Haastattelut

Santeri Seessalo tutkii arjen ihmeitä

28.04.2018



Esität oletettavasti sooloalbumeiden biisejä mies & kitara -pohjalta, mutta onko täysin mahdoton ajatus, että siivut vedettäisiin esimerkiksi taustabändin kanssa ihan rokkenrolliksi? Tai kenties joksikin täysin muuksi?

- Seuraavalle julkaisulle on itseasiassa tulossa taustabändi! Minulle tuli heti Mysteerit selviää -albumin jälkeen uusia kappaleita mieleen, joihin taustabändi sopii hyvin. Soittajatkin on tiedossa. Haluan kuitenkin säilyttää soitossa minimalistisuuden, enkä tykkää liiasta säröstä tai melusta. Varmaan sekoitellaan biisikohtaisesti vähän rokkenrollia, punkkia, humppaa ja indie-meininkiä. Ja ehkä otan kolmannella kertaa vähän iisimmin, sillä tämä toka levy tuli kirjoitettua todella äkkiä ja spontaanisti. Oli vaan kauhea palo ja into päällä, ja halusin nauhoittaa lisää matskua. Mikäs siinä. Nyt jaksan taas odottaa ehkä syksyyn asti.

Niin syksyhän on sentään vielä kuukausien päässä. Ja tästä tiiviistä aikataulusta vielä: levyllä kerrot kuinka joku debyyttiäsi arvostellut on järkyttynyt, kun nauhoitat jo seuraavaa sooloa. Onko palaute siis ollut kovinkin kokkareista, vai kuinka trubaduuri Seessalo on otettu vastaan Suomen eri kolkissa?

- Enimmäkseen vastaanotto keikoilla on ollut hyväntuulista. Toki osa pitää tämänkaltaista musaa ala-arvoisena, eikä se haittaa. Joku sanoi että ei ole järkeä tehdä toista levyä näin nopeasti, mutta se vain innostutti minua enemmän. Kokonaisuutena vastaanotto on ollut mielestäni mukavaa ja keikoilla olen tavannut ihania ihmisiä. Kuumottavasta keissistä oltiin myös paljon kiinnostuneempia kuin osasin olettaa. Kehuvat arviot siitä ilmestyivät kuitenkin vasta, kun Mysteerit selviää oli sävelletty, joten uusien biisien kirjoitusvaiheessa ei ollut paineita.

Mikään ei ole parempi tarinan lähde kuin elävä elämä, mutta Seessalonkin tapauksessa fakta ja fiktio sekoittuvat mukavasti toisiinsa. Näin artisti itsekään ei kuuleman mukaan tiedä enää tarkalleen, että kuinka omaelämänkerrallisia siivut ovat, mutta rajatkin on hyvä muistaa.

- Liian tunnustuksellisia sanoituksia ei tee mieli tehdä, eikä se olisi kivaa läheisillekään. Monia juttuja on luultu todeksi, vaikka ne ovat kokonaisuutena utopiaa. Kuuntelija saa itse arvailla mikä on totta ja mikä ei. Jos joku pitää biisejä täytenä totena, niin sekin on ihan jees.

Santeri Seessalo Jos pommit pian tippuvat ja päädymme kilkuttelemaan taas kiviä toisiaan vasten, niin mitä silloin tapahtuu? Lähdetkö Lappiin etsimään vaimoa, vai kierrätkö yhdeltä postapokalyptiseltä nuotiolta toiselle ja yrität saada soitollasi ansaittua kupillisen pimeässä hohtavaa soppaa, vai kenties jotain muuta?

- Hyvä kysymys. Trubahommissa on se hyvä puoli että niitä pystyisi tekemään tuollaisenkin tapahtuman jälkeen. Mutta ei Lappiin menokaan olisi huono vaihtoehto, se on kaunis paikka ja siellä on rauhallisempaa. Lappi-biisi muuten syntyi, kun viimekesänä tuli pakahduttava kaipuu mennä Lappiin. Olen käynyt siellä viimeksi kersana. Biisin sanoituksesta tuli hölmö, mutta tykkäsin sen soinnuista, ja kaipuu oli hyvin todellista. Ehkä lähtisin siis Lappiin. Hyvällä lykyllä siellä voisi tapahtua vaikka mitä.

Lappi on hyvä paikka, mutta jos nykyaikainen maailma ei lopu ihan vielä, niin mitä on seuraavaksi tapahtumassa julkaisurintamalla? Joko kolmas soolo on tulossa, vai onko luvassa jotain aivan muuta?

- Monenlaisia projekteja. Ennen kolmatta sooloa ilmestyy ensimmäinen pienoisromaanini Nollasta Sataan jonka itseasiassa kirjoitin jo ennen soololevyjä. Meinasin aluksi julkaista sen itse, mutta sitten Kuopiolainen pienkustantamo Torni-kustannus tarjoutui julkaisemaan sen tänä keväänä. Se on aika rivo teos, ja fiktiota sekä pervoilua on vielä enemmän kuin kappaleissani. Olen myös suunnitellut sarjakuvaa, naivistista taidenäyttelyä, ja joitain videoprojekteja. Luovuus ei lopu, mutta se muuttaa muotoaan. Kun ei jaksa tehdä biisejä, on kiva esimerkiksi kirjoittaa tai piirtää. Vaihtelu virkistää.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Kiitos haastattelusta Desibeli! Upeaa että joku verkkojulkaisu kirjoittaa aktiivisesti suomalaisesta marginaalimusasta. Se on ihan parasta. Niin kuin myös te!

Desibeli.net kiitt√§√§ ja kumartaa, ja j√§√§ innolla odottamaan seuraavaa levy√§ ‚Äď oli se sitten soolo- tai b√§ndikiekko, tai jotain ihan muuta.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Juha Kurri




Lukukertoja: 769
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös