Rückwater virtaa vahvana ja ajattomana

Tamperelainen Rückwater sai stonerin lieskat nousemaan niin julmasti kolmannella pikkujulkaisullaan, että Desibeli päätti haastella kolmikkoa kiekon takaa. Trio vastaili yksissä tuumin ja keskustelun kohteena oli ryhmän taannoin ilmestynyt Bonehead-EP, mutta ennen nykyisyyttä pieni kertaus historiaan.

Rückwater syntyi siis armon vuonna 2010 edesmenneessä Ruma-baarissa, Maken ja Jussin tajutessa pitävänsä samasta musasta. Rumpupallille luonnollinen valinta oli Maken veli Jape ja näin palikat olivat kasassa. Alun perin tarkoituksena oli vain jammailla ja soitella lainabiisejä, mutta asiat lähtivät rullaamaan isosti jo ensimmäisissä treeneissä. Vuonna 2011 tehtiin jo ensimmäisiä nauhoituksia, ja siitä eteenpäin asiat ovatkin jyränneet entistä isommalla vaihteella eteenpäin.

Trio lähestyi joitain levy-yhtiöitä tuloksetta, kunnes Secret Entertainmentin kanssa tärppäsi, ja kolmikolle aukeni mahdollisuus saada musiikkiaan useampien korvien kuultavaksi. Mutta onko tässä muuttunut muu kuin kaupallinen puoli, eli kuinka uutukainen eroaa vanhemmasta tuotannostanne – vai eroaako se mitenkään?

- Boneheadin soundi muodostuu edelleen samoista aineksista kuin aiemmin. Tällä EP:llä kuitenkin turhautuneisuus puskee biiseistä läpi ja se tekee niistä vielä aiempaa aggressiivisempia.

Musiikkinne on mielestäni ensisijaisesti stonerin rockimpaan päähän kaatuvaa, mutta olin huomaavinani sellaista metallin ja grungen katkua, josta voisi löytää siltoja vaikka Alice in Chainsin suuntaan. Olenko täysin hakoteillä, ja mistä itse näkisitte saaneenne vaikutteita?

- Mika, olet oikeilla jäljillä. AIC ja muut grunget ovat aina soineet kaikkien stereoissa. Vaikutteita on kuitenkin tullut monesta suunnasta. Grunge-suuruuksien lisäksi mainitsemisen arvoisia bändejä ovat ainakin Pantera, Clutch, QOTSA ja Black Sabbath. Ja mistä sitä tietää, vaikka se lapsena kuunneltu Jean-Michel Jarre kuuluisi jotenkin biiseissämme.

Musiikin tulevia linjoja pohdittaessa käy ilmi, että Rückwaterille ei ole asetettu mitään tiukkoja kauluksia. Musiikki saa kehittyä ja muuttua siihen suuntaan kuin se on muuttuakseen. Varmaa onkin vain se, että lopputulos tulee kuulostamaan aina Rückwaterilta. Nopat saavat siis tippua kaikessa rauhassa mihin tippuvat.

Kaikki biisit on merkitty trion nimiin, ilman sen kummempaa erittelyä. Syntyvätkö biisit siis yhteisellä pajalla ja kuinka suuri kappalevarasto teiltä jo löytyy?

- Biisit lähtevät kehittymään Jussin tai Maken yksittäisistä riffeistä. Lopulliseen muotoon ne muotoutuvat treeninkämpällä soitellessa. On totta, että koko bändi osallistuu biisien tekoon. Valmiita biisejä on parin levyllisen verran ja keskeneräisiä triplasti enemmän.

Kiekon päättävä Flame Doesn’t Cast a Shadow eroaa aika paljon muusta materiaalista. Mikä on raidan syntytarina ja onko vastaisuudessa luvassa lisääkin tällaista 'hämärämpää' materiaalia?

- Biisin tekoprosessi oli melko erilainen verrattuna muihin. Se vaati paljon sovitustyötä, jotta saimme sen kuulostamaan siltä kuin halusimme. Pitkään työstetystä aihiosta tuli sitten pitkä ja hämärä biisi. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun näin käy, eli hämärämpää materiaalia on varmasti luvassa myös tulevaisuudessa.

Loistavaa, tuo oli mukava kuulla. Pidin erityisen paljon kiekkonne napakasta äänimaisemasta, jolla hyvinkin erilaiset biisit saatiin saman katon alle, sekä soundin uskomattoman väkevästä voimasta. Miten levyn työstäminen kulki ja kuinka suuri rooli levyn äänittäneellä, miksanneella ja masteroineella Tomi Malinilla oli prosessissa?

- Meidän juttu taitaa olla se, että nauhoitamme kaiken livenä. Silloin narulle tarttuu aito Rückwater virheineen ja onnistumisineen. Kiitos kuuluu tietenkin myös Tomi Malinille. Malin antoi bändille paljon tilaa ja hoksasi, mikä on musiikkimme ydin. Hyvästä yhteistyöstä kertoo myös se, että levy saatiin kivuttomasti purkkiin yhdessä viikonlopussa. Ja tietenkin Pajulan studio Sysmässä oli erinomainen miljöö nauhoituksiin.

Omaan korvaani kiekon kuusi biisiä ja vajaa 25 minuuttia toimivat sellaisella voimalla, että tuosta olisi voinut kasvattaa ihan albuminkin. Kokonaisuus olisi saattanut olla niin jopa ehyempi. Miksi siis "vain" EP ja joko debyyttipitkäsoiton julkaisu on jo kiikarissa?

- Halusimme saada uutta materiaalia ulos ja EP tuntui tässä vaiheessa oikealta ratkaisulta. Biisejä olisi toki ollut enemmänkin, mutta lopulta vastaan tulivat ne normaalit häiriötekijät eli raha ja aika. Debyyttialbumia olisi kuitenkin tarkoitus alkaa työstää loppuvuodesta.

Juttutuokio on kääntymässä kohti loppuaan, mikäli herrain musiikki herättää tuntoja, kannattaa keikkapäivänmääriä käydä tarkistamassa vaikka ryhmän Facebook-sivuilta. Mutta vielä viimeinen kysymys: jos Rückwater olisi joki, ihan missä vain ajassa ja paikassa, niin mistä se virtaisi, millainen se olisi ja mihin se kulkisi?

- Se olisi kuin Missisippi tai Niili kaukaisella planeetalla, jossa aika on pysähtynyt.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Jarkko Metsälammi