Simon & Garfunkel - kaikkien aikojen suosituin folkrockduo

Simon & Garfunkel oli solisti, kitaristi ja biisintekijä Paul Simonista sekä vokalisti Art Garfunkelista koostunut folkrockduo. Kyseessä on eräs 1960-luvun parhaiten menestyneistä yhtyeistä, jonka tuotannosta singlet The Sound of Silence (1965), Mrs. Robinson (1968), The Boxer (1969) ja Bridge Over Troubled Water (1970) nousivat listakärkeen monissa maissa.

Kaksikko tapasi kouluaikanaan New Yorkissa vuonna 1953 ja alkoi laulaa äänissä ja kirjoittaa kappaleita. Teini-ikäisinä he levyttivät nimellä Tom & Jerry ja saavuttivat vuonna 1957 jonkinasteista menestystä kappaleella Hey, Schoolgirl, jossa kaksikko imitoi esikuvaansa The Everly Brothersia.

Vuoteen 1963 mennessä oli jo ehtinyt herätä voimakkaampi kiinnostus folkmusiikkia kohtaan ja mainittuna vuonna Columbia Records solmi duon kanssa levytyssopimuksen Simonin & Garfunkelin nimellä.

Seuraavana vuonna ilmestynyt Simon & Garfunkelin esikoisalbumi Wednesday Morning, 3 A.M. ei vielä saavuttanut erityisen suurta menestystä. Mainitulle pitkäsoitolle sisältyvät muun muassa varhainen näkemys kappaleesta The Sound of Silience sekä Bob Dylanin ohjelmistosta poimittu cover The Times They Are A-Changin. Tässä vaiheessa Simon katsoi viisaammaksi palata soolouralleen, jota hän loi seuraavaksi Britanniasta käsin.

Kesäkuussa 1965 uusi sähköinen versio kappaleesta The Sound of Silence saavutti Billboardin singlelistalla kärkisijan. Sähköiset instrumentit kappaleeseen oli lisännyt sen tuottajana toiminut Tom Wilson. Simon & Garfunkelin toinen pitkäsoitto Sounds of Silence ilmestyi 17. tammikuuta 1966 ja mainitun pitkäsoittonsa tiimoilta duo aloitti tiiviin keikkailun.

Sounds of Silence on eräs kaksikon kiehtovimmista ja myös laadukkaimmista albumikokonaisuuksista. Nimikappaleensa lisäksi se sisältää toisen vaivattomasti Simon & Garfunkelin ydintuotantoon lukeutuvan kappaleen I Am a Rock sekä mainiot, rockvaikutteisempaa osastoa edustavat biisit Blessed, We've Got a Groovy Thing Goin' sekä Somewhere They Can't Find Me.

Niin ikään rivakampaan tuotantoon Sounds of Silence albumilla lukeutuu kappale Richard Cory. Mainitusta biisistä levytti coverinsa Van Morrisonin johtama irlantilainen rhythm and blues-yhtye, ensisijaisesti hiteistään Gloria ja Here Comes the Night muistettu Them.

Simonin ja Garfunkelin kolmas pitkäsoitto, Parsley, Sage, Rosemary and Thyme näki päivänvalon jo lokakuussa 1966. Mainitun albumin tiimoilta kaksikolla oli aikaisempaa runsaammin luovaa kontrollia hyödynnettävissään ja Parsley, Sage, Rosemary and Thymen huippuhetkiin lukeutuvat pitkäsoiton avaava traditionaali Scarborough Fair, myös singleformaatissa menestynyt Homeward Bound, sekä lempeästi Bob Dylanin suuntaan tyylillisesti vinoileva A Simple Desultory Phillippic (Or How I Was Robert McNamara'd into Submission).

Simonin ja Garfunkelin musiikkia kuultiin lisäksi vuonna 1967 valmistuneessa Mike Nicholsin ohjaamassa Dustin Hoffmanin läpimurtoelokuvassa The Graduate ja mainittu seikka lisäsi duon suosiota entisestään. Vuonna 1968 ilmestynyt Simon & Garfunkelin seuraava pitkäsoitto Bookends nousi Billboardin listakärkeen, samoin kuin siltä poimittu single Mrs. Robinson, joka oli kuultu myös The Graduate -elokuvassa.

