Pelagos � katedraali rannassa ja jylh� vuori

Pelagos tarkoittaa nimen� moniakin asioita, mutta nyt kyse ei ole upeasta rannekellosta tai kreikkalaisesta kyl�st�, vaan kotimaisesta yhtyeest�. Eik� ihan mist� tahansa yhtyeest�, vaan sellaisesta joka lupaa vied� kuulijansa raukeutta tihkuvalle matkalle. Purtena ambientin makuisissa syviss� vesiss� toimii progehtava pop-rock, sanoja emme juuri kaipaa ja per�simess�kin on joku � kai.

Kuun viides tunti ry.

Pelagos, joka on siis t�ss� yhteydess� sama asia kuin kitaristi Teemu Elo, rumpali Janne Peltom�ki ja multi-instrumentalisti/vokalisti Petri Hagner, niputtaa t�ll� kasetilla kaksi aiempaa EP-levy��n. A-puoliskon t�ytt�v� Cathedral on The Beach julkaistiin alkujaan lokakuun lopulla vuonna 2015, ja B-puolelle sijoitettu Mountain EP n�ki puolestaan p�iv�nvalon marraskuussa 2016. Kumpikin EP on nelj�n biisin ja hieman yli 20 minuutin mittainen, kappaleiden keskipituuden painuessa sinne viiden minuutin tuolle puolen. Kummaltakaan EP:lt� ei l�ydy mammuttimaista keskusteosta, tai turhia introja, sill� Pelagos on kappalevetoinen ryhm�.

P��osin sanattomassa musiikissa biisien nimet saavat luonnollisesti paljon painoa, joten kun kasetin avaava Cathedral on The Beach k�ynnistyy, mieless� vilahtelevat erilaiset rannat ja niiden ��reen rakentuvat mielikuvituskatedraalit. Itse sijoittaisin t�m�n muutamalla sanalla vahvistetun progepop-helmen jonkin tyynen veden ��relle. Eik� katedraali suinkaan haasta ymp�r�iv�� luontoa, vaan sulautuu siihen.

Lis�� uskonnollista kuvastoa on luvassa Sand God Figuresin my�t�, mutta ambientin makuisesta virtauksesta j�� mielest�ni puuttumaan jotain kaiken kokoavaa. Sama ongelma tuntuu j�yt�v�n my�s ankkuriraita Mosaicia, vaikkakin lievemp�n�. Onneksi n�iden v�list� l�ytyy naksuttavampi ja rytmivetoisempi Earth, joka osuu juurikin keskelle planeettaa, aiheuttaen sopivaa keikuntaa ja huojuntaa astronomisella radalla. Asiaa auttaa viel� helposti havaittava silta krautrockin vaikuttavaan musiikkiarkkitehtuuriin, jota voisi k�ytt�� puolestani useamminkin.

Vuotta vanhempi Mountain EP k�ynnistyy rockimman Mountain-kappaleen voimin, mutta t�llainen asenteellisempi ja tummempi tunnelmointi ei tunnu istuvan kyll� b�ndin pirtaan ongelmitta. Kyse ei ole suinkaan siit�, etteik� biisi olisi ytimelt��n toimiva ja t�ysipainoinen. Ennemminkin etsisin ongelmaa palasten yhteensopivuusongelmista, sill� nyt yhtyeell� tuntuu olevan kaksi vasemman jalan saapasta. Tausta, laulu ja kitara kun eiv�t vaikuta kuuluvan samaan kappaleeseen, eik� lopputulos ole edes hyv�ll� tavalla vino.

21st of December on toveriaan hyyt�v�mpi, sirpaleisempi ja mausteiltaan kylmempi tapaus, mik� tietysti sopii talvip�iv�nseisauksen teemaan loistavasti. Pelagos kierr�tt�� silti huolestuttavissa m��rin samoja paloja, mik� k�y ilmi viimeist��n seesteisen Ganymeden my�t�. Raflaavan nimen omaava Vampire Sonata, ei sek��n nouse nimens� tasolle.

Soundillisesti CoTB on n�ist� kahdesta EP:st� kypsempi, kehittyneempi ja rikkaampi kokonaisuus, mink� pohjalta yhtyeen tulevat tekemiset kiinnostavat entist� enemm�n. Mountain ei ole suinkaan heikko EP sek��n, mutta kun b�ndin kehityksen voi todistaa n�in selv�sti, tuntuu kauemmas menneisyyteen nojaaminen l�hinn� turhalta.

Mika Roth