Haastattelut

RuoTo ja painajaisen olemus

04.03.2019



- Kiitos. Laulu lienee jollain tavalla onnistunut, jos se saa moista pohtimaan. Minusta tämä on yksi raskaimpia tekstejä, joita olen päätynyt kirjoittamaan, enkä taaskaan osaa sanoa mistä se sai alkunsa. Ehkä kyseessä on jo jonkinlainen aktiivinen unohtaminen. Ironista, että Kaiku, joka... on myös yksi puhtaimmista pop-sävellyksistämme.

- Kun uudelle levylle valkattiin biisejä aihioiden ja demojen joukosta, tein ajatuskarttoja, joiden avulla selvitin itselleni kappaleiden suhteita toisiinsa. Tästäkin laulusta lähti monta viivaa muihin lauluihin ja niitä yhdistäviin teemoihin. En itse ole lainkaan fatalistinen ihminen, ehkä se johtuu sitten siitä, että lauluissa olen kirjoittanut kaiken fatalismin itsestäni pois.

Teksteissä voi tuntea muinaisen Suomen kaikuja, mutta niistä puuttuvat suorat raamatulliset vivahteet. Itse pidän bibliaan nojaamista aina hieman 'helppona' ratkaisuna, eikä Ossikaan ole tuntenut suurta vetoa hyvän kirjan tekstien lainailuun.

- Kuuntelen yhtä sujuvasti Siionin virsiä kuin äärimmäistä black metalia ja mielestäni ne ovat monella tavalla aivan sama asia. Todella vaikuttaviksi ne muuttuvat silloin, kun niiden esittäjät eivät ainoastaan esitä, vaan uskovat todella siihen mistä laulavat.

- Kristinuskon suurin synti on se, että se on korvannut ja värittänyt kaikkea itseään vanhempaa maailmankatsomusta niin järjettömän paljon. Kun kansanperinnettä alettiin Suomen alueelta kerätä muistiin 1700-luvulla, se oli jo tyystin kristillistynyttä. Silti tavaton määrä myös alkuperäistä ainesta oli säilynyt lauluissa ja tavoissa. Se aines kiehtoo ja kiinnostaa minua.



Koska RuoTo julkaisee musiikkia sangen harvakseltaan, ehtii Ossi hiomaan ja muokkaamaan tekstejään runsaasti ennen äänityksiä. Silti pientä viilaa saatetaan käyttää vielä viime tingassa. Jokaista laulua kohden syntyy kuuleman mukaan kymmenkertainen määrä tekstiä, josta osa päätyy kierrätykseen ja joskus kokonaisuuteen sopimattomat palat vain jäävät odottamaan oikeaa hetkeään.

Päivätyönä tekstien tekeminen ei kuulemma onnistuisi, eikä uutta materiaalia valmistu silloin kun jo olemassa olevaa työstetään. Lisäksi Ossi haluaa pitää tekstit irrallaan ajankohtaisista asioista, ja yleensä ottaenkin ajasta. Musiikin kuuluisi olla eskapistinen kokemus, kuin vahva uni. Laadukkaita kirjoittajia pohdittaessa Ossi nostaa esiin Janne Westerlundin, Sami Hynnisen ja Joose Keskitalon nimet.

Talvenselän sisäpapereissa, levyn alla, lukee eräänlaisen kodin tai talon symbolin sisällä: "ojenna kätesi pimeään". Rivihän on melkein suora lainaus Luona uloimman alueen -kappaleestanne, mutta kuka sieltä pimeästä tarttuisi käteen ja mitä pimeys teille edustaa?

- Kansia varten kahlasin läpi keskiaikaisia okkulttista ja uskonnollista kuvastoa ja puupiirroksia. Tuo levyn alla oleva symboli on eräänlainen talven portti. Pimeää sivuttiin jo tuossa aiemmin, mutta se on kyllä vahvasti läsnä musiikissamme jostain syystä. Pimeys edustaa kaiken peittävyydessään sekä turvaa että turmaa. Käsi on myös voimakas symboli. Kädenjäljethän ovat luultavasti ensimmäisiä ihmisen itsestään tarkoituksella jättämiä kuvallisia jälkiä. Pimeästä käteen voi tarttua vaikkapa saattaja tai noutaja.

