17.01.2014
Riffien rajamailla aiheena t�ll� er�� tamperelaisen Wardin debyytti. Vire on matala, biisit pitki� ja kokonaisuus tutustumisen arvoinen.
Parin lupaavan lyh�rin j�lkeen tamperelainen Ward tuo p�yt��n pitk�soiton. Hitaasti ja raskaasti asiansa toimittavalle b�ndille luonteenomaisesti musiikillinen kehitys on niinik��n tapahtunut hidas ja painava askel kerrallaan. Kyseisen viisikon tyylisuunta on niputettu genresekamelskaksi, josta l�ytyy piirteit� sek� sludgen, crustin, deathin ett� my�s doomin saralta. Tarkempi genrelokerointi ei liene t�ll�k��n er�� tarpeen, mutta pinttynytt� likaa, primitiivist� raivoa, lannistavia melodioita ja sangen haasteellisia, biiseiksikin kutsuttuja eepoksia ei levylt� kyll� puutu. Kertonee riitt�v�sti, ett� kaksitoistatuumainen kokonaisuus sis�lt�� nelj�n kappaleen verran materiaalia.
Nimet�n pitk�soitto on raskausasteeltaan melkoinen klimppi nielt�v�ksi, mutta puuduttavuutta ehk�ist��n sovitusten vaihtelevalla dynamiikalla ja kaukaa viisailla soundiratkaisuilla. Kaikessa rujoudessaankin ��nimaailma on ilmava, ja antaa kappaleille tilaa kasvaa omiin mittoihinsa. Kokonaisuus kuulostaa luontevalta ja hinkkaamattomalta jopa siin� m��rin, ett� seasta erottaa satunnaisia virheit�kin, jotka tekev�t kuuntelukokemuksesta omalla tavallaan inhimillisemm�n. Siis, arvoisa lukija, jos kaipaat tekniseen t�ydellisyyteen hiottua musiikkia, kenties artikkelin lukeminen kannattaa p��tt�� t�h�n.
K�rsiv�llisen kehitysty�n ja sovituksellisen tarkkuuden ansiosta Wardin ilmaisulle oleellinen kauhun tasapaino on pitk�soitolla asettunut viimein kohdilleen. Rujonkauniiden suvantojen ja laavan tapaan v��j��m�tt� kaiken tielt��n tuhoavan riffim�nj�n toisistaan erottava kuilu maalautuu huomaamattomaksi osaksi orkesterin piirtelemi� maisemia, mutta kummasti se vain kutsuu kuulijaa luokseen � ja joka kerralla sukellus on syvempi.
Kauhun tasapaino on Wardin kohdalla sopiva kuvaileva termi muutenkin. K��nteet eiv�t ole �kkijyrkki�, eik� kuulijaa heitet� suinp�in surman suuhun. Tunnelma on tasaisen synkk�, vainoharhainen ja vangitseva, mutta ei silti liian tasapaksu. Nelj�st� raidasta selkeimmin erottuva ja heti ensikuulemalta eniten allekirjoittanutta kiehtonut In Denial esittelee erinomaisesti b�ndin tunnelmalliset ja sovituksellisetkin ��rip��t. Kappale rakentuu yhden, mutta sit�kin iskev�mm�n jyr�riffin varaan, samalla kietoutuen maalauksellisen sellon johdattamiin kauniisiin instrumentaaliosuuksiin.
Karkeasti esitetty� musiikkia ja sen omalaatuista, h�m�r�� tunnelmaa tukevat Antti Murtosen asianmukaisella raivolla tulkitsemat vokaalit. Karjunta kiihtyy hetkitt�in raastavaan r��kymiseen, joka on omiaan kasvattamaan albumilla viljeltyj� ep�toivon ja vainoharhaisuuden s�vyj�. N�ilt� osin nelikosta edukseen erottuu suomeksi esitetty Riisuttu, joka sanoituksensa erilaisen otteen vuoksi tunkee l�hemm�s kuulijaa, ja mielikuvien sijasta esitt�� sen lajin kysymyksi�, joita ei toivoisi koskaan joutuvansa peilikuvaltaan kysym��n.
Kotmaisen alavirehidastelun piirit ovat pienet ja taso perhanan kova. Wardin p��navaus pitk�soittojen saralla kest�� sek� vertailua ett� my�s kuuntelua, joten suosittelisin tutustumista varsinkin sellaisille tahoille, joiden pulssi on luonnostaankin alakanttiin. Seuraavalta levylt� toivoisin viel� laveammin lanaavia biisej�, ja viel� syvemmin riipaisevaa tunnelmaa. Laulunaiheiden m��r�st� asia tuskin j�� t�ss� tapauksessa kiinni.
Teksti: Aleksi Leskinen
Kuvat: Ward
