Streak and the Raven – harkittua maalailua ja estotonta roiskintaa
13.04.2011
Suuria maisemakuvia luovan taiderockin tekijöille arki ei aina näyttäydy kovin satumaisena.
Seinäjoelta kotoisin oleva Streak and the Raven julkaisi vastikään toisen EP:nsä, The Federationin. Suuria maisemakuvia loihtinut taiderocklevy oli hyvin valmiin kuuloinen ja tasapainoinen luomus. Desibeli.netin kysymyksiin vastasi yhtyeen viidestä jäsenestä kolme, Janiv Oskár, Samuli Kukkola ja Toni Lehtola.
Kertokaa alkuajoistanne. Miltä pohjalta Streak and the Raven ponnistaa?
Janiv: Olemme Samulin kanssa rakentaneet tätä projektia vuodesta 2004. Soittelimme sävellyksiämme monessa eri kokoonpanossa. Kun Jaakko Rinne tuli kuvioihin 2007, loimme yhdessä kokonaisuuden, joka ainakin joidenkin mukaan muistuttaa unenomaista tarinaa. Pauliina Lindell ja Toni liittyivät komppaniaan 2009. Kehitimme yhdessä tarinaa. Tarinasta inspiroituneina soitimme Ilya's Song -demon julkaisun jälkeen (kevät 2009) entistä syvempiä säveliä näistä yhteisistä ja mitä ihmeellisimmistä mielikuvista.
- Julkaisimme Crossing Tonesker EP:n alkuvuodesta 2010 ja The Federation EP:n keväällä 2011. Itse koen, että elämme edelleen bändin alkuaikoja. Tähtäämme tulevaisuuteen suurella kuuraketilla ja unelmoimme edelleen uusien planeettojen valloituksista.
The Federationin saatekirjeessä mainitsette kuvittavanne arjen ankeuksista ja ihanuuksista ammennettua satumaista tarinaa. Onko arki (niin rock-bändin kuin muutenkin) todella satumaista vai tuleeko siitä sellaista vasta musiikin myötä?
Janiv: Suurin osa sanoittajista kirjoittaa suoraa asiaa elämästä ja rakkaudesta – se on hyvä tyyli sekin. Itse taas olemme enemmän haaveilijoita, joten tarina on meille sopivampi tapa kuvata tunteitamme. Se on tapamme käsitellä arjen ahdistavuutta ja ihanuutta.
- Aina todelliset tarkoittamamme sanoitusten sisällöt eivät ole niin satumaisen ja lapsenomaisen kaunista kuin mitä ensi kuuleman perusteella voisi ymmärtää. Toisaalta olemme huomanneet, että yhteissoiton myötä elämän rumimmat ja ahdistavammatkin asiat tuntuvat jotenkin hauskoilta.
Samuli: Tuolla tehdasalueella kun treenailemme, niin ei se paikallinen arki ainakaan sinne kovin satumaiselta näytä. Sitten kun menemme sisään soittamaan, niin tilanne on jo toinen. Ehkä on niin, että musiikki tekee arjesta satumaista ja paljastaa siitä jotain mitä ei muuten voi tavoittaa. Ainakin meille musiikkimme on enemmän kuin pelkkää arjen kuvausta. Se on ihan hyvä pakopaikka.
Jatkoksi edelliseen, mitkä ovat vaikutteitanne, niin musiikillisesti kuin musiikin ulkopuoleltakin?
Janiv: Ihastuin 3-vuotiaana Volvon silloisessa mainoksessa olevaan tunnariin, joka muuten oli osa Edvard Griegin Peer Gyntin ensimmäistä sarjaa. Sain klassisen musiikin koulutuksen. Kolusin maailman musiikin läpi ja takaisin – ja nyt tänä päivänä pidän edelleen kyseistä Griegin teosta maailman nerokkaimpana sävellyssarjana. Pop-musiikki on itselleni joka kerta seikkailu. En koe silloin olevani "kotikentällä". Siksi sen tekeminen on aina niin jännittävää.
Samuli: Jaamme bändissä keskenämme aika risteävän musiikkimaun, joten yhtäläisistä vaikuttajista en uskalla sanoa mitään, ettei tule treeniksellä turpaan. Inspiraatiota ovat enemmänkin antaneet toiset ihmiset, uudet soittimet ja uudet äänet. Crossing Toneskerin aikainen raskaus ja synkkyys ovat ainakin toistaiseksi loistaneet poissaolollaan. Rytmit ovat kokoajan korostuneet ja olemme ammentaneet enemmän positiivisuudesta. Kevät on kaiken kaikkiaan inspiroivaa aikaa.
Inspiroiduttu on musiikin ohella yhtälailla muistakin taidemuodoista, kuten kirjallisuudesta, kuvataiteista ja elokuvasta. Sieltä ammentaminen tuntuu jotenkin vapauttavammalta ja vaikutteiden sisällyttäminen omaan tekemiseen mielenkiintoisemmalta, koska keinot ovat vähemmän rajatut. Kitaraan tartuin yläasteella Jimi Hendrixin ja Nirvanan johdattelemana. Hendrixin versio All along the Watchtowerista on edelleenkin parasta, mitä kitaralla voi saada aikaan!
Toni: Vaikutteita on vaikea itsekään nimetä, koska emme tuota musiikkiamme kuulostamaan joltain jo olemassa olevalta. Teemme sitä mikä omiin tunteisiin syvimmin vetoaa ja luotetaan tuntemusten kohtaavan muidenkin kanssa.
EP:illänne toteutetaankin selkeitä musiikillisia tarinoita, laajoja kaaria, alkuja ja loppuja. Ovatko maailman parhaat levyt yhtenäisiä kokonaisuuksia?
