Ulkomaan t�rpit

Uudessa osiossa mukana Cloud Nothings, Django Django ja Lianne La Havas.

Alkuvuosi on parasta aikaa uusille tulokkaille. Siin� miss� turboahdetun joulusesongin aikaan maneereillaan viimeiseen asti lyps�v�t keh�raakit viev�t hapen, alkaa jo helmikuussa haihtumaan se pahin koimyrkyn lemu. Nyt on siis mit� parahin hetki aloittaa uusi Desibeli.net-osio �Ulkomaan t�rpit�, joka keskittyy sellaisiin ulkomaan el�viin, jotka nauttivat viel� pienest� suosiosta, mutta hype-kone on jo l�htenyt liikkeelle ja n�iss� tapauksissa ihan syyst�.

Ensimm�isen� t�rppin� toimikoon Cloud Nothingsin uutukainen Attack on Memory. Joku voisi tietysti kysy�, ett� mit� helkkaria, t�m�h�n on jo b�ndin kolmas levy eli mik� tulokas t�m� muka on? Kyll�, mutta kyseess� on yhtyeen ensimm�inen levy, joka sinun oikeasti kannattaa tuutata iSoittimestasi menem��n. B�ndi on uusinut tyyli��n neo-grungen suuntaan ja j�lki on vakuuttavaa. Osa kiitoksesta kuuluu varmasti legendaariselle tuottajalle Steve Albinille, vaikka h�n pelasi studiossa kuuleman mukaan Facebook-pelej�.

Siin� miss� Cloud Nothingsin aikaisemmat levyt olivat popahtavia ja hivenen puuduttavia, uutukainen nappaa selk�nahasta ilmaan kalmankylmill� k�sill��n ja ravistelee kunnolla. Se on raadollinen, voimakas ja synkk�. Attack to Memory vy�ryy kera Dylan Baldin raastavan ��nen ja j�tt�� j�lkeens� puidun er�maan. Kauneinta levyss� on Wasted Years, joka irroitteluineen l�htee lapasesta juuri sill� oikealla tavalla.

Jos Cloud Nothings on liian synkk�� ja kevyempi taidepoppi maistuu, niin Django Djangon debyytin my�t� saapas nousee keve�mmin kinoksesta. Outohan levy on, mutta loppujen lopuksi aika minimalistinen ottaen huomioon, miten korkealla t�m� nelikko liihottelee. Laulustemmoineen ja rytmeineen yhtyeen nime� kantava teos on varsin maagista keikkumista.



V�lill� kuuntelijaa talutetaan Hand of Manissa ihan akustisen kitaran voimin ja vaikka Woria ei ihan tosissaan voi ottaakaan, niin tanssitossut se lenn�tt�� kierteell� jalkaan. T�m� on niit� levyj�, jotka vaativat sen syv�n lootusasennon ja paljon toistoja, ennen kuin se sateenkaari elektronisten rytmien johdattamana nousee horisonttiin.

Kun sitten se nirvana on saavutettu, voi kroppa alkaa kummasti nyki� lantion tahtiin, kun kaiuttimista alkaa kuiskailemaan Lianne La Havas. T�m� lontoolaisneito on her�tt�nyt varovaista innostusta ja soljuvan Forgetin my�t� kiinnostus tulevaa debyyttia kohtaan sen kuin kasvaa. Liannea kuunnellessa tuntuu, kuin joku halaisi hell�sti sis�lt�si, vuoraisi l�mpim�ll� villalla ja pian veresi alkaa sykkim��n biitin tahdissa.



Kari Koivistoinen