12.08.2011
Elokuun livelevyjen koosteessa tutustutaan Bad Companyn, Eric Bibbin, The Doobie Brothersin, The Jeff Healy Bandin sek� Pat Travers Bandin keikkalevytyksiin.
Bad Company: Live At Wembley
Eagle
Aikoinaan super-etuliitteell� varustetun, vuonna 1973 perustetun Bad Companyn alkuper�iset j�senet tulivat Freest�, Mott The Hooplesta sek� King Crimsonista. Kuten niin usein, nelikon menneisyys n�kyi uuden yhtyeen taloudellisessa, ei taiteellisessa menestyksess�. Paljon lep�si upean vokalistin Paul Rodgersin harteilla ja vuosina 1986-99 yhtye vajosikin keskinkertaisuuteen ilman h�nt�.
Bad Companyn viimevuotisesta esiintymisest� Lontoon Wembleyll� on tarjolla sek� kuvallista ett� kuvatonta versiota. 15 kappaleen setti sis�lt�� hittej� ja harvinaisuuksia tarjoten maukkaan peruskatsauksen Bad Companyn tuotantoon. Tietoisuus ��nitystilanteesta ei h�iritse rutinoitunutta yhtyett�, joka soi tiukan vapautuneesti, tulkiten rikkaasti.
P��osassa ja parhaassa vedossa on silti Rodgers, elinvoimaisuutensa parhaiten s�ilytt�nyt alkuper�isj�sen. Monipuolisen ��nenk�yt�n kantava vakuuttavuus muistuttaa, miksi juuri Rodgers korvasi Freddie Mercuryn Queeniss� 2000-luvulla. Laulusuoritusten lis�ksi t�ll� perushyv�ll� livell� on kuitenkin melko v�h�n muita kuin faneja kiinnostavaa.
Eric Bibb: Troubadour Live with Staffan Astner
Telarc
Maailmaa vuosikymmeni� kiert�nyt bluestrubaduuri Eric Bibb on vanhan liiton tarinankertoja, jonka aseena on johdatteleva kuusi- tai kaksitoistakielinen. Bibbin akustinen soitto saa t�ll� tuoreimmalla h�nen lukuisista livelevyist��n tervehenkisen sinert�v�� s�hk�tukea ruotsalaiskitaristi Staffan Astnerilta, mutta usein Bibbin soittoa kuuntelisi pelk�ll��nkin.
Bibb sekoittaa akustiseen bluesiinsa elementtej� folkista, countrysta ja gospelista, mik� tekee miehen musiikista helposti l�hestytt�v��. Tulkinnoissa kuuluu varmuus ja musiikille uhrattu el�m�, onhan Bibbin perheeseen ja sen l�hipiiriin on kuulunut muusikoita Pete Seegerist� Paul Robesoniin. Uppsalassa joulukuussa 2010 ��nitetty, intiimi ja voimakas live tuleekin todella liki.
Troubadour Livell� kuullaan Bibbin ja Astnerin lis�ksi ruotsalaista gospelyhtye Psalm4:sta, joiden antaumukselliset tulkinnat s�rmitt�v�t Bibbin muuten melko pehme�� ulosantia. Kokonaisuus on lempe� ja l�mminhenkinen, silti intensiivinen. Kuitenkin se, mink� n�kee kokemuksena, on helppo n�hd� my�s klisein�. Albumin kaksi studiossa nauhoitettua bonusta ovat irrallisia; ne poislukien Troubadour on mainion klassinen, osa-akustinen blueslive.
The Doobie Brothers: Live At The Greek Theatre 1982
Eagle
My�s The Doobie Brothersin tuoretta livejulkaisua on tarjolla CD:n lis�ksi DVD:n�. Kalifornian Berkeleyss� nauhoitettu Live At The Greek Theatre 1982, yhtyeen Farewell Tourin viimeinen keikka, onkin melko erikoinen esiintyminen, joka ansaitsee molemmat.
