13.05.2017
Le Orme on yli 50 vuoden ajan luonut musiikkia omilla ehdoillaan. Rajat ja aidat ovat vuosien saatossa kaatuneet, ja nyt Italian progerock-j�tti on muokannut kappaleistaan uusia n�kemyksi� klassisen musiikin avulla. Mutta kuinka suomalainen tenori, ja Bachin, Verdin sek� kumppaneitten palaset, istuvat mukaan kuvaan?
Love Music
Eurooppa on siit� j�nnitt�v� ja ainutlaatuinen paikka, ett� t�m�n sekalaisen maanosan eri puolilla on useampia kymmenien miljoonien ihmisten luomia kielellisi� alueita, joilla samankaltainen musiikki kukoistaa pienin paikallisin ominaispiirtein varustettuna. Aina kun jokin uusi musiikkityyli syntyy, kumpuaa siit� alueellisia versioita ja t�st� p��st��nkin jo italialaisen Le Ormen pariin.
Alkujaan vuonna 1966 perustettu Le Orme soitti psykedeliaan taipuvaista beat musiikkia, mutta kun progressiivinen rock rantautui 60-luvun viime hetkill� my�s Apenniineille, siirtyi yhtye nopeasti t�m�n tyylin pariin. Ja sill� tiell� Le Orme on ollut aina n�ihin p�iviin saakka. ClassicOrme albumilla yhtye ottaa kuitenkin raikkaalla tavalla et�isyytt� menneeseen � k�ytt�m�ll� viel�kin vanhempaa musiikillista tyyli�.
J.S. Bachin sovittamasta Chaconne/Ciaccona teoksesta veistetty kaksiminuuttinen intro on mielenkiintoinen avaus, joka esittelee albumin tyylipalettia ja ��nimaailmaa. Jousikvintetin soitossa on runsaasti ilmaa ja tilaa, ja kun piano liittyy mukaan Una Dolcezza Nuovan alussa, on kuva t�ydellinen ja rikkoutumaton.
45 vuoden ik�inen progerock siivu on sovitettu nyt uusklassiseksi teokseksi, jossa Aldo Tagliapietran lausuntaa muistuttava ilmaisu on korvaantunut suomalaisen tenorin, Eero Lasorlan, upealla ja voimallisella laululla. Samaiselta alkuper�islevylt� l�ytyv� Gioco Di Bimba esittelee puolestaan sopraano Marta Centurionin, ja t�ll� laajennetulla kokoonpanolla yhtye k�y l�pi historiaansa l�hestyen verkkaisesti t�t� p�iv��. Painopiste on tosin selv�sti 70-luvun kultakaudella, jolloin Le Ormen luovuus ja suosio olivat huipussaan.
Rock-biisien k��nt�minen klassisiksi teoksiksi ei ole varsinaisesti mik��n uusi idea, mutta siin� miss� yleens� tyydyt��n vain tunkemaan jousia sinne r�yh��v�n b�ndin taustalle, on Le Orme omaksunut levyll��n aivan toisenlaisen l�hestymistavan. Keski�ss� ovat jatkuvasti jouset ja piano, jotka viev�t kappaleita eteenp�in ja kehitt�v�t niit� tarpeettoman mittavia ��nimyrskyj� v�ltellen. N�in melodiat ja harmoniat p��sev�t kukoistamaan, ja niin Lasorlan kuin Centurionin laulu nousevat ansaitsemiinsa valokeiloihin.
Le Orme ymm�rt�� my�s kappalej�rjestyksen voimaan, ja sen suomiin rytmitt�misen mahdollisuuksiin. Lyhyet instrumentaaliraidat lohkovatkin albumin sopiviin segmentteihin ja mm. Estratto Da "Va Pensiero" G. Verdi on jo niin erilainen kokemus kaikessa twinpeaksmaisuudessaan, ettei paremmasta v�li�. Levyn kohokohtiin kuuluvat ehdottomasti my�s vokalistien duetot Storia O Leggenda sek� Breve Immagine, joissa kaikki palaset loksahtelevat kuin luonnostaan paikoilleen. Laajennetun paletin suomia mahdollisuuksia hy�dynt�� upeasti my�s Sule Ali Di Un Sogno, jossa popin ja klassisen musiikin liitto kukoistaa luonnollisena ja kauniina.
Mika Roth