Albumien välissä kului viisi vuotta ja uuden albumin sisäteksti "Tämä on kova paikka" kuvastaakin tuota prosessia. Kovaksi paikaksi nimitetään kansanperinteessä sellaista paikkaa, joka on syystä tai toisesta niin väkevä, ettei siitä voi kulkea läpi. Vuosien saatossa levyn työstäminen on tuntunut toisinaan kovalta paikalta. Vaikka usko biisimateriaaliin ei horjukaan, on luotto omaan tekniseen osaamiseen ollut koetuksella useampaan otteeseen.

Aliseen saliin on tiukka avausraita. Kuvaan sitä levyarviossa seuraavasti: "Wigwamin ja Black Sabbathin viehättävä yhdistelmä, jonka messevä soundi vie kuulijaa kuin pässiä narusta." Miten kappale sai muotonsa ja kuvastonsa?

RuoTo - Kiitos. Aliseen saliin on ihan viimeisimpien joukossa levylle syntyneitä kappaleita. Avausraidaksi se päätyi, kun tajusimme, että riffi pitää iskeä pöytään heti kättelyssä, jotta homman luonne käy selväksi.

Ja kyllähän se selväksi kävikin.

- Pyörittelin kappaleen tekstiä pitkään ja siinä onkin aika paljon kielellä leikkimistä, jonka itse näen jonkinlaisena loihtimisena. Yksi levyn taustalla vaikuttava teema on vanhat suomalaiset tautiensyntysanat, joista tunnetuin versiointi lienee Kalevalan viidesviidettä runo. Kansanperinteen mukaan, jos vaivasta haluaa parantua, pitää sen alkuperä olla tiedossa. Aliseen saliin on rukous tai manaus.

Siivuhan on melko heavya vääntöä mittapuullanne. Samoin Siunattu kurottaa 70-luvun suuntaan, mutta progemman rockin puolelle mielestäni.

- Siunattua soitettiin keikoilla jo 2015, samoin kuin Ruumiinsyöjiä ja Haamukipuakin. Ne ovat levylle musiikillista suuntaa näyttäneitä kappaleita. Itse ajattelin Siunatun olevan jonkinlainen stoner-/doom-rutistus, mutta en kiistä, etteikö siitä progeakin voi löytää. Jos mittapuun juuria lähdetään tonkimaan, niin ei tässä hevistelyssä ole meille itsellemme paljoakaan uutta, mutta musiikillisesti raskain julkaisemamme kappale Siunattu taitaa olla. Eikä lyriikkakaan paljoa lämmintä kättä tarjoa. Onnistuin siinä mielestäni tiivistämään asioita aika hyvin.

Uuden levyn pohjat äänitettiin livenä, koska jo aiemmin kolmikko oli löytänyt rullaavaan lennokkuuden juuri tuolla tavoin. Triosovitukset uusiin biiseihin tehtiin yhdessä soittaen ja treeneihin kokoontui joka kerta koko bändi, mikä kuuluu vahvasti.

- Jari ja Jyrki ovat molemmat opiskelleet musiikkia konservatoriossa ja minä puolestani olen täysin itseoppinut. Se synnyttää toimintaamme kontrastia, joka varmasti heijastuu musiikkiin. En ymmärrä juurikaan, kun rytmiryhmä keskustelee sovituksista, mutta ei se haittaa. Sen tiedän, ettei tällä levyllä ole ilmeisesti yhtäkään Picardin terssiä.

Pohjat äänitettiin kolmessa päivässä, minkä jälkeen Ossi vietti satoja tunteja päällekkäisäänitysten kanssa.

- Teimme raskasta ja pimeää, mutta rullaavaa rock-albumia, jossa on painajaisen olemus ja sellainen siitä tuli. Usein myös levyn tekeminen oli raskasta ja pimeää.

