Lasse M�rtenson: Laiskotellen: Niin kuin min� haluan muistaa

Lasse M�rtenson on kirjoittanut itsest��n kirjan, jossa k�yd��n l�pi kaikki oleellinen ja muistamisen arvoinen miehen taiteellisesta urasta. Nuorena jazziin ihastunut musikaalisen suvun vesa ei ehk� ymm�rr� rockia, mutta h�n ymm�rt�� aikojen kulun sek� oman paikkansa suuremmassa kuvassa. Ja seh�n on jo kovin paljon se.

Gummerus

Lasse M�rtenson on henkil� jonka tiimoilta on syntynyt keskustelua aina 50-luvulta l�htien, ja h�n tiet�� sen. Yksi kummallisimmista luvuista miehen historiassa on vuoden 2006 tribuuttiprojekti Kaikki paitsi M�rtenson on turhaa, jossa t�m�n p�iv�n artistit esittiv�t omia n�kemyksi��n Lassen kappaleista. M�rtenson ei kuitenkaan l�mmennyt versioille ja antoi viile�� palautetta koko projektille, mik� vesitti kunnianosoitukseksi tarkoitetun tapauksen ainakin osittain. Jotain M�rtensonin intohimoisesta suhtautumisesta omiin luomuksiinsa kertookin se, ett� h�n on sittemmin hankkinut musiikkiinsa oikeudet takaisin itselleen, eik� k�ytt�lupia tuttuihin melodioihin ole herunut juuri kenellek��n.

Mutta kuka lopulta on t�m� suomenruotsalainen jazz-fani, josta muodostui kuin vahingossa yksi 60-luvun merkitt�v�mmist� kotimaisista artisteista ja musiikkialan vaikuttajista? Tuohon kysymykseen taiteilijan itsens� kirjoittama kirja ei anna lopullista vastausta, vaikka herra onkin istunut alas ja antanut kyn�ns� laulaa. Opuksen otsake kertookin paljon sen sis�ll�st�, sill� M�rtenson on luonut kirjan, joka loikkii muistojen poluilla kuten parhaaksi haluaa.

Tiukan musiikillisen kasvatuksen saanut M�rtenson oppi jo lapsena, ett� kaikki paitsi klassinen musiikki on roskaa ja tuo v�h�ttelev� n�kemys on heijastunut miehen persoonaan aina nuoruudesta saakka. N�ht�v�sti ainakin osittain t�st� johtuen M�rtenson suhtautuu omaan musiikkiinsa p��asiassa v�h�ttelev�sti, eiv�tk� edes ne suurimmat teokset, kuten Myrskyluodon Maija, saa tekij�lt��n ansaitsemaansa tunnustusta. Toisaalta t�m� omien t�iden katsominen �harrasteluksi� lienee osa sit� saaristolaista mentaliteettia, jota M�rtenson niin kovasdti ihailee ja jonka h�n on ainakin n�ilt� osin onnistunut omaksumaan.

Kirja on tavallaan el�m�nkerta, vaikka Lassen yksityisel�m� pidet��nkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta visusti piilossa. T�t� voi osaltaan selitt�� se, ett� kirjan edetess� M�rtenson nostaa yh� enemm�n ja enemm�n esiin viehtymyst��n yksin�isyyteen ja rauhaan, jonka h�n on l�yt�nyt my�hemm�ll� i�ll� etenkin purjehduksen parista. Hiljentyminen ja harmonisuus, sek� luonnon ihmeiden ��rell� n�yrtyminen ovatkin miehen my�hempi� vuosia m��rittelevi� tekij�it�.

Tarina ei etene aina t�ysin kronologisesti ja johdonmukaisesti, sill� kirjaa on koottu pienist� muistojen palasista, jotka M�rtenson on nivonut nostalgisissa fiiliksiss� yhteen. ja hetkitt�in ajassa hyp�t��nkin niin eteen- kuin taaksep�in. Kirjan parissa kuitenkin viihtyy sen pienist� ep�loogisuuksista huolimatta ja yll�tt�v�n monipuoliseksi osoittautuvan taiteilijan kirjoituksia on nautittavaa lukea.

Mika Roth