Petteri Ahomaa: Kojo � Tasasta ku Sveitsiss�

Suomirockin veteraani muistelee suorasukaisesti, kuinka kaikki oikein alkujaan tapahtui Helsingin nuorissa ympyr�iss�. Lukija vied��n elon suureen vuoristorataan, joka on vienyt miest� toinen toistaan kummallisempiin ja villimpiin tilanteisiin. Samalla selvi�� mm. totuus Albert J�rvisen kuolemasta ja Euroviisujen pitk�st� varjosta.

Docendo

Kuten kirjan otsikostakin voi jo aavistaa, Kojon elo ja ura mm. musiikin saralla on ollut kaikkea muuta kuin tasaista. Nuori mies breikkasi 70-luvulla erottuen upea��nisen� vokalistina, jolta luonnistuivat tuolloin(kin) sangen vaikeaksi monelle suomalaiselle rock-jullikalle osoittautuneet soul- ja funk-laulut. Siin� samalla nuori Kojo oli luomassa kotimaisen modernin populaarimusiikin perustoja, joille tulevat sukupolvet ovat tuon j�lkeen rakentaneet omat kerroksensa.

Madame George -yhtyeen ainokaiseksi j��nyt What�s Happening?!! on suomalaisen funkin kadonneita aarteita, jonka soisi viimeist��n nyt saavan ansaitsemansa huomion. Yhdistyiv�th�n tuolla nimenomaisella kiekolla mm. Jim Pembroken ja Jukka Orman kirjoittamat kappaleet Muska ja Anna Babitzinin, sek� Maarit Hurmerinnan lauluun, liidin kuuluessa yht� biisi� lukuun ottamatta Kojolle. V�rikk��n musiikin rinnalla my�s itse tarinointi on v�rik�st� ja kulmikasta, mik� korostaa Kojon luonteen eri puolia. Toisaalta: kirjan ihailtava suoruus ja rehellisyys voittavat kyll� helposti puolelleen skeptisemm�nkin lukijan.

Kojon tarinan kertova Ahomaa on valinnut kirjan muodoksi suoran kerronnan, eli kaikki k�yd��n l�pi min�-muodossa, mik� tekee lukemisesta toisinaan hieman outoa. T�ss�h�n sukelletaan artistin p��n sis��n siin� m��rin, ett� on vaikea sanoa miss� faktat loppuvat ja oletukset alkavat. Mutta kolikon toisella puoliskolla on se, ett� Kojon kulmikas ja konstailematon tyyli v�littyv�t n�in ainakin ilman pienint�k��n h�iri�tekij��. 60-luvun lopun ja 70-luvun alun p�ihdeh�lm�ilyjen muisteluissa tarkka yksityiskohdissa pit�ytyminen on hetkitt�in hieman tuskaannuttavaa, mutta ehk� tarina pit�� kertoa kaikkine ryppyineen ja tahroineen sitten kuitenkin.

Kojo on historiansa aikana ehtinyt olla monessa mukana, niin Suomen kuin kansainv�lisempienkin musiikkimarkkinoiden ��rell�. Oma lukunsa on tietysti vuoden 1982 Euroviisut, joista Kojo nappasi ei-niin-onnistuneen ironian avulla nolla pistett�. Jim Pembroken s�velt�m� ja Juice Leskisen sanoittama Nuku pommiin kun sohaisi liian ter�v�ll� kepill� aihetta, josta muut alkoivat her�ilem��n vasta 80-luvun lopulla.

K�ynnistyih�n biisi jykev�sti: �Jos joku nakkaa ydinkakkaa kohta t�nne Eurooppaamme / Niin mit� haastat, kun kaikki saastat sielt� kasvoillemme saamme�. Ehk� kipale olisi sittenkin kannattanut vet�� vain englanniksi, olihan kyseess� alkujaan Wigwamille aiottu siivu, jonka nimikin oli alleviivaavampi. Vai milt� Don�t Drop This Neutron Bomb on Me olisikaan kuulostanut?

Tapahtunut on kuitenkin tapahtunutta, eik� mennytt� voi muuttaa � mutta siit� voidaan aina oppia. Kojon tapauksessa viisukatastrofi nolline pisteineen ei eronnut kovinkaan paljon Suomen muusta menestyksest�, mutta vakavampi ongelma oli se, ett� miehelt� ei ilmestynyt en�� kunnon levyj�. Rommia sateessa on heikko albumi, eik� edes 90-luvun avannut Py�ri maa, py�ri kuu osunut hyv�st� yrityksest� huolimatta tonttiin.



Uudella vuosituhannella Kojo on harvemmin ryhtynyt en�� musiikkihommiin ja kirjan j�lkimm�isell� puoliskolla huomio keskittyy niin Raittius- ja urheiluseura Zoomin toimintaan kuin herran uusiin bisneksiin, joilla ei ole en�� mit��n tekemist� musiikin kanssa. Mies on kuitenkin ollut niin monien eri persoonallisuuksien kanssa tekemisiss�, ett� kirja kannattaa ottaa haltuun jo ihan pelk�st��n kulttuurisen perustiedon nimiss�.

Mika Roth