22.04.2011
Veljeskolmikon pitkäaikainen ystävä on koonnut ottamistaan valokuvista sekä yhtyeen jäsenten kommenteista tyylikkään ja helppolukuisen teoksen.
Johnny Kniga
Von Hertzen Brothersin asteittainen nousu listojen kärkeen ja maamme suosituimpien live-aktien joukkoon on epätodennäköinen menestystarina. Aivan kuin Muse kansainvälisessä mittakaavassa, on Von Hertzen Brothers kotimaassaan onnistunut niittämään suurta menestystä irrottautumalla perinteisimmästä muutaman minuutin hittirakenteesta. Neljännen albumin Stars Aligned myötä veljesryhmän tähtäin on myös ulkomaiden valloituksessa.
Aika on kypsä myös ensimmäiselle Von Hertzen Brothers -kirjalle. Veljesten pitkäaikainen ystävä Denis Vinokur on koonnut ottamistaan hienoista kuvista ja yhtyeen jäsenten kommenteista tyylikkään ja helppolukuisen teoksen. Pääosan varastavat suurimman osan palstatilasta vievät valokuvat, joita katselee mielellään. Lavoilla, takahuoneissa ja luonnossa otetut kuvat onnistuvat välittämään osan siitä omistautumisesta, joka parhaimmillaan Von Hertzen Brothersin keikoilla on aistittavissa.
Kuvien välille on ripoteltu Mikko, Kie ja Jonne von Hertzenin sekä rumpali Mikko Kaakkuriniemen ja kosketinsoittaja Juha Kuoppalan mietteitä veljessuhteista, musiikista ja elämästä. Ajatelmat ovat miellyttävän vapaasti seikkailevia ja täynnä kiinnostavia yksityiskohtia, jotka perinteisessä bändihistoriikissa saattaisivat jäädä sivuun. Se, ettei yhtyeen jäsenten lausuntojen väliin ole kirjoitettu kuvailevaa tekstiä sidokseksi, on ainoastaan hyvä asia. Vapaamuotoinen, ainoastaan jäsenten kommenteista koostuva, mutta silti yhtyeen historiaa läpi käyvä ote sopii valokuvien tueksi loistavasti.
Varsinaisia yllätyksiä kirja ei tarjonne yhtyeen uraa edes hieman seuranneille. Veljesten erilaiset persoonallisuudet ja niiden välille syntyvä jännite ovat kirjan tekstillisen osuuden keskipisteessä. Mikko on sosiaalinen hyvän tahdon lähettiläs, Kie äkkipikainen ja itsepäinen taiteilija ja Jonne varautunut pohdiskelija. Kaakkuriniemi ja Kuoppala jäävät luonnollisesti veljesryhmän varjoon, mutta eivät kirjan perusteella ole pelkkiä statisteja, vaan yhtyeelle elintärkeitä muusikoita, joilta vaaditaan välillä kohtuuttomankin paljon.
Kuvat ja teksti on sommiteltu siten, että kuvat pyrkivät myötäilemään vieressä olevan tekstin tunnelmia. Muutamia poikkeuksia kuitenkin löytyy ja erityisesti osalle kuvista jää kaipaamaan selitystä tekstistä. Informaatio kirjan yllättävimmästä tiedosta jää esimerkiksi pelkän kuvatekstin varaan. Jos kuvan alla lukee: ”Treenikämpällä 5 minuuttia ennen bändin hetkellistä hajoamista -09”, voisi kuvitella että myös tekstissä käsiteltäisiin tapausta jollain tavalla. Mutta ei.
Von Hertzen Brothers – lähikuvissa on teos, josta yhtyeen fanit nauttivat takuulla, ja joka toisaalta sopii ummikolle oivalliseksi johdatukseksi bändin maailmaan. Vinokur on löytänyt hyvän tasapainon kuvallisen ja kerronnallisen sisällön välille. Ilman kuvia kirja tuntuisi vain hieman normaalia pidemmältä haastattelulta ja ilman tekstiä kuvat tulisi selattua läpi liiankin nopeasti. Varsinaisesti mielenkiintoisen teoksesta tekee kuitenkin sen kohde. Von Hertzen Brothersin kommenteista paistaa läpi suunnaton musiikillinen intohimo. Vaikka tuloksena olisi välillä hampaidenkiristelyä, soitinten hajottamista ja ahdistavaa säätöä, vaikuttaa siltä ettei musiikin teon lopettaminen ole veljeksille vaihtoehto.
Teksti: Tommi Saarikoski
