Jukka Haavisto: Live at Eclipse Jazz Club

Sanaa virtuoosi k�ytet��n nyky��n harvemmin, mutta se sopii mainiosti kuvaamaan Jukka Haavistoa basson ��rell�. Fuusiojazzia suosiva Haavisto on kokenut studio- ja livemuusikko, joka soittaa ja esiintyy oman yhtyeens� lis�ksi monien eri artistien ja kokoonpanojen kanssa. Vuoden 2022 debyyttisooloalbumi Reflections on oiva levy, mutta s�hk� r�iskyy viel�kin el�v�isemmin, kun kappaleita ty�stet��n keikkatilanteessa.

Eclipse Music

Live at Eclipse Jazz Club on nimens� mukaisesti livetaltiointi Eclipse Jazz Clubilta, Tampereen Telakalta. Haaviston rinnalla klubilla soittava b�ndi on kovien kotimaisten nimien muodostama yksikk�. Kitaristi Johannes Granroth saa Haaviston basson rinnalla runsaasti tilaa soittimelleen, sill� Haaviston tapa luoda musiikkia on toisinaan kovin kitarapainotteinen. Fuusiojazzin, modernin jazzin ja jazzrockin vaikeasti m��ritelt�v�t rajat k�yv�t tutuiksi, kun instrumentaalikappaleet sukkuloivat villisti sinne ja t�nne. Enemm�n on useimmiten enemm�n ja viel�p� paremmin.

Tuoreella keikkatallenteella ei ole kuin nelj� kappaletta, mutta kun tunnelmallisempi Morning Dew on ainoa kymmenen minuutin alittaja, kertyy kokonaismittaa silti p��lle 41 minuuttia. Kuinka ollakaan tuo lyhin raita on my�s seesteisin ja maalailevin, virran hidastuessa merkitt�v�sti. Basso ja kitara k�yv�t pitk��n keskin�ist� heijasteluaan, hiljaisuutta syleilevien nyanssien ja syk�yksitt�in etenev�n kulun luodessa aamukastemaisen tunnelman.

Livelevyn kaikki nelj� raitaa l�ytyv�t em. Reflections-albumilta, jonka ykk�ssinkuksi nousi syyskuussa 2022 Dancing in the Woods. Alkujaan alle kuuden minuutin raidasta on kehkeytynyt keikkatilanteessa yli kymmenminuuttinen jazzrockbilepala, joka muistaa nostaa jalkaa v�lill� kaasulta ja paahtaa seuraavassa hetkess� taas sata lasissa kohti horisonttia. Kosketinsoittaja Vili It�pelto saa irrotella kitaran ja basson v�liss�, eik� rumpali Severi Sorjonenkaan peruskomppia juuri rummuta.

Tarina ei kerro miss� m��rin improvisaatiota sallitaan ja kuinka suuresti b�ndi on vaikuttanut livesovituksiin, mutta palikoita on l�hdetty pinoilemaan rohkeasti hiukan eri tavoin. Taito on kuitenkin siin�, ett� sin�ns� r�v�k�it� pyr�yksi�, fillej� ja v�lipaloja ei tungeta alati ja joka paikkaan, vaan v�lill� puristusta ymm�rret��n my�s hellitt��. N�in kuulija ei k�rsi �hkyst�, vaikka ��nimaisemassa tapahtuu runsain m��rin juttuja.

Livealbumin ykk�ssinkuksi nostettu Opus nr. 8 julkaistiin siten, ett� kyseess� on tuplasinkku. A-puolelta l�ytyy liveversio ja B-puolelta taas studiossa ikuistettu versio. N�in vertailua halajavat voivat tutkia, miten asiat ovat kehittyneet matkalla studiolta estradille. Mittaahan liveversiolla on miltei puolet enemm�n, mutta t�rkeint� mielest�ni on se, ett� biisin henki ei ole muuntunut k�yt�nn�llisesti katsoen lainkaan. Toki liven� sooloirrottelu on asteen villimp�� ja kurvit rosoisempia, vaan miltei kaikki muutokset ovat todellisuudessa parannuksia � etenkin keikkatilanne huomioon ottaen.

Levyn toinen sinkku on kiekon avaava Opus nr. 11, joka asteen verkkaisemmalla alullaan ja maalailevalla kitarallaan toimii oivana johdattajana tilanteeseen. Sorjonen puuhaa rumpu- ja perkussiopatterinsa takana toki kaikenlaista, mutta biisin tunnelma on s�vyis�, hetkitt�in jopa herk�n maalaileva. T�m�kin raita on saanut minuuttitolkulla mittaa lis�� liven�, koskettimien ja kitaran osuuksien kulkiessa radoillaan, vaan nytkin on haastavaa osoittaa turhaa lohkoa kakusta. Kaikki t�ydent�� kaikkea ja balanssi on hallussa, joten miksip�s ei.



Haavisto yhtyeineen pit�� mainiosti pakkansa kasassa ja keikka etenee johdonmukaisesti raidasta toiseen. V�lill� kirmaillaan villimmin, toisinaan taas paine laskee ja nuottien v�liin mahtuu enemm�n aikaa. Opus-kaksikko ottaa alussa ohjat k�siins�, hitaasti suitsia kirist�en. Morning Dew vaihtaa kaistaa ja antaa 70-lukulaisen fuusiojazzin kiilata selvemmin eteen, kunnes Dancing in the Woods p��tt�� matkan kunnon pirskeisiin.

Helppohan t�ss� on nauttia fuusiojazzin, jazzrockin ja progehtavien elementtien ilotulituksesta. Toivottavasti t�n� vuonna kolmen vuoden ik��n ehtiv� esikoissooloalbumi saisi jatkoa, vaikka Haavisto kiireinen onkin. N�in intensiivist� ja tunteikasta musiikkia mahtuu maailmaan kyll� aina lis��.

Mika Roth