25.02.2011
Kaapissa 30 vuotta maannut materiaali osoittautuu kotimaisen diy-psykefriikkailun pioneerity�ksi.
1960- ja 70-lukujen taitteen suomalainen undergroundmusiikki on tavattu liitt�� Helsinkiin ja Turkuun. N�iss� p��kaupungeissa lukuisat yhtyeet loivat psykedelian s�vytt�m�� hippimusiikkiaan mm. Frank Zappan ja parrat kasvattaneiden Beatlesien esimerkeist� innostuneina. Kotimaista h�m�r�askellusta vauhdittivat dada, surrealismi, huumekokeilut sek� perinteisten soittotaitokriteerien hylk��minen. Oudosti nimettyjen yhtyeiden musiikissa kuului kotikutoinen shamanismi, psykedeelinen rock, nauhoitustekniset kokeilut, meteli ja avantgarde.
Moni Suomen tuon ajan hippi- ja underground-yhtyeist� levytti Love Recordsille. Kulttilevy-yhti� julkaisi kokeilevaa musiikkia laidasta laitaan, my�s helpommin sulatettavaa psykedeelist� poppia ja rockia. Musiikillisesti tunnetuin undergroundyhtye lienee Suomen Talvisota 1939-1940, jossa vaikuttivat mm. M.A. Numminen ja Rauli Somerjoki. Aikakirjoissa on runsaasti merkint�j� my�s esim. The Spermin ja Mattijuhani Koposen performanssiesityksist�, mutta p��osin maanalaisen kategoriaan mahtuvat artistit eiv�t jouda sinne koko uransa perusteella � monesti kyse oli sivujuonteista monipuolisten yhtyeiden taipaleella.
J�lkipolvien kiinnostuksen helpottamiseksi t�t� musiikkia on ker�tty esim. muutamille Loven kokoelmille, joista maininnan arvoisia ovat Psychedelic Phinland: Finnish Hippie & Underground Music 1967-1974 (2006) sek� Arktinen hysteria: Suomi-avantgarden esipuutarhureita (2001). My�s More Arctic Hysteria / Son of Arctic Hysteria � The Later Years of Early Finnish Avantgarde (2005) on hieno julkaisu: tuplalevy on sek� jatko-osa ensimm�iselle Arktiselle hysterialle ett� tuoreempaa vaihtoehtomusiikkia esittelev� kokoelma.
Toki 1960- ja -70-luvun taitteen Suomessa tehtiin undergroundmusiikkia muuallakin; musiikkia, joka ei ole p��tynyt kokoelmille paikallisen Anttilan hyllyyn.
Jorma K. Saarikangas, lahtelainen amat��rimuusikko ja runoilija, teki yksinkertaisella mikrofoni ja kelanauhuri -kokoonpanolla koti��nityksi� vuosina 1969-1976 (nykyp�iv�n k�teviin l�pp�ri-kotistudioihin tottuneille musiikintekij�ille ei t�llaisen rinnalla jaksa hattua nostella liian korkealle). Saarikankaan taltioimat, t�ysin yksin luodut, improvisoidut ja pelkistetyt kokeilut makasivat kaapissa yli 30 vuotta, kunnes h�n p��tti julkaista niit� itse vinyylill� 2000-luvulla. J.K.S.:n nimell� ilmestyneet levyt Ancient Dreams, Ancient Echoes sek� Ancient Future ovatkin hyvin arvokkaita todisteita kotimaisen psykedeliamusiikin yhden tee-se-itse-miehen h�m�rist� alkuvisioista.
Saarikankaan musiikki on kotikutoista sanan monessa merkityksess�. Instrumentteja vain vaivoin taitanut mies improvisoi ja taltioi omaksi huvikseen hahmotelmia, joiden pohjalta h�nen piti my�hemmin tehd� varsinaiset nauhoituksensa. Saarikangas ei kuitenkaan koskaan palannut teoksiinsa ja nuo primitiiviset ensiversiot muodostavat aineksen, josta J.K.S.:n kolme t�h�nastista levy� koostuvat. Saarikangas k�ytt�� s�hk�kitaraa, bassoa ja erilaisia perkussiivisia v�lineit�, mutta kovin perinteisesti instrumentteja ei yleens� hy�dynnet�, vaikka tutun tuntuisia ��ni� ja tunnelmia syntyykin.
Kolmelle levylle jaettu musiikki on yleisilmeelt��n ja perusluonteeltaan sekavaa, v�h�n hahmotonta ja haastavaakin. P��osin rauhallisesti etenev�t kuljetelmat sis�lt�v�t paljon sellaista, mit� voisi olettaakin: eksyneenoloisia melodioita, kielisoitinten tapailua ja efektoituja kitaroita, erikoisia rytmirakenteita ja persoonallista laulua. V�h�eleisess� materiaalissa kaikuu hermostuneisuus mutta my�s vapautunut leijunta. Kosmisten hallusinaatioiden ja liki itse��n k�pertyneen meditoijan sanoituksista ei aina saa selv��, mutta korkealla kuljetaan.
Nimiens� puolesta maailmaan eri tavoin asemoituvat levy� ovat kokonaisuuksina samantapaisia: niiden urissa rahisee musiikki, jonka olemassaolosta juuri kukaan ei kymmenen vuotta sitten tiennyt. Aika voinee kullata mielikuvat, mutta ainakin p��osin J.K.S.:n protopsykeily tuntuu hyvin ainutlaatuiselta, ainakin kotimaisessa mittakaavassa: samoille taajuuksille on viritt�ytynyt Amon D��lin ja Syd Barrettin kaltaisia tekij�it�. Kun tunnetun suomalaisen undergroundmusiikin laidalla on t�llaista materiaalia, her�� kysymys mit� t�m�n maan komeroista voi viel� l�yty�.
Saarikangas on ep�ilem�tt� kuullut 70-luvun taitteen psykedeelist� musiikkia ja saanut siit� vaikutteita, ja se kuuluu my�s J.K.S.:n levyill�. Mutta vaikka musiikki on luotu ja ��nitetty jo l�hes nelj�kymment� vuotta sitten, muistuttaa se paikoin enemm�n 2000-luvun tekij�it� kuin aikalaisiaan. Esimerkiksi vuosituhannen alussa hyvin aktiivisiin ja hedelm�llisiin friikkifolk-piireihin tekisi monessa kohtaa mieli vet�� melkein suorat yht�l�isyysviivat Saarikankaan tuotoksista. J.K.S.:n kolme julkaistua levy� eiv�t aina ole kuuntelijalleen pelkk� nautinto, mutta niiden esittelem� kotimaisen diy-psykefriikkailun pioneerity� on sit�kin arvokkaampaa. T�ysin ajatonta, aina ajankohtaista musiikkia kohtaa liian harvoin.
Teksti ja kuvat: Jani Ekblom