Albumi syntyi kokonaisuudeksi, minkä vuoksi osa materiaalista oli vain pakko jättää pois. Ajatus näiden hylsyjen pariin palaamisesta viehättää jonkin verran, mutta mitään varsinaisia suunnitelmia moisesta ei ole. Eli sinkkujen b-puolille ei ole luvassa ainakaan välittömästi helmiä arkiston lattioilta.



Omaan korvaani etenkin Haamukipu, avausbiisi Aliseen saliin ja kiekon sulkeva, sopivan outo Kuolinnaamio ovat kasvaneet rakkaimmiksi, mutta miten on luojien laita? Onko bändillä omia suosikkeja näissä siivuissa?

- Jarin mielestä mainitsemasi Siunattu on kuulemma Surutyön ohella soitannollisesti miellyttävin, ehkäpä sen kuuleekin rytmiparin menosta. Jyrki lisäsi tähän vielä Haamukivun nykivän vyörymisen. Tässä valossa on kuulemma muuten vain tykästyttävä. Siinä on kyllä minustakin mukavan painostava tunnelma ja möyrivä riffi kertsin jälkeen.

- Omasta puolestani en osaa yksittäisiä suosikkibiisejä valita, ne vaihtelevat mielialan mukaan. Suosikkikohtia levyltä voi kuitenkin mainita. Niitä ovat tällä hetkellä esimerkiksi mainitsemasi Haamukipu-kappaleen viimeisen kertosäkeen etäiset vasket ja Kuolinnaamion bändiosuus torvineen ja bassokuvioineen. Kaiku, joka... -kappaleen kertsin nauhaton basso ja viulu. Ruumiinsyöjien riffi ja rummut. Näillä valinnoilla en kuitenkaan halua keilata muita ralleja kumoon.

Kaikki kappaleet on sovitettu jo alkujaan siten, että trio voi esittää ne keikoilla ongelmitta. Tietysti osa sovituksista saattaa poiketa levyversioista, mutta tärkeintä on materiaalin toimivuus ja kaavamaisuuden välttäminen. Jokaisen koukun ja iskun tulee tuntua luonnolliselta.

Vaikka kolmikosta ei tahdo löytyä markkinamiestä keikkojen myyjäksi, aiotaan uuden levyn tiimoilta jokunen myöhemmin varmistuva esiintyminen tehdä. Myös arjen muut kiireet taloremontista poronhoitoon syövät oman aikansa bänditoiminnasta.

- Tällä hetkellä suunnitelmat seuraavan levyn kohdalta ovat auki. Biisiaihioita, riffejä ja tekstiä on kyllä, mutta katsotaan nyt millainen hirviö niistä alkaa muodostua, jos alkaa ja milloin. Niin kauan kun kukaan ei pakota meitä tekemään musiikkia, me teemme sitä.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta, niin nyt olisi se aika.

- Loppukesästä 2018 kesken levyn teon kuulin järkyttävän uutisen muusikko/toimittaja/kirjailija Perttu Häkkisen kuolemasta. Perttu on yksi ainoista julkisuuden henkilöistä, jonka toimia seurasin todella suurella mielenkiinnolla ja ihaillen. En tuntenut häntä henkilökohtaisesti, mutta epätodellinen suru-uutinen sai minut katsomaan maailmaa aivan uusin silmin. Siksi päätinkin kirjoittaa tulevan levyn sisäkanteen erityiskiitokset Pertulle. Kun levy sitten tuli painosta, huomasimme, että näkymätön sormi oli pyyhkäissyt yhden i:n tekstistä pois. Nyt siellä lukee "Erityskiitos, Perttu Häkkinen 1979-2018". Mutta sitähän oikeastaan kaikki mikä miltään tuntuu on, erittämistä!

Desibeli.net kiittää rupatteluhetkestä ja kumartaa.

Teksti: Mika Roth
Kuvat: RuoTo




Lukukertoja: 1069
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös