Yhtyeensä basisti ja keskeisin biisintekijä Steve Harris perusti kaikkien aikojen suosituimpiin heavy metal -yhtyeisiin lukeutuvan Iron Maiden in vuonna 1975 Leytonissa, Itä-Lontoossa. Vaikka etenkin varhaisina vuosina yhtyeen lineup vaihteli voimakkaastikin, Maidenin legendaarisimman kokoonpanon ovat Harrisin lisäksi muodostaneet solisti Bruce Dickinson, kitaristit Dave Murray ja Adrian Smith, myöhemmin lisäksi Janick Gears, sekä rumpali Nicko McBrain. Iron Maiden on eräs niin kutsutun New Wave of British Heavy Metal-liikkeen pioneereista.
Vuosina 1980 ja 1981 ilmestyneillä Maidenin kahdella ensimmäisellä albumilla Iron Maiden ja Killers yhtyeen solistina vaikutti Paul Di' Anno. Yhtyeen nimeä kantava esikoisalbumi ilmestyi 11. huhtikuuta 1980 EMI:n julkaisemana. Maidenin debyyttisingle, brittilistalla sijan 34. tavoittanut Running Free oli ilmestynyt samaisen vuoden helmikuussa.
Iron Maidenin esikoisalbumin Yhdysvalloissa ilmestyneelle painokselle sisältyy kappale Sanctuary, joka julkaistiin Britanniassa ainoastaan singleformaatissa. Sille kertyi viisi listaviikkoa parhaan listasijoituksen ollessa 29. Vuonna 1998 ilmestyneellä albumin remasteroidulla CD-uudelleenjulkaisulla Sanctuary on sitä vastoin mukana. Iron Maidenin esikoisalbumista muodostui sekä arvio, että kaupallinen menestys ja se saavutti brittilistalla neljännen sijan. Kyseessä on ainoa Maidenin albumeista, jonka työstämiseen kakkoskitaristi Dennis Stratton osallistui.
Iron Maidenin kakkosalbumi Killers ilmestyi Britanniassa helmikuun toisena 1981. Mainitulla albumilla toiseksi kitaristiksi Dave Murrayn aisapariksi oli vaihtunut Adrian Smith. Killers saavutti brittilistalla kahdennentoista sijan, mutta nousi Ranskassa listakärkeen. Killers on Maidenin albumeista ensimmäinen Martin Birchin tuottama pitkäsoitto ja hän tuli vaikuttamaan yhtyeen tuottajana vuonna 1992 ilmestyneeseen albumiin Fear of the Dark saakka.
22. maaliskuuta 1982 ilmestynyt The Number of the Beast oli ensimmäinen aikaisemmin muun muassa yhtyeessä Samson vaikuttaneen Bruce Dickinsonin vokalisoima Maidenin albumi ja samalla viimeinen pitkäsoitto, jonka työstämiseen rumpali Clive Burr osallistui. The Number of the Beast nousi yhtyeen pitkäsoitoista ensimmäisenä Britanniassa listakärkeen.
Kyseessä on eräs kaikkien aikojen suosituimmista heavyalbumeista, jota on maailmanlaajuisesti mennyt kaupaksi yli 20 miljoonaa kappaletta. Pitkäsoiton klassikkotuotantoon lukeutuvat etenkin singleformaatissa ilmestyneet Run to the Hills ja albumin legendaarinen nimiraita, joista ensiksi mainitusta muodostui Maidenin ensimmäinen Britanniassa top teniin kohonnut single sekä pitkä ja vaikuttava päätöskappale Hallowed Be Thy Name.
16. toukokuuta 1983 ilmestynyt Maidenin seuraava pitkäsoitto Piece of Mind on yhtyeen ensimmäinen legendaarisimmalla lineupillaan työstämä albumi, jonka nauhoitusten aikaan aikaisemin yhtyeissä Streetwalkers ja Trust soittanut Nicko McBran oli ottanut Clive Burrin paikan yhtyeen rumpalina. Piece of Mind onkin Maidenin ensimmäinen ehkäpä kaikkein legendaarisimmalla kokoonpanollaan (Dickinson, Harris, McBrain, Murray ja Smith) työstämä pitkäsoitto.
Albumista muodostui edeltäjänsä tavoin menestys sekä kriitikoiden että ostavan yleisön taholta. Britanniassa albumin paras listasijoitus oli kolmantena ja se myi platinalevyyn oikeuttavan määrän sekä yhtyeen kotimaassa että Yhdysvalloissa. Piece of Mindin klassikkotuotantoon lukeutuvat etenkin singlekappaleet The Trooper ja Flight of Icarus, sekä pitkäsoiton päättävä ja Harrisin käsialaa oleva lähes seitsemän ja puoliminuuttinen teos To Tame a Land.
Kolmas syyskuuta 1984 ilmestynyt Maidenin seuraava pitkäsoitto Powerslave piti yllä laadukasta tasoa ja sisältää muun muassa Maidenin tuotannon terävään kärkeen sijoittuvat, myös singleformaatissa ilmestyneet kappaleet Aces High ja 2 Minutes to Midnight. Albumin 13 minuuttia ja 45 sekuntia kestävä päätöskappale Rime of the Ancient Mariner säilyi Maidenin tuotannon pisimpänä yli 30 vuoden ajan, kunnes vuonna 2015 ilmestyneellä albumilla Book of Souls julkaistu The Empire of the Clouds ohitti sen 18 minuutin kestossaan. Rime of the Ancient Mariner sisältää muutamia rivejä Samuel Taylor Coleridgen samannimisestä runosta.
Powerslave tuli tunnetuksi myös Egypti-aiheisesta kannestaan ja albumin julkaisua seurasi Maidenin uran pisin ja vaivalloisin kiertue, yhdeksäs elokuuta 1984 Puolasta, Varsovasta käynnistynyt World Slavery Tour. Mainittu kiertue kesti kaikkiaan 331 päivää ja koostui 187 konsertista.
Vuoden 1985 lokakuussa ilmestyi mainitulta kiertueelta taltioitu livetupla Live After Death, joka onkin yleisesti tunnustettu erääksi genrensä legendaarisimmista konserttitaltioinneista. Sen nauhoitukset ovat suurimmaksi osaksi Long Beachistä, mutta tuplakon viimeinen levypuolisko on taltioitu Lontoon Hammersmith Odeonissa. Pääpaino kappalevalinnoissa on luontevasti Bruce Dickinsonin aikaisessa tuotannossa, mutta nelospuoliskolla on mukana myös Wratchildin ja Phantom of the Operan kaltaisia Maidenin varhaistuotannon klassikoita Paul di' Annon ajalta.
Live After Deathistä muodostui lisäksi myyntimenestys. Brittilistalla tuplakko oli parhaimmillaan toisena, Japanissa seitsemäntenä ja Suomessa sekä Ruotsissa kahdeksantena. Singleiksi Live After Deathiltä poimittiin Running Free jo syyskuussa 1985 ja Run to the Hills samaisen vuoden joulukuussa. Live After Deathistä julkaistiin lisäksi videoversio, joka sisälsi materiaalia ainoastaan Long Beachistä.
DVD-uudelleenjulkaisu Live After Deathistä ilmestyi helmikuussa 2008, jolloin yhtye aloitti maailmankiertueensa Somewhere Back in Time. Täyspitkän konsertin lisäksi Live After Deathin DVD-versiolle sisältyy History of Iron Maiden -dokumenttisarjan toinen osa, jossa dokumentoidaan Powerslave-albumin nauhoituksia ja mainittua pitkäsoittoa seurannutta World Slavery -kiertuetta.
Syyskuussa 1986 ilmestyneellä seuraavalla pitkäsoitollaan Somewhere in Time yhtye hyödynsi varhaisemmasta tuotannostaan poiketen myös kitarasyntetisaattoreita. Laadukkaalle albumille sisältyy muun muassa Adrian Smithin käsialaa oleva singlehitti Wasted Years. Mainittu kappale oli saanut inspiraatiotaan tekijänsä World Slavery Tourilla kokemista koti-ikävän ja vieraantuneisuuden tunteista.
Somewhere in Timen muista huippuhetkistä mainittakoon niin ikään Adrian Smithin käsialaa oleva ja myös singleformaatissa ilmestynyt Stranger in a Strange Land sekä molempien levypuoliskojen päätösraidat Heaven Can Wait ja Alexander the Great. The Loneliness of the Long Distance Runner pohjautuu samannimiseen ja vuonna 1962 valmistuneeseen brittiläiseen elokuvaan. Harrisin käsialaa oleva kappale kertoo nuorukaisesta, jolle pitkän matkan juoksu heijastaa sekä fyysisesti että emotionaalisesti tapaa välttää tilannettaan.
Somewhere in Timesta muodostui myyntimenestys. Albumi nousi Suomessa listakärkeen, yhtyeen kotimaassa Britanniassa kolmanneksi ja oli Billboardin listalla parhaimmillaan yhdentenätoista. Yhdysvalloissa albumi saavutti platinalevyn yli miljoonan kappaleen myynnillään. Derek Riggsin käsialaa olevan albumin takakansi sisältää lukuisia viittauksia Maidenin varhaisempaan tuotantoon.
Somewhere in Timen tiimoilta tehty kiertue Somewhere on Tour kesti syyskuusta 1986 seuraavan vuoden toukokuuhun. 253 päivän aikana yhtye soitti 151 konserttia ja kiertue vieraili esimerkiksi Puolassa, Italiassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Suomen-keikka oli Helsingin jäähallissa lämmittelijänään Inside the Electric Circus -kiertueellaan ollut W.A.S.P.
Toukokuussa 1988 ilmestynyt Seventh Son of the Seventh Son on eräs Maidenin tuotannon arvostetuimmista, ellei kaikkein arvostetuin pitkäsoitto. Se on tulkittavissa konseptialbumiksi, jolle sisältyvät muun muassa singlehitit Can I Play with Madness ja The Evil That Men Do, joista ensiksi mainittu saavutti brittilistalla kolmannen sijan. Itse pitkäsoitto debytoi The Number of the Beastin tavoin Britanniassa listakärjessä.
