15.06.2011
Rock'n'rollin ensimm�isen pahan pojan nousu ja tuho, eli mist� on kaikki mustanahkatakkiset pahikset tehty.
Johnny Kniga
Ennenaikainen kuolema on synnytt�nyt monta rock'n'rollin legendaa vuosien saatossa. Er�s kummallisimmista on Gene Vincentin, rockin alkuper�isen pahan pojan taru, jossa riitt�� tragediaa, synkkyytt� ja uhkaa.
Ensimm�inen kosketukseni Vincentin tummaan nahkaan verhoutuneeseen hahmoon tapahtui ala-asteella, kun luokan koviskolmikko er��ll� v�litunnilla ripusti Vincentin julisteen luokkahuoneen sein�lle. Moinen julkeus tuntui tuolloin suorastaan uskomattomalta, etenkin kun luokanvalvoja jostain k�sitt�m�tt�m�st� syyst� antoi julisteen viel� j��d� paikoilleen. Kuka oli tuo mies mustassa nahkatakissa, jonka kaulus oli nostettu pystyyn, ja joka oli v��nt�ytynyt outoon asentoon roikkuen mikrofonitelineess�? Vastaus kysymyksiin soi pian v�lituntisin useammassakin kannettavassa mankassa sek� korvalappustereoissa, joiden pienist� kuulokkeista kaikui alkukantaisen rockin ensis�velmi�. Vincentin kuolemasta oli tuolloin kulunut jo p��lle vuosikymmen, mutta legenda oli vasta kasvamassa nykyisiin mittoihinsa.
Melkoisen liudan rock-kirjoja urallaan julkaissut Mick Farren l�hestyy Vincentin ristiriitaista hahmoa puhtaasti fanin n�k�kulmasta. Gene Vincent - Race With the Devil (suom. Tarja Lipponen) on napannut nimens� Vincentin toiselta singlelt� ja biisin nimi on kelpo otsikko kirjalle, polttihan t�htemme kynttil��ns� v�hint��n kahdesta p��st� koko 36-vuotisen el�m�ns� ajan. Teoksen alkuper�inen nimi Gene Vincent � There�s One In Every Town olisi silti ehk� viel�kin osuvampi, sill� Vincentin kaltaisia yksin�isi� kovanaamoja on aina l�ytynyt jokaisesta kaupungista. Ja tulee luultavimmin aina l�ytym��n.
Vincent Eugene Craddock liittyi laivastoon jo ennen kuin t�ytti 18 vuotta, mutta kohtalo oli varannut h�nelle jotain tyystin muuta kuin sotilasuran. Jalkansa parikymppisen� kolarissa telonut nuori mies joutui koko loppuik�ns� napsimaan kipul��kkeit� kroonisen kivun takia. Lyhyt ura laivastossa oli samalla ohi, mutta horisontissa siinsi jo erilainen tulevaisuus. Musiikki astui mukaan kuvaan, Craddock omaksui itselleen nimen Gene Vincent ja er�s rockin merkitt�vimmist� tarinoista alkoi kappaleella Be-Bop-A-Lula, joka syntyi toipilasaikana sairaalassa.
Vincentin raju lavaesiintyminen ja villi el�m�ntyyli pitiv�t huolen siit�, ett� jalka ei ehtinyt koskaan parantua kunnolla ja pian mukaan astuivat alkoholi sek� entist� vahvemmat kipul��kkeet, jotka hitaasti suistivat miehen pysyv�sti pime�lle puolelle. Farren tuo kaiken t�m�n esille, asettuen silti toistuvasti Vincentin puolelle � aivan kuten kunnon fanin kuuluukin. Virkavallan vastustus, aseiden kanssa heiluminen sek� hotellihuoneiden toistuva p�reiksi pist�minen p��tyiv�t niin ik��n rockin suureen k�yt�soppaaseen, jota jokainen sukupolvi on sittemmin t�ydent�nyt.
Farren pyrkii joissain kohdin porautumaan Vincentin ongelmallisen hahmon sis�lle, mutta l�hes joka kerta julkinen ja yksityinen henkil� n�ytt�v�t olevan yksi ja sama asia. Yh� pahemmin ontuva, v��ntelehtiv� ja sekop�isempi Vincent ei esitt�nyt rock�n�roll kapinallista � h�n oli ruumiillistunut kapina. Ehtym�t�n voiman l�hde ja surullisen hahmon ritari, joka ei suostunut haipumaan varjoihin edes silloin, kun suosion jyrkk� alam�ki karkotti h�net esiintym��n pienille klubeille. Lopussa ura l�hti viel� hienoiseen nousuun kun Jim Morrisonin ja John Lennonin kaltaiset t�hdet pyrkiv�t auttamaan Vincenti�, mutta viimeinen esirippu odotti jo kulman takana.
Laadukasta ja yksityiskohdissaan ansiokasta teosta t�ydent�� tarkka diskografia sek� Mikko Aaltosen kasaama lyhyt kertaus Vincentin merkityksest� omaan musiikkikulttuurimme ja herran ainoasta keikasta Suomessa.
Mika Roth