Vuonna 1970 perustettu The Doobie Brothers ajautui 11 vuodessa miehist�jenvaihtojen takia tilanteeseen, jossa sen ainoa alkuper�isj�sen Patrick Simmons p��tti l�hte�. Loput yhtyeest�, joka oli ajautunut musiikillisestikin jo matkan p��h�n juuristaan, p��tti lopettaa. Sovittiin j��hyv�iskiertueesta, jolle soololevyns� kimpussa paininut Simmonskin pitkin hampain l�hti.
Greek Theatren keikasta tuli The Doobie Brothersin viimeinen viiteen vuoteen. Sen aikana kuultiin kaikki yhtyeen suurimmat hitit Long Train Runnin'ista Minute By Minuteen ja Jesus Is Just Alrightista China Groveen. Viimeiseen liittyi perustajaj�sen ja biisin tekij� Tom Johnston kun Listen To The Musicilla kuultiin kolmattakin alkuper�ist� j�sent� John Hartmania sek� muita entisi� ja nykyisi� j�seni�.
Murroskohdassa, uuden edess�, vanhoin voimin � siin� resepti vapautuneeseen ja mielenkiintoiseen The Doobie Brothers -keikkaan. Rahanarvoinen sijoitus, koska vuonna 1983 julkaistu Farewell Tour -livealbumi on huomattavasti heikompi levytys kuin t�m�.
The Jeff Healey Band: Live at Grossman�s 1994
Eagle
Maaliskuussa 2008 keuhkosy�p��n kuollut Jeff Healey rullaa messev�sti b�ndins� kanssa kotikent�ll�. Torontolaisella blues-klubilla ��nitetty Live at Grossman�s 1994 esittelee sokean kitaristin paluun l�ht�pisteeseen yhdeks�n vuoden kiert�misen j�lkeen. Vapaa, lennokas, sielukas ja persoonallinen soittotyyli yhdistyy tiukkaan svengiin jokseenkin saumattomasti. The Beatlesin Yer Blues taipuu hienosti ja Jimi Hendrixin ja kumppaneiden blues-standardeihin oivalletaan erilaista imua. Paras blues-levy miesmuistiin.
Pat Travers Band: BOOM BOOM Live At The Diamond, Toronto 1990
EAR Music
Pat Travers on Kirk Hammetin suosikkikitaristeja. Hammetin kitaroinnista kertoo olennaisen Some Kind Of Monster -dokkarin kohtaus, jossa mies itkua pid�tellen kuuntelee, kuinka muut Metallican j�senet ovat ajatelleet tehd� kitarasoolottoman levyn. Mit� t�m� kertoo Pat Traversista? Ainakin sen, ett� mies on mielenkiintoisempi kitaristi kuin biisintekij�.
1970-luvun toisella puoliskolla aloittanut Travers l�ysi bluespohjaisella hard rockillaan maksavan yleis�n melko nopeasti. 80-luvulla puhalsivat kuitenkin uudet tuulet: myynnit laskivat, b�ndin soittajat vaihtuivat ja Travers vajosi pahaan limboon. 1990 mies sai julkaista levyn kuuden vuoden tauon j�lkeen ja sit� seuranneella kiertueella nauhoitettiin t�m�, alunperin 1991 julkaistu live.
Travers yhtyeineen soittaa kolisten, mutta ei tavoita jonkin Crazy Horsen vieh�tyst�. Yleisilme on raskas ja tunkkainen, mutta tekemisiin sitoudutaan. Yliyritt�minen kuuluu l�pi, mutta poikkeuksellisesti keikan vapautunein ja paras kohta on keskell�: What'Cha Gonna Do Without Me, Daddy Long Legs ja Heat In The Street menev�t hard rock -standardeista, mutta hyvin. Albumin loppupuolella Travers ojentaa kaulailtavaansa n�yt�styyliin ja tarjoaa sek� keikan mielenkiintoisinta ett� puuduttavinta antia.
Teksti: Jani Ekblom (Bad Company, Eric Bibb, The Doobie Brothers, Pat Travers Band), Heikki V�liniemi (Jeff Healey)
