23.09.2012
Santtu Luodon tuore rockel�m�kerta raottaa verhoa kitaristin el�m��n, ja paljastaa ainakin osin, miten Ile Kalliosta tuli Ile Kallio.
Minerva
Muistetaankohan kitaristi Ile Kallio (s. 1955) sitten joskus parhaiten ajoistaan Hurriganesin ensimm�isen� kepitt�j�n�, vai yhteislevytyksist��n Kaija K�rkisen kanssa? Sen kertoo vain aika, mutta v�l�hdyksi� siit�, kuinka Kallio ehk� haluaisi itsens� muistettavan, saadaan Santtu Luodon kirjailemasta, kitaristin nime� kantavasta kirjasta.
Luoto on siin� m��rin ansioitunut ja rutinoitunut kirjoittaja, ett� Kallion monologiksi puettu kirja toimii p��osin aivan niin kuin on tarkoitettukin. ��ness� on tarinan p��henkil�, joka tuntuu osaavan katsoa el�m��ns� ja toimiaan kiitett�v�n monelta kantilta. Ainakin niin, ettei parinsadan sivun aikana ehti puutua ainakaan puhujien v�hyyteen. Rakenne vaikuttaa: kirja on jaettu viiteenkymmeneen lyhyeen, parin sivun mittaiseen lukuun. Kuvitustakin on sopivasti ilmavan taiton tarpeisiin.
Kirja tarjoaa siis episodeja Kallion el�m�st�, siit� kuinka Hurriganes-kitaristin matka muusikkona jatkui Pera & The Dogsin, soololevyjen ja mainosmusiikin parissa, ja kuinka h�nest� tuli Euroviisu-s�velt�j� ja Kaija K�rkisen kumppani esiintymislavoilla ja studioissa. Liek� kaksikon kumppanuus my�s muilla el�m�naloilla syyn� siihen, ett� kirjassa k�sitell��n huomattavasti enemm�n ja laveammin Kallion Hurriganes- kuin K�rkis-aikoja, siit�kin huolimatta ett� j�lkimm�inen on kest�nyt jo tuplasti ensimm�isen mitan, ja levyj�kin on ilmestynyt jokunen enemm�n.
Puutteena sit� ei voi pit��. Ile Kallio kertoo ainakin n�enn�isen avoimesti tekemisist��n, ja j�tt�� yksityisel�m�n sinne, mihin se kuuluukin. Muutenkin kirja, jonkinlaiseksi rock-el�m�nkerraksi, keskittyy ilahduttavan runsaasti juuri soittamiseen ja musiikin tekemiseen lieveilmi�iden sijaan. Vain yhden suhteen Kallio tuntuu v�h�n nostelevan h�nt��ns�: kitaristi ahmi nuoruudessaan kirjallisuuttaa. Ei ehk� kovin rock-uskottavaa, mutta eip� Kallio sellaisesta koskaan n�yt� murehtineen.
Eritoten kirjan Hurriganes-aikoihin keskittyv�t osuudet tarjoavat vastapainoa sen ehk� tunnetumman kolmikon - Remu Aaltonen, Cisse H�kkinen ja Albert J�rvinen - muistelemisille. Kallio on toisaalta hyvin suorapuheinen, mutta toisaalta h�n my�s yh� kunnioittaa entisi� kollegoitaan, eli mit��n raflaavaa teoksessa ei ole. Se lienee peruja siit�, ett� Kallio on todenn�k�isesti koko Hurriganes-k��rin selv�j�rkisin j�sen.
Jani Ekblom