Seventh Son of the Seventh Sonia oli inspiroinut Orson Scott Cardin novelli Seventh Son. Kyseessä on Maidenin ensimmäinen myös kosketinsoittimia sisältävä albumi, jonka nimiraidalla on pitkän ja monimutkaisen rakenteensa vuoksi kuultavissa elementtejä myös progressiivisesta rockista.
Maidenin 90-luku käynnistyi lokakuun alussa mainittuna vuonna ilmestyneellä albumilla No Prayer for the Dying. Sen ilmestymisen aikaan kitaristi Adrian Smith oli jättänyt yhtyeen ja muun muassa Ian Gillanin yhtyeessä aikaisemmin soittanut Janick Gers siirtynyt bändin toiseksi keppimieheksi. No Prayer for the Dying vastaanotti myös ristiriitaisia arvioita, mutta albumille sisältyy esimerkiksi suuri singlemenestys Bring Your Daughter… to the Slaughter sekä albumin parhaimmistoon lukeutuva Tailgunner.
Dickinsonin aikaisen Maidenin viimeisenä todellisena klassikkoalbumina 90-luvulta voinee pitää vuonna 1992 ilmestynyttä ja yhtyeen kotimaassa suoraan listakärkeen kohonnutta pitkäsoittoa Fear of the Dark. Mainitun albumin kultahipuista mainittakoon pikaisesti singlehitti Be Quick or Be Dead ja Steve Harrisin käsialaa olevat From Here to Eternity, sekä albumin majesteetillinen nimikappale Fear of the Dark.
Ennen Maidenia vuosien 1984 ja 1994 välillä yhtyeessä Wolfsbane vaikuttaneen Blaze Baileyn vokalisoimana Maiden työsti vuosina 1995 ja 1998 ilmestyneet pitkäsoitot The X Factor ja Virtual XI. Dickinson ja kitaristi Adrian Smith tekivät paluun Maidenin riveihin vuoden 1999 aikana ja tuosta eteenpäin yhtyeen suosio koki uuden nousukauden.
Maidenin kolme viimeisintä albumia; The Final Frontier (2010), The Book of Souls (2015) ja Senjutsu (2021) ovat nousseet listakärkeen yli 25 maassa. Maiden on voittanut useita Grammyja ja Brit Awardseja ja päässyt lisäksi Rock and Roll Hall of Fameen.
Iron Maidenin diskografia käsittää 17 studioalbumia, 13 livelevyä, neljä EP:tä ja seitsemän kokoelma-albumia. Yhtyeen lyriikoiden keskeisiin teemoihin lukeutuvat historia, kirjallisuus, sota, mytologia, fantasia, science fiction, yhteiskunta ja uskonto.
Jo lokakuuhun 2019 mennessä Iron Maiden oli soittanut 2500 livekeikkaa. Yhtyeen maskotti on Eddie-hirviö, joka on nähty lähes jokaisen Maidenin levyjulkaisun kansikuvassa. Maiden on eräs kaikkien aikojen rockyhtyeistä ja eräs kaikkien aikojen ahkerimmin keikkailleista yhtyeistä koskaan.
Itselleni ensimmäiset kuulokuvat Maidenin tuotannosta tarjosivat albumien osalta The Number of the Beast ja Live After Death ja yksittäisinä biiseinä Run to the Hills, The Trooper ja Flight of Icarus. Studioalbumien osalta ykkössuosikikseni on vuosikymmenten myötä osoittautunut Somewhere in Time.
Yhtyeensä basisti ja keskeisin biisintekijä Steve Harris perusti kaikkien aikojen suosituimpiin heavy metal -yhtyeisiin lukeutuvan Iron Maiden in vuonna 1975 Leytonissa, Itä-Lontoossa. Vaikka etenkin varhaisina vuosina yhtyeen lineup vaihteli voimakkaastikin, Maidenin legendaarisimman kokoonpanon ovat Harrisin lisäksi muodostaneet solisti Bruce Dickinson, kitaristit Dave Murray ja Adrian Smith, myöhemmin lisäksi Janick Gears, sekä rumpali Nicko McBrain. Iron Maiden on eräs niin kutsutun New Wave of British Heavy Metal-liikkeen pioneereista.
Somewhere in Timesta muodostui myyntimenestys. Albumi nousi Suomessa listakärkeen, yhtyeen kotimaassa Britanniassa kolmanneksi ja oli Billboardin listalla parhaimmillaan yhdentenätoista. Yhdysvalloissa albumi saavutti platinalevyn yli miljoonan kappaleen myynnillään. Derek Riggsin käsialaa olevan albumin takakansi sisältää lukuisia viittauksia Maidenin varhaisempaan tuotantoon.
Maidenin kolme viimeisintä albumia; The Final Frontier (2010), The Book of Souls (2015) ja Senjutsu (2021) ovat nousseet listakärkeen yli 25 maassa. Maiden on voittanut useita Grammyja ja Brit Awardseja ja päässyt lisäksi Rock and Roll Hall of Fameen.
