Street-kuusikko nousee esiin etenkin naislaulunsa ja keveytens� ansiosta. Kaisan tapa laulaa on aika kuulas joka toisaalta sopii hyvin kevyeen ska-junaan. Toisaalta pieni revittelevyys voisi tuoda viel� lis�s�rvint� leiv�n p��lle�Vaikka hiukan sellaiseen suuntaan l�hdet��n tummemmalla Dystopialla, on laulun varianssi lopulta aika v�h�ist�. Biisikyn�n puolesta kuusikon nelj�n biisin EP tarjoilee aika tasapaksua kaahausta, josta iloisemmalla ilmeell� varustettu puoli Best Nightin ja City Lightsin tapaan vakuuttaa vahvemmin. Toki Last Exitin autereinen mutta reipas hattara tippuu yht� lailla toimivasti. Harmitonta mutta kohtuullisen koukukasta. Pirteys, raikkaus ja menevyys ovat parhaita vahvuuksia. Todelliset killerit t�st� silti viel� uupuu, vaikka peruspaketti on hyvin kasassa.

Ilkka Valpasvuo

---

Valium Kiharat: Kierre
Leso levyt / Nahkasounds / Roku

Seitsem�n biisin seiskatuumaisen kuulijoille tarjoileva kajaanilainen, nyky��n Oulussa treenaava hardcorepunk-yhtye Valium Kiharat liikkuu m�nn�vuotisen split-seiskan tapaan melko yll�tyksett�m�n meuhkacoren parissa. Laulussa on enemm�n lent�v�� sylke� kuin �rin�� tai ruoskaa. Vauhtia on kuin pieness� pit�j�ss� mutta kompakteissa tiivistyksiss� ei kauheasti mielikuvitus lenn� � vastaavaa puuroa kun kuulee jatkuvasti. Tinkim�tt�myys ja vauhtiarvot ovat toki kohdallaan mutta ei Valium Kiharat nouse massasta esiin edelleenk��n muulla kuin nimell��n. Kun t�m� kerran on jo yhtyeen kuudes julkaisu niin ehk� pikkuhiljaa hommasta pit�isi l�yty� jotain persoonallisempaa. Tottakai ep�selv�n laulumeuhkan ja nopeiden ryk�ysten vauhdikkaalla kaavalla on vaikeaakin personoitua, mutta se nyt vaan on edellytys harmaasta massasta nousemiselle.

Ilkka Valpasvuo