Janiv: Onnistuneimmat albumit ovat hyviä kokonaisuuksia. The Federation -EP:hen emme tarkoituksella rakentaneet mitään varsinaista kokonaisuutta. Rakensimme ainoastaan sanoituksellisia teemoja ja yhtäläisiä tunteiden värejä. Päätavoitteena oli tehdä vaan kolme hyvää biisiä.
Toni: Olemme niin hitaita ettemme ehdi mukaan nopeasti vaihtuviin juttuihin. Mieluiten siis käsittelemme vähän asioita kerrallaan monipuolisesti ja kiireettömästi. Maailman parhaat levyt koostuvat lisämateriaaleista mitä levyjen mukana saa. Ho-ho! Maailman paras musiikki on sitä mikä sillä hetkellä parhaalta tuntuu.
Tyylinne on myös suomalaiseen musiikkikenttään nähden epätyypillinen, mieleen ei ainakaan heti juolahda vastaavalla tavalla tunnelmoivia suomalaisia yhtyeitä. Kuinka vakaaksi koette fanipohjanne, näin alkuvaiheessa?
Janiv: Suomessa on vaikea luoda fanipohjaa tämän tyyliselle musiikille. Laulamme englanniksi, ja teemme ehkä epätyypillisempää musiikkia, mitä tässä maassa keskimääräisesti tehdään. Toisaalta en tiedä olisiko fanipohjan luominen paljoa helpompaa missään muuallakaan.
- Kuulostamme ehkä Suomessa epätyypilliseltä suomalaisbändiltä. Olemme kuitenkin ymmärtäneet, että ulkomailla musiikkiamme kuulleet henkilöt ovat kokeneet kappaleissamme olevan paljon skandinaavisia piirteitä. Lisäksi olemme kuulleet, että tällä samankaltaisella skandinaavisella sielunmaisemalla tunnelmoivista bändeistä on muodostumassa Suomeen ulkomaalaisten mukaan aivan oma genrensä. Tällaista suomalaista ilmiötä olisi mielestäni erityisen hienoa viedä useamman bändin voimin ulkomaille.
The Federation on soitettu pääosin livenä. Tämä yllättää ehkä siksi, että niin sanottua laajakangasrockia on helpompi ajatella osasina luotuna, melkein voisi puhua pilkunviilauksesta. Miksi juuri livenä?
Samuli: Musiikissa kiehtovinta ovat vaara, hiomattomuus, elävyys ja se mitä tapahtuu ihmisten vuorovaikutuksessa. Kun soitosta poistetaan kollektiivisuus, on vaara että jotain näistä katoaa. Kiehtovaa tunnelmaa on loppujen lopuksi aika vaikea loihtia 30 sekunnin pätkissä. The Federationia tehdessämme päätimme yhdessä tuottajamme Sami Toroin kanssa, että nauhoitamme pohjat livenä ja lisäämme sitten jälkeenpäin paljon lauluja ja syntetisaattoriosastoa, joista jälkimmäisessä Samilla elektronisen musiikin taitajana oli suuri vastuu. Lauluja toki sitten hinkattiin vähän enemmän, mutta niissäkin moniääniset stemmat laulettiin pääasiassa yht’aikaa.
- Onnistunut kappale perustuu usein ristiriidoille. Heleät ja harmoniset laulut toimivat mielestäni ainakin meillä paremmin suht orgaanisen ja elävän pohjan päällä. Crossing Tonesker nauhoitettiin soitin ja osa kerrallaan, mikä ei välttämättä tee itse soitosta soittajiensa summaa suurempaa.
Entä millaisiksi kuvailisitte keikkojanne?
Samuli: Suhtaudumme livesoittoon täysin erillisenä verrattuna äänitteisiin, ne elävät omia elämiään. Se, että jokaista iskua ei olekaan mietitty etukäteen tekee keikoista intensiivisempiä ja vangitsevampia. Livesoundi on muuttunut siten, että kitaroiden osuutta on ehkä hieman vähennetty entisestään. Tai ehkä kyse on enemmän siitä, että kaiken ei tarvitse pauhata täysillä koko ajan. Sen sijaan kolmesta laulusta ja kahdesta synasta olemme pyrkineet löytämään uusia tasoja myös livenä. Kävimme tyhjentämässä paikallisen musiikkiliikkeen perkussioista, joita hakkaamme mielellämme, vaikka rumpalimme antaakin välillä satikutia niiden oikeista (?) käyttötavoista ja soittotekniikoista. Omissa mielissämme olemme livenä Seinäjoen afrikkalaisin ja eteerisin bändi yhtä aikaa.
Toni: Roiskimme väriä yleisön naamalle...
Mitä seuraavaksi? Onko teillä jo ideoita siitä mihin tahtoisitte soundianne seuraavaksi viedä? Olisiko peräti albumin aika?
Samuli: Olemme määritelleet bändimme niin, että se on vähän niin kuin liuos, johon voi sekoittaa mitä aineksia tahansa, mutta se kuulostaa silti meiltä. EP on vähän ongelmallinen mitta minkäänlaisen kokonaisuuden luomiseen, joten pitkäsoiton aika tulee varmasti. Emme silti halua kiirehtiä sen kanssa, vaan mieluummin valmistella kerralla jonkin kokonaisuuden alusta loppuun. Se voi yhtä hyvin olla folkia tai avaruusdiskoa, kunhan se tuntuu meille luontevalta. Pop-elementti tulee varmasti säilymään musiikissamme tulevaisuudessakin.
Teksti: Mikko Lamberg
Kuvat: Streak and the Raven / Anssi Kumpula
Piirros: Bubo Bubo
