Meriheini Luoto: Talven uneen vaipuen

Mit� on talvi? Voiko sen kuvata ��nin, jotka syntyv�t jousin, puhaltimin, ihmis��nin ja ly�m�soittimin? Meriheini Luoto on ryhtynyt rohkeaan ty�h�n apuvoimiin luottaen. Awake Percussion, Luoto luonnos, Saxtronauts ja Signe ovat yhdist�neet voimansa albumilla, joka tutkii, pohtii ja tulkitsee talvea. Talven uneen vaipuen -albumi paljastaa talvesta monet eri kasvot, lopun t�htiroolin langetessa yll�tt�v��n suuntaan.

Eclipse Music / Meriheini Luoto

Luoto on ihailtavan ennakkoluuloton s�velt�j� ja artisti, joka soittaa viulua ja avainviulua, sek� laulaa. T�ll� er�� h�n on tosin asettunut johtavaan rooliin, jossa ohjaamalla ja kuuntelemalla on hiljaa ja pakottomasti l�hestynyt aihetta. Kymmeneen lukuun jaettu teos kulkee syksyn r�tisevist� ��nist� halki talven, kunnes lopussa uusi kev�t ja kes� jo kurkistelevat omaa vuoroaan. Voidaan puhua perustellusti instrumentaalilevyst�, sill� vokaalit ovat sanatonta laulua, vain osia suuremmista ��nikentist�.

Avauksena soiva K�tk�t luo l�hinn� mielikuvia hitaasta j��tymisest�, ��nten sirpaleiden ja palasten ollessa askarruttavan avantgardistista ��nitaidetta. T�m� on ajatusten esitt�mist� ��nimosaiikein, sek� tietysti kuulijan totuttamista uusiin olosuhteisiin. Ensilumen alta tuo vasta ensi kertaa tunnistettavat jousisoittimet mukaan, eik� sanoja edes osaa kaivata, sill� jokainen palanen ja kohta on tarkoin mietitty.

Teoksen ty�st�minen alkoi jo vuonna 2022 ja alusta asti improvisointi oli iso osa tekotapaa. Luoto onkin jakanut s�vellyskrediitit yhdess� esiintyjien kanssa, sill� orgaanisesti edennyt prosessi on kollektiivinen ponnistus, yhdess� tehty tutkimusmatka musiikin mahdollisuuksiin. Alkuideoina ja liikkeellepanevina voimina ovat toimineet kuuleman mukaan pandemian aikaiset kokemukset. Maailma sulkeutui, pys�htyi, j�hmettyi ja kun viikot, kuukaudet ja lopulta vuodet kuluivat, oli se tavallaan kuin yksi pitk� talvi. Haastava, hankala, mutta my�s oudon ihmeellinen ja muita asioita kuin huomaamatta perspektiiviin asettava.

Talvi on osassa Suomea hyvinkin pitk�, sek� eri puolilla eri tavoin monivaiheinen. Eik� edes l�mpimimm�n etel�rannikon talvi ole koskaan ennustettavissa. Arvaamattomuus ja jopa vaarat ovat osa talven henke�. Kev�ttalven keskell� monet asiat ovat jo liikkeess�, vaikkei niit� voi hankien p��lt� viel� huomata. Kun toiset yh� nukkuvat maalaa kellomaisten ja vilkkaiden ��nten avulla kuvia hitaista sulamisvesist�, jotka ovat kirjaimellisesti el�m�. Isommin ly�v�t perkussiot kertovat aikojen pian j�lleen muuttuvan.

Orgaaniset ��net mahdollistavat moninaisten tuntojen v�litt�misen. Musiikin muodot ja mutkat ovat vapaita ja avantgardistisia, sek� vahvasti pohjoismaisesta folk-musiikista innoittuneita, mutta niiss� on samalla kiinni ikiaikainen henki. Kylmyydest� hytisten kuulostaa todella silt�, ett� j�� on piirt�nyt jo kuurankukat ikkunoihin ja saanut j��puikot ilmestym��n r�yst�iden p�ihin.

Unessa, lumessa on albumin selke� keskiharjanne, jo ihan massiivisen p��lle kahdeksan minuutin mittansa ansiosta. Talven hidas asettuminen kuvataan pitkin ��nin, viipyilevin vokaalein, jotka eiv�t niink��n valita, vaan ennemminkin luottavat rauhallisuuteen. T�m� on harvoja raitoja, jolle kaikki tekij�t osallistuvat ja sit� my�s hy�dynnet��n oivasti. Heti per��n kuultava Talviunia on viel�kin asettuneempi teos, jolla haikeus syntyy saksofonien venytetyin ��nin. Talvi ja sen unet ovat pitki�, levollisia ja rauhoittavia.



Kaikella on kuitenkin my�s rajoitettu aikansa ja kun Ritisee, r�tisee on saanut rusauteltua j��t hajalle, p��see Kev�t kuohuu ja kohisee virtaamaan elinvoimaisena. Lopussa kaikki tekij�t ovat taas ��ness�, mutta se ei tarkoita mit��n valtaisaa melun massaa. El�m�n riemullisuus luodaan niukin ��nin, tarkoin kohdennetuin rytmein, puhaltimien nuotein ja jousien vedoin. Kuulaasti, sorjalla tavoin voimallisesti ja vasta hiljalleen her�illen.

Siin� miss� albumin alkupuolella Hitaasti haukotellen venytt�� ��ni� miltei luonnottomiin mittoihin, ja luo n�in eritt�in onnistuneen syystalven tunnelman, on loppu yht� v�h�eleinen. Kuu kiurusta kes��n antaa luonnon ihmeellisimpien soitinten, lintujen, loistaa ansaitsemassaan luonnon valokeilassa. Eik� osuvampaa p��t�st� voisi teokselle ja talvelle edes odottaa.

Mika Roth