The Skreppers � Hello My Friend

Aika mennyt se ei koskaan palaa � paitsi silloin kun l�ydet��n kadonneita DAT-nauhoja. Suomalaisen rockin kummalintu The Skreppers oli vankoissa aikeissa julkaista debyyttialbuminsa vuonna 1994, mutta materiaali hukattiin pian miksausten j�lkeen. Joku aika sitten tuo mystinen nauha l�ydettiin kuuleman mukaan auton hansikaslokerosta, mist�p� muualtakaan, ja nyt The Skreppersin debyyttialbumi voidaan viimein julkaista.

Hello My Friend on siis kirjaimellisesti aikamatka 90-luvun puoliv�liin, jolloin monet asiat olivat hieman toisenlaisella tolalla. Toisaalta rockin peruss��nn�t eiv�t ole t�ss� v�liss� muuttuneet juuri mitenk��n, joten kiekon kahteentoista raitaan on helppo luoda yhteys my�s 20-luvun alkuh�m�riss�. Eik� tutustumismatka The Skrepppersin outoihin ja varhaisiin puutarhoihin edes vie paljoa aikaa, sill� kaksitoista raitaa nuijitaan kasaan reilusti alle puolessa tunnissa. Kustannustehokasta ja avarakatseista, siis, joten ei muuta kuin maistelemaan.

Todettakoon t�ss� nyt viel� se, ett� The Skreppers julkaisi vuonna 1999 lopulta virallisen debyyttins� Splish, splash! Every Night?, jolla ei ole muuten ainuttakaan n�ist� raidoista. Jostain hansalokeron uumenista l�ytyneen debyytin lis�ksi yhtye on nyt julkaissut kaikki muutkin pitk�soittonsa digialustoilla, joten kuka tahansa voi tutustua ryhm�n outoon ja supermausteiseen rock-soppaan. Vai oliko t�m� nyt laatikkoa tai wokkia?

The Skreppersin rujolla huumorilla ja ruosteisilla soundeilla ladattu rock muistuttaa hieman koneista riisuttua It�-Saksaa, tosin parhaimmillaan hurmosmaiseksi �ityv� m�tt� voisi yht� hyvin olla jokin Sielun Veljet -johdannainen. DDR:n suuntaan touhua tietysti heivaa jo vokalisti Special K, joka tunnetaan paremmin nimell� Hiili Hiilesmaa. Herra Hiilesmaahan on it�saksalaisten k�rkihahmoja ja sielt� lienev�t per�isin my�s rockabillyn vaarallinen y�soundi, keskaria heilutteleva punk-asenne sek� lo-fi garagem�tt�.

Eri raidoilla ainesosia sotketaan toisiinsa vaihtelevalla menestyksell� ja jo startissa Be-Bop-A-Lulat maisemaan kajauttava Flesh Esposito hy�tyy my�s mm. haitarista ja huvipuistoveivauksestaan. Los Ninjos Comen Mierda hajoaa/kohoaa lopussa Deep Purplen Child in Time -klassikkoa murjovaksi kummajaiseksi ja Night Dragons ojentelee ylv�it� siipi��n mit� upeimmin. Kurveja on paljon, eik� niiden ennakoiminen ole miss��n vaiheessa helppoa.

26 vuotta on pitk� aika, mutta n�iden herkkujen kohdalla odotus on kiistatta kannattanut. Olivat herkut per�isin sitten mist� hanskalokerosta tahansa.

Mika Roth