Petteri Tikkanen: Black Peider – Itse
17.06.2016
Meissä jokaisessa asuu pieni supersankari ja Petteri Tikkasen tapauksessa supervoimat ovat saaneet Black Peiderin muodon. Itse on lähes kaksisataasivuinen sarjakuvakirja, jonka sivuilla niin Black Peider kuin itse Tikkanenkin seikkailevat, erilaisin maskein ja muuntautumiskikkojen avulla. Kaiken tarkoitus on rock, mutta myös elämän suuria ihmeitä ehditään pohtimaan.
Daada
Sarjakuvissa Black Peider on mustissa, jo hieman repaleisissa painitrikoissa seikkaileva arkipäivän sankari, jonka edesottamuksia niin musiikin kuin muidenkin tärkeiden asioiden parissa tuore Itse-kirja valottaa. Tikkasen alter ego fanittaa mm. Radiopuhelimet -orkesteria, eikä emmi tuoda esiin muitakaan suosikeitaan. Karkeasti laskettuna noin puolet tämän upean sarjakuvakirjan pätkistä on jo julkaistu aiemmin Rumban sivuilla, mutta nyt Black Peider -hetkiä on oikein kunnon latinki samoissa kansissa.
Jo alkuasetelma on hieman outo, sillä Black Peider on Tikkasen alter ego, mutta toisinaan BP muuntuu Tikkasta muistuttavaksi olennoksi ja pystyy näin soluttautumaan meidän muiden sekaan. Eikä faktan ja fiktion raja ole suinkaan mikään selvä kouru, sillä myös siinä ilmiössä jota kutsumme todellisuudeksi, Black Peider on yhden miehen orkesteri, joka esiintyy kitaran ja huudon voimin. Merkittävä osa stripeistä viistää joko Peiderin omia esiintymisiä, tai hänen todistamiaan toisten yhtyeiden/artistien keikkoja, sekä niiden yhteydessä tapahtuneita pikku hetkiä. Mikä on lopulta totta, mikä sepitettä ja missä suhteessa nämä kaksi sekoittuvat? Sitä lukija ei voi tietää, mutta miksi toisaalta antaa tylsien faktojen pilata makoisia juttuja?
Rock on rajaton riemu sekä juttujen aihe, mutta toisinaan Tikkanen intoutuu trikoomiehensä kautta pohtimaan olevaisuuden syvempiä saloja. Näissä kohdin BP näyttäytyy lähes lapsenomaisen simppelin, ja näin kaiken tehokkaasti läpivalaisevan, ajattelun omanlaisenaan zen-mestarina. Eikä ronskiuteen tarvita sex & drugs -ulottuvuutta, sillä rock itsessään on se kaikista mehevin pihvi, humalluttavin neste ja toimivin stimulantti. Hauskoja välipaloja ovat myös haastattelut, sekä sankarimme omat palkintogaalat, joissa myönnetään tunnustuksia mitä erilaisemmissa musiikillisissa kategorioissa heille, jotka eivät juuri pokaaleja ole pokanneet.
Kirjan ohessa julkaistiin myös Black Peiderin albumimittainen musiikkipläjäys, josta enemmän lähitulevaisuudessa levyarvioiden puolella. Singer-Songfighter lupaa jo nimellään paljon, ja levystä saa varmasti paljon enemmän irti nyt, kun Itse-kirja on otettu noin yhdeltä istumalta haltuun. Eikä tämä opus tule taatusti pölyttymään hyllyssä, vaan antaa vielä monta riemastuttavaa hetkeä tulevaisuudessa.
Mika Roth
