Mr. Peter Hayden, Koiramato ja tuplatrippi
28.01.2013
Kankaanpäästä galaksin toiselle reunamalle kurkottava Mr Peter Hayden julkaisi massiivisen Born A Trip-albumin viime keväänä. Syksymmällä sille toi seuraa levyn tuottajana toimineen Koiramato-entiteetin Within Time. Riffien rajamailla syvennyttiin näiden luomaan yhdistelmään pidemmän kaavan kautta.
Jos viime vuodelta pitäisi sanoa viiden sekunnin aikarajalla yksi levy, joka todella teki vaikutuksen, olisi se Born A Trip. Järkälemäinen 68 minuutin mittainen esitys kirvoitti arviossa täydet pisteet, ja on pysytellyt aktiivikuuntelussa ensitutustumisesta alkaen. Kaikessa kunnianhimoisuudessaan ja suureellisuudessaankin MRPH:n tekemisissä säilyy tietynlainen luonnollisuus ja pitkäjänteisyys, jotka edesauttavat suhtautumaan musiikkiin kärsivällisen tutkimusmatkailijamaisella uteliaisuudella. Kaikkea ei tarvitse nähdä eikä ymmärtää kerralla, jotta siitä voisi nauttia.
Yhtyesoinnin lisäksi levyllä näyttelee oleellista osaa Koiramadon loihtima lavea äänimaailma, jonka päällimmäisinä piirteinä kuuluvat ambient ja klassinen musiikki. Erinäisten sihinöiden, särinöiden ja huminoiden reunustamat maisemat tuovat lisäkerroksia ja syvyyttä, mutta voisiko niistä olla iloa sellaisinaankin? Asia on selvitettävissä kuuntelemalla Within Time, jolle on koottu käyttämättä jääneiden ottojen ja osuuksien pohjilta itsenäinen kokonaisuus.
Levy seurailee BATin askelmerkkejä mittaansa myöten, mutta itse albumista irroitettuna se tuppaa jäämään nuottitapetiksi. Jatkumoltaan eheää kollaasia voisi ehkä luonnehtia tavanomaista reilusti tujummaksi rentoutusalbumiksi tai minkä tahansa vapaa-ajan aktiviteetin kiintoisamman ajanvietteen suuntaan kääntäväksi aistien virvoittimeksi. Sellaisenaan, musiikillisena aikaansaannoksena käsiteltynä Within Time saa lähinnä mietiskelemään missä BATin vaiheessa mennään.
Vaan mitäpä sitä mietiskelemään, kun albumi on synkronoitu siten, että pääteoksen kanssa samanaikaisesti kuunneltuna levyt sulautuvat toisiinsa ja muodostavat uudenlaisen kokonaisuuden kuin autobotit konsanaan – tai ehkä lähempänä verrokkinaan The Flaming Lipsin mielipuolinen Zaireeka (1997).
Otti aikansa, jotta erinäiset tekniikka-, mieliala- ja olosuhdekeskeiset seikat asettuivat sopiville aloilleen, ja tuplaelämykselle oli uhrattavissa sen vaatima määrä aikaa ja huomiota. Sinänsä varsin kiintoisan ja kuriositeettiarvoltaan kookkaan aikaansaannoksen tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu juurikin sen vaativuus.
Tällaisia spektaakkeleita ei tule mieleen kuunnella ihan koska tahansa ja missä hyvänsä, mutta samaan hengenvetoon pääsee ilmoille ajatus albumikokonaisuuksista henkilökohtaisina kokemuksina, omiin mieltymyksiin ja elettyyn elämään heijastuvina tuokioina – etuoikeuksina, joihin ei tulisi suhtautua itsestäänselvyyksinä. On yhtä välttämätöntä ottaa tasaisin väliajoin askel tuntemattomaan ja heittäytyä mielikuvien ja –alojen vietäviksi kuin käydä maitokaupassa tai tiskata. Vuonna 2012 ei tullut vastaan parempaa mahdollisuutta astua tiskiharjoja ja ostoslistoja koskevien ajatusten ulottumattomiin kuin MRPH:n ja Koiramadon yhdistelmätrippi.
Artistien puolesta päätös nautintatavasta on kuulijan käsissä, koska sekä pääopus että oheislautasensa ovat tarjolla sekä Bandcamp-streamina, pikkuhintaisina tiedostoina kuten myös cd:nä ja BATin tapauksessa myös vinyylinä. Kukin siis kuulkoot omansa millä laitteella haluaa, mutta kyse on silti nimenomaan kokonaisuutena nautittavasta elämyksestä, joka on sille annetun ajan ja huomion väärti.
Born A Trip Within Time (sallikaatten kirjoitusasu) vie mennessään, ja kasvattaa alkujaankin ylitsepursuilevan massiivisesta albumikolossista sinfonisiin sfääreihin yltävän teoksen. Varsinaisena välttämättömyytenä Born A Tripin ”laajennettua laitosta” ei kuitenkaan oikein voi pitää, mutta onpahan kaikessa kunnianhimoisessa sekopäisyydessään mainio ja toimiva ajanviete niille tahoille, jotka jo odottelevat bändin albumitrilogian päätösosaa.
Niin, ja jos Born A Trip oli ensimmäinen mieleen tullut vaikuttava levy vuodelta 2012, löytyy siltä myös vuoden vaikuttavin riffi. Kun kielisoittimista kirpoavaa asteroidimyrskyä pohjustellaan kutakuinkin 43 minuuttia ja 15 sekuntia, on lopputuloksen vaikutus aika hurja.
Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: Jussa Liikkanen, Janne Juntikka
