Obfuscation: A Document of Dysphoria – collected recordings 1992-1995
06.04.2017
Tässäpä vasta oiva levy niille, joiden mielestä 90-luvulla kaikki oli paremmin, tai ainakin death metal oli tuolloin muistettavampaa. Lahtelainen Obfuscation toimi alkujaan vuosina 1991-1995, ja tuolta ajalta on nyt julkaistu kokoelma, joka pitää sisällään osapuilleen kaiken bändin luoman ja julkaiseman musiikin.
Dark Blasphemies Records
Bändit syntyvät, elävät ja kuolevat. Toiset saavat viettää pitkän ja antoisan elämän, toiset taas uuvahtavat jo lyhyen taipaleen jälkeen. Lahtelainen Obfuscation kuuluu eittämättä jälkimmäiseen joukkoon, sillä death metalin suureen aaltoon kuulunut orkka julkaisi ensimmäisessä elämässään vain pari demoa ja EP:n. Sanoin ”ensimmäisessä elämässään”, koska vanha joukko on nyt koossa taas, ja tulevana suvena Obfuscation tullaan näkemään myös lavoilla. Ja tältä pohjalta onkin sopivaa, että ryhmän tuotanto on nyt lyöty yksiin kansiin, remasteroituina vetoina tietysti.
Aikamatka 90-luvun alun tunnelmiin on kieltämättä nostalgista, kun oma nuoruus tulee siinä samalla sopivasti mieleen. Deathin lisäksi oivia suuntamerkkejä ovat thrash, grindcore sekä ehkä kaikista osuvimpana alaviitteenä toimiva deathgrind. Joka bändillä on tietysti oma soundinsa, mutta hiihtiväthän lahtelaiset aika selvästi Macabren, Autopsyn, Carcassin ja kumppaneiden aukomilla laduilla. Onpa kiekon viimeiseksi raidaksi jopa sijoitettu vuonna 1994 EP:n äänityssessioissa ikuistettu Napalm Death-laina Stalemate, joka päivitettynä versiona kasvaa alkuperäisestä minuutista aina eeppiseen minuutin ja 12 sekunnin mittaan.
Materiaali käydään läpi pitkälti käänteisessä kronologisessa järjestyksessä, eli ensin saadaan nauttia vuoden 1995 EP Swansongs, jonka perään kuullaan vuosien 1993 ja 1992 demot, mainitussa järjestyksessä. Laadullisesti EP nousee selvästi muun materiaalin edelle, ja etenkin kärkeen sijoitetut Enjoy ja Swansong näykkäisevät yhä terävästi. Vaikka metalli on teknisempää kuin alkuaikojen hurmeinen grindaus, ei muutos vie touhusta voimaa vaan vaikutus on oikeastaan päinvastainen – ehkä tämä olisi ollut se suunta eteenpäin silloin joskus, kuka tietää?
Soundiensa puolesta materiaali on edelleen melko tunkkaista ja raskasta, kaikesta remasteroinnista huolimatta. Esimerkiksi vanhemmalta demolta löytyvä Childhood’s End omaa kyllä potentiaalia, mutta toteutus ei varsinaisesti tee kunniaa itse ideoille. Onkin mielestäni aiheellista pohtia, että olisiko koko kappalemateriaali kannattanut kiskaista studiossa uusiksi, nyt kun teknologia on hieman kehittyneempää kuin neljännesvuosisata sitten, ja soittajien taito sekä kokemus ovat aivan uudella tasolla. Ymmärrän kyllä pointin vanhojen muistelusta, mutta silti…
Kuten alussa tuli jo todettua, monet bändit uuvahtavat ennen aikojaan ja jäävät vaille ansaitsemiaan mahdollisuuksia. Obfuscation ei varsinaisesti raivannut uusia reittejä ensimmäisen elämänsä aikana, mutta ryhmän (toistaiseksi?) viimeiseksi julkaisuksi jäänyt Swansongs EP osoittaa, että kehittyminen uuteen suuntaan oli jo käynnistynyt. Nyt kun vanhat arkistot on käyty läpi, voisikin olla kelpo aika palata sorvin ääreen – ihan tosimielellä.
Mika Roth
