23.06.2005
T�m�nvuotinen Provinssirock oli suurten Yhdysvaltalaisten raskaamman musiikin esitt�jien s�vytt�m� tapahtuma. Kun n�ist� p��esiintyjist� jokainen oli viel� sielt� kaikkein v�rikk�imm�st� p��st�, otti Provinssirock tietoisen mutta hallitun riskin. Niin Nine Inch Nails, Marilyn Manson kuin Slipknot toivat muassaan juhlaan sangen metallisen s�vyn. Ehk� hieman liiankin metallisen, saattoivat jotkut sanoa. On kuitenkin hyv� muistaa, ett� em. artistien lis�ksi esiintyj�kaartin ulkomaalaisvahvistuksiin kuuluivat mm. latinoreggaeta soittava Chilel�inen Gondwana, Tanskalainen pop-rock orkesteri Mew, Norjalainen folkrockia tarjoava G�te, rockin todellista ilosanomaa levitt�v� Ruotsalainen Moneybrother sek� englantilainen pop-rock j�tti The Tears. Kotimainen tarjonta noudatteli pitk�lti n�it� samoja linjauksia, eli painopiste oli liev�sti raskaammassa musiikissa.
K�yt�ss� oli j�lleen viiden eri esiintymislavan systeemi, jossa hajautuksella ja porrastuksella pyrittiin v�ltt�m��n pahimmat sumput sek� kansainvaellukset. Suurimmat nimet esiintyiv�t joko kent�n laidalla olevalla P��lavalla, tai valtavankokoisessa NYT-teltassa, joka pystyi sulkemaan sis��ns� kerralla huomattavan m��r�n festariv�ke�. T�m� j�ttikokoinen suljettu tila auttoi luomaan isompienkin esiintyjien keikoilla intiimi� tunnelmaa, joka usein j�� t�m�nkaltaisissa massatapahtumissa puuttumaan.
Ison teltan v�litt�m�ss� l�heisyydess� kohosi reilusti pienempi Rytmi-teltta, ja saaren puolelta l�ytyi luonnollisesti Saarilava. N�ill� kahdella pienemm�ll� estradilla nautittiin huomattavasti v�litt�m�mm�ss� ilmapiiriss� l�hinn� �keskikokoisten� nimien soitannasta. Saarilavan l�helt� l�ytyi esiintymispaikoista pienikokoisin ja nimelt��n eksoottisin. Zanzibariksi nimetty pikkuestradi vastasi festivaalien marginaalisemmasta annista, toimien virkist�v�n� ikkunana aivan toisenlaisiin musiikillisiin maailmoihin.
Aikataulut olivat monessa kohdin armottomia, sill� usein musiikki raikui kolmessa paikassa yht� aikaa. Juhlav�ki jaksoi kuitenkin kiert�� lavalta toiselle uskollisesti, mutta pienemm�t nimet k�rsiv�t t�st� v�ist�m�tt� l�hes joka k��nteess�. Monesti kun suuremmalla lavalla alkoi toiminta pienemm�n lavan edusta k�vi �kki� harvemmaksi, samoin keikkojen alussa oli usein runsaasti tilaa kun isommat nimet soittivat viel� toisaalla. Aivan pahoja p��llekk�isyyksi� ei silti onneksi ollut, ja useimmiten kyseess� oli porrastuksen ansiosta vain osittainen p��llekk�isyys.
Provinssirockin ehk� suurin yksitt�inen etu on se tietty �Provinssi-henki�, joka vallitsee t�m�n Suomen suurimman festivaalin yll� vuodesta toiseen. Tuosta mukavasta festivaalivieraasta saatiin nauttia t�n�kin vuonna, eik� pahempia j�rjestysh�iri�it� sattunutkaan. Kolmen p�iv�n aikana juhlijoita laskettiin olleen yli 60 000, joten t�t� voidaan pit�� kaikin puolin hienona saavutuksena. Esiintyji� oli perjantaina ja sunnuntaina, kumpaisenakin viisitoista kappaletta. Lauantaina ohjelmaa oli taas niin runsaasti, ett� p�iv�n tapahtumista kertova juttu piti hajauttaa kahteen eri osaan.
Miinuksia jaettaessa esiin t�ytyy nostaa ravintola-alueet, ja se ikuinen ongelma � eli juomajonot. Jonotus-s��nn�t ja hyv�t tavat tahtoivat unohtua monelta, kun omaa tuoppia sai jonottaa v�lill� tolkuttoman kauan. Pahimmillaan myyji� oli kiireisess� paikassa kaksi kappaletta, jolloin jonot muuttuivat suppiloiksi. Valitettava asia oli my�s penkkien ja istumapaikkojen v�hyys pienemmill� ravintola-alueilla, mik� pisti juhlijoiden kekseli�isyyden usein koetukselle. Toisaalta henkil�kunnan kokonaisvaltainen yst�v�llisyys, palvelualttius ja hyv�ntuulisuus saivat moiset ongelmat tuntumaan usein sangen v�h�p�t�isilt�.
Kun plussat ja miinukset laskee yhteen j�� vuoden 2005 Provinssirockin saldo kuitenkin reilusti plussan puolelle. Ohjelma oli j�lleen riitt�v�n monipuolinen, ja yll�tysnimi�kin l�ytyi taas ilahduttavasti. T�lle festivaalien konkarille onkin hyv� toivottaa pitk�� ik�� ja hyvi� s�it� vastakin.
Mika Roth
