06.02.2015
Leonard Cohen ei pid� haastatteluista, eik� h�nell� tunnu olevan moisille en�� aikaa. Siit� huolimatta, ja ehk� hieman senkin takia, tarina tarinankertojasta on viihdytt�v�� sek� kiinnostavaa luettavaa, sill� kootessaan kirjaa Simmons on joutunut nojaamaan moneen l�hteeseen ja moniin muistoihin.
Kustannusosakeyhti� Sammakko
Leonard Cohen. Mies josta ei ota juuri koskaan t�ysin selv��. Mies joka syntyi puku p��ll� ja jonka maailmassa naiset ovat n�ytelleet poikkeuksellisen vahvoja rooleja. Yli kahdeksan vuosikymment� sitten menestyneeseen juutalaissukuun syntynyt Leonard Norman Cohen olisi voinut valita (juutalaisen ja perinteisen) uskonnollisen tien el�m�lleen, h�nelle oli varattu my�s paikka suvun omistamassa pukutehtaassa, mutta is�tt�m�ksi jo 9-vuotiaana j��nyt poika teki jotain muuta. Jotain jota h�nen sukunsa ei tullut pitk��n aikaan nielem��n. Leonard Cohenista tuli aluksi runoilija/kirjailija ja my�hemmin viel� kaiken kukkuraksi kitaraa soittava ja tyt�ille laulava muusikko.
Miljoonia myynyt musiikkit�hti on 10-luvulla muuttunut jo instituutioksi, mutta Simmons tuo esille vahvasti juuri Cohenin kirjallisen historian, jolle kirjan alkupuoli omistetaan oikeastaan kokonaan. N�in k�y samalla selv�ksi kuinka merkitt�v�ss� asemassa uskonto, seksi ja rakkaus ovat Cohenin tuotannossa, oli luomismuoto sitten mik� tahansa. Samoin miest� tuntuu edelleen kiehtovan tasapaino pime�n ja valon, totuuden ja valheiden v�lill�, mink� voi lukea, kuulla ja n�hd� h�nen taiteessaan monilla eri tasoilla.
Huomion saa my�s se tosiasia, ett� tummasta, joidenkin mielest� jopa synk�st�, olemuksestaan huolimatta Cohen hallitsee my�s huumorin. H�nen kuivakka, musta ja ironinen tyylins� ei v�ltt�m�tt� aukea jokaiselle, mutta on vaikea olla huomaamatta virnett� kasvoilla suun laulaessa:
�I was born like this, I had no choice
I was born with the gift of a golden voice�
Cohenin lempirooli tuntuukin olevan se nokkela sanaseppo ja ter�v�katseinen tarkkailija, mies joka seisoo samaan aikaan valokeilassa ja seinustan h�m�riss� varjoissa.
Kirja etenee kronologisesti, kuten el�m�nkerroilla on tapana, mutta Simmons osaa johdattaa lukijaa eteenp�in kuin dekkarissa konsanaan. H�n tutkii erityisen paljon sit� sis�ist� pakkoa, joka teki Cohenista ensin runoilijan ja kirjailijan, ja my�hemmin menestyneen laulajan ja lauluntekij�n. Kirja toteaa kuinka menestyneest� t�hdest� tuli 90-luvulla syrj��nvet�ytyv� munkki koska, �h�n ei yksinkertaisesti voinut olla miss��n muualla kuin luostarissa�, mutta todellisia syit� lukijalle ei tuputeta. Jokainen voi itse suorittaa p��ttelyn ja n�hd� asioissa niin monta kulmaa kuin haluaa.
Simmons ei unohda Cohenin lukuisia naisyst�vi� ja rakastajia, mutta haastatellessaan n�it� h�n pyrkii aina l�yt�m��n oleelliset asiat tavanomaisten seasta. Simmons k�ytt��kin naisten puheenvuoroja taiten, kuvaten Cohenia ja t�m�n kulloisiakin muutoksia ja vaiheita juuri naisten kautta. K��nteist� traagisin on luonnollisesti rumaksi �itynyt suhde entiseen manageriin, Kelley Lynchiin, johon liittyy my�s Cohenin vararikko ja t�t� kautta h�nen pakkonsa siirty� takaisin musiikkimaailmaan koska el�kerahat olivat haihtuneet taivaan tuuliin.
Simmonsin kirja kattaa Cohenin uran aina uuden vuosituhannen kiiteltyihin ja kiisteltyihin Ten New Songs, Dear Heather ja Old Ideas -albumeihin. Suuren lohkon viimeisest� nelj�nneksest� irtoaa my�s kasvaneelle keikkailulle, jonka satoa on korjattu mm. Songs from the Road -julkaisulla. Viimeisi� vuosia ei laukatakaan ohitse pikakelaten, vaan niihin keskityt��n huolella, mik� antaa kirjalle huomattavasti painoarvoa.