Kolmas nainen: Hyvää ja kaunista

Talvella 1990 Sonetin julkaisemana ilmestynyt Kolmannen naisen neljäs pitkäsoitto, juuri edesmenneen Mikko Karmilan tuottama Hyvää ja kaunista on se albumi, joka tuli merkitsemään alavutelaisyhtyeelle lopullista kaupallista läpimurtoa.

Sonet

Vahvan laulukansion avaavat kaksi kiistatonta klassikkokappaletta; yhtyeen tuotannon todellinen kestohitti Tästä asti aikaa ja niin ikään jo vuosikymmenten ajan turnauskestävyytensä osoittanut albumin nimikappale. Lauluntynkä Valehtelisin jos väittäisin B-puolellaan rivakampaa kitararockia edustava Päivät kuluu hukkaan oli ehtinyt ilmestyä singleformaatissa jo vuoden 1989 aikana. Samalla kyseessä olivat Timo Löyvän paikan yhtyeen toisena kitaristina ottaneen Timo Kivikankaan ensilevytykset Kolmannen naisen riveissä.

Lyriikkansa osalta fiktiiviseen tarinaan perustuva ja sooloilussaan tarkkaa kitarointia tarjoava Vanha, mennyt ja entinen sekä radanvarsitematiikkaa esittelevä albumin ykköspuolen päättävä Talot ja tienhaarat lukeutuvat albumin hieman vähemmän tunnettuun klassikkotuotantoon. Rankka Maailma on tyly ja matkakertomus Missä viisaaksi tullaan? muistuttavat huuliharppuineen yhtyeen vanhasta rhythm and blues-taustasta.

Monta kertaa ja albumin päättävä tummäsävyinen slovari Lamppu ikkunallasi sijoittuvat nekin lähelle terävää kärkeä, vaikkeivat albumin tunnetuimpiin poimintoihin lukeudukaan. Kolmesta osasta kokoon kyhätty Hehkuva kivi edustaa Hyvää ja kaunista -albumia musiikillisesti kaikkein raskaimmillaan.

Hyisen viiman maa on etenkin musiikillisten ansioidensa vuoksi turhan vähälle huomiolle yhtyeen tuotannossa jäänyt pieni helmi. Albumin CD- ja kasettiversioiden bonuksena on Tästä asti aikaa -singlen B-puolella alun perin ilmestynyt hauska kuriositeetti Bussiraiskan surumarssi.

Hyvää ja kaunista -albumin sisällöstä vähintään puolet edustaa klassikkotasoa eikä mukaan mahdu ainuttakaan selkeää täytebiisiä. Kyseessä on eräs suomirockin kiistattomista klassikkoalbumeista, jota meni ansaitusti kaupaksi huikeat 70 000 kappaletta. On olemassa koulukunta, jolle Hyvää ja kaunista säilyttää asemansa Kolmannen naisen tuotannon huipputyönä.

Mikko Karmilan erinomaisen tuotantotyön ansiosta yhtyeen voinee sanoa löytäneen soundillisesti lopullisesti itsensä ja Pesolan sekä Kivikankaan kitarismin kudoksisuus ja rytmiryhmän vankka työskentely pääsivät myös levyformaatissa lopullisesti oikeuksiinsa.

Itse hankin Hyvää ja kaunista -klassikon ensiksi kasettiformaatissa pian sen ilmestyttyä ja samaisen vuoden Ilosaarirockissa oli tilaisuus tsekata Kolmas nainen myös keikkakontekstissa.

Pertti Pulkkanen