Jeff Apter: Bon Scott ja AC/DC 1973-1980

Bon Scott ja AC/DC lukee kirjan otsakkeessa, mutta osuvampi nimij�rjestys olisi ollut Angus Young ja Bon Scott. Jeff Apterin vaatimaton tavoite on ollut legendaarisen aussieb�ndin alkuhistorian tarkka yl�skirjaus. Eik� yritys ole lainkaan hullumpi, sill� kuuden ensimm�isen studiolevyn ajoista on harvemmin kronikoitu n�in tarkasti, ja viel�p� upean kuvamateriaalin kera.

Minerva Kustannus

Olisiko AC/DC pystynyt koskaan murtautumaan kansainv�liseen menestykseen vain Angus Youngin showna? Tuota kysymyst� on palloteltu ahkerasti aina sen j�lkeen, kun Bon Scott tukehtui omaan oksennukseensa auton takapenkill� Lontoon hyisess� helmikuun aamuy�ss� vuonna 1980. Musiikkihistoria on nostanut Scottin kuolemaan nopeasti seuranneen Back in Black -albumin yhdeksi 80-luvun suurista kiekoista, eik� syytt�, mutta kyseess� oli lopulta vain reaktio jo tapahtuneeseen sek� yhden kasvulinjan huipentuma.

Kotiteht�v�ns� tarkkaan tehnyt Apter l�htee kirjassaan liikkeelle kes�kuun 23. p�iv�st� vuonna 1963. Tuona nimenomaisena p�iv�n� n�et Youngien perhe saapui Skotlannista Australiaan. Toisen maailmansodan j�lkeisin� vuosikymmenin� mm. Isosta-Britanniasta v�rv�ttiin mainoskampanjoiden avulla miljoonittain uudisasukkaita uusien mahdollisuuksien maahan, josta my�s Youngien is� sai itselleen myyntipuheissa luvattua ty�t�.

Angus ja Malcolm Young l�ysiv�t nopeasti uudessa ymp�rist�ss��n rockmusiikin ihmeellisen maailman, etenkin kun voimaveljesten vanhempi veli George Young p��si ensin maistamaan menestyst� The Easybeats -yhtyeens� kautta. Katsellessaan kirkuvia teinitytt�j� veljekset pohtivat, ett� moinen kelpaisi heillekin � ja kuinkas lopulta k�vik��n?

AC/DC:n matka yhdeksi Australian suurimmista rock�n�roll koneista oli kuitenkin kaikkea muuta kuin vaivaton, vaikka kantap��n kautta asioita oppinut George tuotti albumeita ja osasi ohjeistaa pikkuvelji��n v�ltt�m��n monet musiikkiteollisuuden sudenkuopat. Apter kulkee kirjassaan kronologisesti eteenp�in, toisinaan jopa p�iv� kerrallaan opuksen muistuttaessa er��nlaista p�iv�kirjaa tai poikkeuksellisen tarkkaa kiertuekirjaa.

Ja kiert�m��n AC/DC tottuikin jo varhaisessa vaiheessa, niin kotimaassaan, Euroopassa, Britanniassa kuin lopulta my�s myyttisess� Amerikassakin. Ja joka kerta kaikki piti aloittaa alusta, pakkaamalla kamat pakuun ja kiert�m�ll� ensin pienet paikat, sitten hieman suuremmat ja viel�kin suuremmat, kunnes 70-luvun lopulla yhtye saavutti jo stadionmittasuhteet.

Pikkutarkkuus ja keikkapaikkojen listaus saattavat osalle lukijoista tuntua jopa hieman puuduttavilta, mutta vastavuoroisesti Apter osaa tuoda esiin 70-luvun takakire�n tunnelman, joka sai toisinaan jopa humoristisia piirteit�. Tosin perutuissa keikoissa ja jatkuvissa ongelmissa median kanssa p�reet k�rv�htiv�t taatusti useammankin kerran, mink� lis�ksi murheena olivat yli-innokkaat viranomaiset.



N�m� tarinat ovat jo moneen kertaan kerrottuja ja kuultuja, mutta Apterin kirjan poikkeuksellinen muoto sek� jo edell� ylistetty runsas kuvamateriaali tekev�t kirjasta pakkohankinnan b�ndin faneille. Eik� opusta ole vaikea suositelle kenelle tahansa rock�n�rollin yst�v�lle.

Mika Roth