26.10.2013
Kierr�tyksen nerokkuus on joissain asioissa piilev��. Se, mik� t�n��n on omissa silmiss� loppuunkulunutta ja v�lj�ht�nytt�, ei v�ltt�m�tt� ole tuomittu olemaan sit� ainiaan. T�m� p�tee erityisesti musiikkityyleihin. Ainakin riitt�v�n mittaista sapattia pit�nyt Riffien rajamailla �sarja on palannut, ja kiihke�mp�n� kuin koskaan. Aiheena Speedtrapin debyyttilevy Powerdose.
Svart
Jos kotimainen metalli sai edellisell� vuosikymmenell� salonkikelpoisen vientituotteen manttelin, tuntuu ainoastaan luontevalta, ett� 2010-luvulla suunta on toisenlainen. Perinteiden pariin palaaminen voi olla y�k�tt�v��, mutta jos siit� ammentaa rakkaudella ja oikein tarkoitusperin, voi kyseess� olla siunaus. Mik�li joku n�kee asian toisin, olkoot h�n vapaa esitt�m��n perusteluja miksei perinteik�s hevimyllytys voisi olla t�ysin ajankohtaista ja j�nnitt�v�� musiikkia.
Omaan korvaani ei nimitt�in kuulosta pahalta, ett� l�pituotettu ja moderni soundimaailma on k��ntynyt pelkistettyyn ja luonteikkaasti potkivaan. Soitto on rajua, riffit tiukkoja, tukka miten lie ja ilmassa leijuu sietokykyns� ��rirajoilla pauhaavien putkivahvareiden ja pitkin otelautoja ynn� rumpukalvoja valuvan hien lemu. Suorituskeskeisen yrmyilyn sijasta keski�ss� on soittamisen riemu, l�hemm�s punk- kuin metalli-henke� suuntautuva vapautuneisuus.
On yksil�llist� miten paljon uutta tai kiinnostavaa t�ss� kuulee, mutta vanhoihin hiiliin uutta hehkua ja luonnetta puhaltaneiden b�ndien virkist�vyytt� on turha kielt�� tiukimmankaan puritaanin. Kaupan p��llisiksi huikeita tykityslevyj� p�ll�htelee esiin tuon tuosta. T�ll� er�� riffien rajamailla aiheena helsinkil�istynyt Speedtrap ja ensimm�inen t�yspitk� Powerdose.
Yhden EP:n ja yhden splitin aiemmin julkaissut Speedtrap on soundeja my�ten perusasioiden ytimess�. S�h�k�t kitarat nostavat adrenaliinitasoa, lujasti rutiseva basso kantaa huumaavaa rytmi� eteenp�in, jonka kruunaavat tyylik�s rumputuli ja Jori Sara-Ahon korkealta ja kovaa raikuvat vokaalit.
P��osin pikavauhdilla sahattuihin riffeihin on ujutettu paljon yksityiskohtia, joihin fiilist� yll�pit�v�t sovitukselliset neronleimaukset usein perustuvat. Powerdoselle ujutetut kahdeksan ryk�yst� eiv�t esittele rakenteellisia yll�tyksi�, mutta ovat kauttaaltaan niin lujaa tekoa, ett� mit��n ylim��r�ist� ei tule mieleen kaivata. Eip� sill�, ett� n�in tiiviiksi hiotulle pitk�soitolle ylim��r�isi� sekunteja juuri mahtuisikaan.
Totta on my�s se, ett� ennenn�kem�tt�mi� ihmeellisyyksi� mets�st�v� ei v�ltt�m�tt� Speedtrapista saa paljoakaan, mutta vaaran tunteen ja tylysti potkivien kokonaisuuksien yst�v� on varmasti kuin kotonaan. Jotain levyn tasosta kertoo se, ett� vahvin anti l�ytyy vasta puoliv�lin paikkeilta. T�rke�ll� puskuvoimalla pallit sein�lle jyt��v� Out of Time, Out of Line ja aivan holtiton, mutta silti levyn komeimmat kielisoitinkuviot tarjoileva nimikkobiisi ovat niin totaalista ydinmehua, ett� kaikenlaiset retrok�hin�t voikin j�tt�� siihen.
Teksti: Aleksi Leskinen
Kuva: Speedtrap
