Vuonna 1971 Los Angelesissa perustettu ja uransa alkuvuosien tuotantonsa osalta countryrockia edustava The Eagles on muodostunut erääksi kaikkien aikojen suosituimmista yhdysvaltalaisyhtyeistä. The Eaglesin pitkäsoitoista kuusi ja singleistä viisi on kohonnut listakärkeen. The Eaglesillä on plakkarissaan kuusi Grammya ja viisi American Music Awardsin voittoa. Rock and Roll Hall of Fameen The Eagles pääsi vuonna 2010 ja Rolling Stonen vuonna 2010 laatimalla sadan kaikkien aikojen parhaan artistin listalla yhtyeen sijoitus oli 75.
The Eaglesin originaalikokoonpanon muodostivat kitaristi/solisti Glenn Frey, rumpali/solisti Don Henley, kitaristi/solisti Bernie Leadon ja basisti/solisti Randy Meisner, jotka kaikki olivat soittaneet Linda Ronstadtin taustalla hänen vuonna 1972 ilmestyneellä nimikkoalbumillaan ja osa myös konsertoinut Ronstadtin kanssa. The Eaglesinä kvartetti solmi levytyssopimuksen David Geffenin vastaperustetun levy-yhtiön Asylum Recordsin kanssa.
Glyn Johnsin tuottama The Eaglesin esikoisalbumi julkaistiin kesäkuun ensimmäisenä 1972. Mainittu pitkäsoitto saavutti Billboardin listalla sijan 22. ja albumilta poimituista singleistä Witchy Woman nousi yhdeksänneksi, Take It Easy sijalle 12. ja Peaceful Easy Feeling saavutti sijan 22. Take It Easy on sittemmin päässyt Rock and Roll Hall of Famen laatimalle 500:n rockia muokanneen kappaleen listalle.
The Eaglesin esikoisalbumin nauhoitukset tapahtuivat Lontoossa Olympic-studioilla. Frey on leadvokalistina Take It Easyssa, albumin revittelevimpään tuotantoon lukeutuvassa Chug All Nightissa sekä Peaceful Easy Feelingissä ja Henley Witcy Womanissa sekä albumin ykköspuolen päättävässä, täysin Jackson Brownen käsialaa olevassa ja varsin upeasti svengaavassa biisissä Nightingale. Kyseinen biisi nauhoitettiin muusta albumista poiketen myöhemmin Los Angelesissa, sillä albumi kaipasi Geffenin ja manageri Elliot Robertsin mielestä vielä yhtä Henleyn leadvokalisoimaa kappaletta.
Randy Meisnerin soolonumeroihin The Eaglesin esikoisalbumilla lukeutuvat balladituotantoa edustavat Most of Us Are Sad ja Take the Devil, sekä selkeästi rivakampaan osastoon kallistuvana kappaleena albumin päätösraita Tryin'. Bernie Leadon on leadvokalistina pitkäsoiton kakkospuolelle sijoittuvissa kappaleissa Train Leaves Here This Morning ja Earlybird.
The Eaglesin esikoispitkäsoitto vastaanotti suhteellisen myönteisiä arvioita ja Classic Rockin Sterling Whitaker listasi sen tuotannosta albumiraidan Most of Us Are Sad The Eaglesin tuotannon kymmenen aliarvostetuimman kappaleen joukkoon.
The Eaglesin varhaistuotannon mestariteos, kakkosalbumi Desperado ilmestyi 17. huhtikuuta 1973. Mainittu pitkäsoitto nauhoitettiin Island-studioilla Lontoossa edeltäjänsä tavoin Glyn Johnsin tuottamana. Desperadon kappaleet liittyvät villin lännen teemoihin. Desperadon nimikappaleesta on muodostunut eräs The Eaglesin tuotannon tunnuskappaleista, mutta sitä ei silti ole julkaistu singleformaatissa.
Albumilta julkaistuista singleistä Don Henleyn ja Glen Freyn ensimmäisiin yhteisiin sävellyksiin lukeutuva Tequila Sunrise saavutti sijan 64. ja kovempaa rocksoundia edustava Outlaw Man sijan 59. Viimeksi mainittu lukeutuu yhtyeen jäsenten ulkopuoliseen sävellystuotantoon, sillä siitä vastasi yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä David Blue.
Billboardin albumilistalla Desperadon paras sijoitus oli 41. Kultalevyksi albumi myi syyskuussa 1974 ja tuplaplatinaa se saavutti maaliskuussa 2001. Desperado tuli valituksi Grammy Hall of Fameen vuonna 2000.
Albumin avauskappaleen Doolin-Dalton teemana ovat lainsuojattomat Bill Doolin ja Bill Dalton. Pate Mustajärvi levytti mainitusta kappaleesta suomennoksen nimellä Eddie ensimmäiselle ja vuonna 1984 ilmestyneelle sooloalbumilleen Nyt.
Bernie Leadonin käsialaa olevia kappaleita Desperadolla edustavat Twenty-One ja Bitter Creek, joista ensiksi mainittu kertoo Dalton-jengin nuorimmasta jäsenestä Emmett Daltonista. Certain Kind of Fool edustaa Randy Meisnerin, Henleyn ja Freyn yhteistyötä ensiksi mainitun osuuden muodostuessa keskeisimmäksi.
Pian albumin ilmestyttyä Desperadon arvioi varsin myönteisesti esimerkiksi pitkäsoitosta Rolling Stoneen kirjoittanut Paul Gambaccini. Hänen mielestään kyseessä ei ollut rockooppera tai konseptialbumi, vaan ainoastaan joukko laadukkaita kappaleita, jotka sattuivat sopimaan hyvin yhteen.
Monet rockjournalistit ovat kohottaneet Desperadon kaikkien aikojen parhaiden countryrockalbumien joukkoon. Ultimate Classic Rockin Sterling Whitaker sijoitti sekä Tequila Sunrisen että Doolin-Daltonin The Eaglesin tuotannon kymmenen aliarvostetuimman kappaleen joukkoon.
Itselleni The Eaglesin kaksi ensimmäistä albumia ovat muodostuneet yhtyeen tuotannosta keskeisimmiksi. Desperadon hankin ensiksi 80-luvun jälkipuoliskolla osana tuplakasettia, joka sisälsi lisäksi yhtyeen tuotannosta alun perin vuonna 1975 ilmestyneen ja The Eaglesin lopulliseksi kaupalliseksi läpimurroksi osoittautuneen neljännen albumin One of These Nights.
Vuonna 1971 Los Angelesissa perustettu ja uransa alkuvuosien tuotantonsa osalta countryrockia edustava The Eagles on muodostunut erääksi kaikkien aikojen suosituimmista yhdysvaltalaisyhtyeistä. The Eaglesin pitkäsoitoista kuusi ja singleistä viisi on kohonnut listakärkeen. The Eaglesillä on plakkarissaan kuusi Grammya ja viisi American Music Awardsin voittoa. Rock and Roll Hall of Fameen The Eagles pääsi vuonna 2010 ja Rolling Stonen vuonna 2010 laatimalla sadan kaikkien aikojen parhaan artistin listalla yhtyeen sijoitus oli 75.
