Signature Dark Remixes
08.06.2021
Signature Dark Grey on uusi Signature Darkin alalevymerkki, joka avaa oman tarinansa remix-kokoelmalla. Levyllä kuullaan uudelleenmiksattuja versioita emolafkan kahden ensimmäisen pitkäsoiton materiaalista. Tapani Rinne ja Aleksi Myllykoski with Tapani Rinne -otsakkeiden alla julkaistut Foghorhia ja Dark Days -albumeiden materiaali kääntyykin kummasti uusiksi. Samoihin kansiin on saatu kolmetoista kotimaisten konemusiikin tuottajien näkemystä, jotka eroavat melkoisesti lähdemateriaalista, vaan löytyykö joukosta yhtenäinen punainen lanka?
Signature Dark Grey
Remixit voivat olla täysin uusia puolia alkuperäismateriaalista etsiviä muunnoksia, tai enemmänkin omille poluilleen karkailevia pohdintoja, jotka vain käyttävät alkuperäistä materiaalia innoittavana alkupisteenä. Signature Dark Remixes sijoittuu kiistatta jälkimmäiseen ryhmään, sillä nämä remixit rakentavat aivan omanlaisensa pienoismaailman, jossa dubahtava chillailu ja rento technon syke on saatu mukavaan balanssiin.
Dark Days -albumin materiaalia on käytetty selkeästi enemmän työpohjina ja kun digitaalisen julkaisun bonusraidat lasketaan mukaan, kuullaan Dark Daysin kappaleista peräti kymmenen erilaista näkemystä. Ja nämä todella ovat erilaisia numeroita, sillä esimerkiksi Lost Marbles (Mooncue Remix) ja Lost Marbles (Satoi Reballing) ovat niin suunnattoman erisävyisiä visioita samoista marmorikuulista.
Toisaalta biisejä, kuten koko levyä, yhdistää tietty soundipakki ja ulkorajat, mutta noiden rajojen sisällä on kyllä tilaa temmeltää. Satoi Reballing löytää Lost Marblesista bladerunnermaisia näkyjä, naksahduksien ja säksätyksien hyöriessä alati rakenteiden sisällä, kun taas Mooncue Remix nojaa reilusti taaksepäin, hakien rauhallisuuden ytimestä zeniään. Upeita näkemyksiä kumpikin, mutta ei tätä alkujaan samaksi kappaleeksi arvaisi.
Mielenkiintoinen irtiotto ja muusta äänimaisemasta rahdun verran enemmän eroava numero on Consumed (Tm Shuffle Latenight Dub), jolla rytmi polkee trancemmin ja kuviot saavat hakea rauhassa omia kehiään, kun Rinteen saksofonin annetaan piirrellä orgaanisia pinaakkelejaan urbaanin taivaanrannan lisukkeiksi. Helpommin lähestyttävä ja niinikään Rinteen saksofonia rohkeammin suosiva numero on myös avaukseksi sijoitettu Ashes (Roberto Rodriguez Remix), joka on askarruttava yhdistelmä em. urbaaniutta, dubin veivausta ja elektronisten rattaiden raksutusta.
Mainio Foghorn-pitkäsoitto on siis hieman vähäisemmässä asemassa, mutta albumin kolmesta remix-versiosta löytää kyllä riittämiin tarttumapintaa. Foghorn (Lighthouse Dub) pehmentää ovelasti polvitaipeita, mutta pitää silti pintansa terävänä. Dub on sanana ehkä vahva, mutta se on kiistatta perintötekijöissä mukana. Kirjurinluoto (Revisited by Aleksi Myllykoski) on mielestäni selkeä parannus alkuperäiseen verrattuna, kun taas Erottaja (Kaiunta Remix) lähtee sanalla sanoen yllättävään suuntaan. Onko tuo suunta haluttu ja toivottu? Se onkin sitten ihan toinen asia, mutta kokonaisuuden osana tämäkin numero perustelee olemassaoloaan – kaiketi.
Edellä tulikin jo puhuttua digitaalisen laitoksen lisäkappaleista, joista huimaan plus kahdentoista minuutin mittaan kurottuva Lost Marbles (Satoi Abyssopelagic Marble Retrieval Mix) on mutkikkaan otsakkeensa mittainen luotaus avaruusromujen takana siintäviin asteroidivyöhykkeisiin ja rengasjärjestelmiin saakka. Tähän musiikkiin voisi upottautua kuinka pitkäksi aikaa tahansa, ja unohtaa ajan kaltaisen turhuuden. Void (Rasmus Hedlund Remix) sihtaa selvemmin tanssilattioiden suuntaan, vaikka muodollaan ja vivahteillaan leikitteleekin.
Kokonaisuudella on kokoa ja mittaa, ulottuvuuksia ja huimia äänikenttiä, mutta Signature Dark Remixes on ehdottomasti tutustumisen arvoinen nippu uusia näkemyksiä. Kannattaa lähteä liikkeelle avoimin mielin, sillä näillä remix-versioilla vain taivas on rajana – ja mitä värejä taivaista voikaan löytyä, kun katsoo vain riittävän kauas.
Mika Roth