Albumin muista huippuhetkistä nostettakoon esiin kappaleet America ja A Hazy Shade of Winter, joista jälkimmäinen nousi Billboardin listalla kakkossijalle vuonna 1987 ilmestyneenä The Banglesin levyttämänä ja lisäksi elokuvan Less Than Zero soundtrackilla julkaistuna coverversiona nimellä Hazy Shade of Winter. Kotimaassa America päätyi melko onnistuneesti Cliftersin versioimaksi nimellä Broidi yhtyeen vuonna 1992 ilmestyneellä albumilla Pirun kaunis nainen.

Taiteelliset erimielisyydet olivat varjostaneet Simon & Garfunkelin uraa jossakin määrin kaiken aikaa. Duo lopetti toimintansa vuonna 1970 ja mainitun vuoden tammikuussa ilmestyneestä sen viimeisestä pitkäsoitosta Bridge Over Troubled Water muodostui eräs kaikkien aikojen menestyneimmistä albumeista. Tavanomaisesta poiketen Art Garfunkelin vokalisoima albumin nimikappale sekä pitkäsoiton kakkospuolen avaava The Boxer olivat albumin suurimmat singlemenestykset.

Bridge Over Troubled Waterin muista kultahipuista mainittakoon rivakat Keep the Customer Satisfied ja Baby Driver sekä tyylitajuisesti balladituotantoa edustavat The Only Living Boy in New York sekä So Long, Frank Lloyd Wright.

Paul Simonin käsialaa olleiden kappaleiden lisäksi mukana olivat The Everly Brothersin ohjelmistosta poimittu Bye Bye Love sekä vanha perulainen kansansävelmä El Condor Pasa.

Duon lopetettua toimintansa Paul Simon on luonut menestyksekkään ja arvostetun soolouransa, jonka kirkkaimpana timanttina ketjussa loistanee vuonna 1986 ilmestynyt albumi Graceland. Garfunkel julkaisi All I Known kaltaisia soolohittejä ja loi lisäksi uraansa näyttelijänä Mike Nicholsin ohjaamissa elokuvissa Catch-22 ja Carnal Knowledge, sekä Nicolas Roegin vuonna 1980 valmistuneessa elokuvassa Bad Timing.

Simon & Garfunkel ovat tehneet uransa aikana useampia reunioneita. Duon vuoteen 1981 ajoittunutta ja lisäksi albumiformaatissa ilmestynyttä konserttia Central Parkissa saapui kuuntelemaan yli puoli miljoonaa ihmistä, mikä on eräs suurimmista yleisömääristä yksittäisten konserttien osalta. Simon & Garfunkel ovat vastaanottaneet seitsemän Grammya ja Rock and Roll Hall of Fameen duo pääsi vuonna 1990.

Richie Unterberger on kutsunut Simon & Garfunkelia 1960-luvun suosituimmaksi folkrockduoksi ja erääksi mainitun vuosikymmenen suosituimmista artisteista. Maailmanlaajuisesti Simon & Garfunkelin albumeita on mennyt kaupaksi yli 100 miljoonaa kappaletta. Rolling Stonen vuonna 2010 laatimalla kaikkien aikojen parhaiden artistien listalla Simon & Garfunkelin sijoitus oli sijalla 40. ja samaisen musiikkilehden laatimalla parhaiden duojen listalla Simon & Garfunkel saavuttivat kolmannen sijan.



Duon tuotannosta tutustuin ensiksi entuudestaan perheen levykokoelmasta löytyneeseen Bridge Over Troubled Wateriin. Sittemmin ahkerassa kuuntelussa Simonin ja Garfunkelin diskografiasta ovat lisäksi olleet etenkin albumit Sounds of Silence ja Bookends.

Pertti Pulkkanen