High Hypnotic – kovalla motivaatiolla ja väkevällä voimalla

Anjalankoskelainen High Hypnotic julkaisi vuoden aikana kolme demoa, joista jokainen paransi aina huomattavasti edellisen tulosta. Yhtyeen viimeisin kiekko oli jo niin laadukas, että juuri keikkailuaan aloitteleva bändi piti ottaa tarkempaan syyniin. Kysymyksiin vastailivat kitaristi Ossi ”Ozzy” Viren sekä basisti Matti ”mAttitude” Huopainen.

Kysytäänpä näin heti kärkeen kaikki mahdollinen High Hypnoticin historiasta. Eli koska, miksi, miten ja keiden ansiosta High Hypnotic syntyi?

Ozzy: Homma lähti käyntiin tossa 2004 vuoden alussa. Meikäläinen, laulajamme Juuso ”Johnny” Mäkelä ja rumpali Mikko ”Bålls” Huopainen päätettiin perustaa bändi. Kokoonnuimme sitten paikalliseen kuppilaan ja tuopin äärellä suunniteltiin ja hehkutettiin. Parisen viikkoa myöhemmin oltiinkin jo kämpillä veivaamassa Metallicaa ja Slayeria. Basistikin löytyi lähempää kuin naapurista kun rumpalimme velipoika Matti Huopainen lupautui basson varteen.

mAttitude: Ensimmäinen demo High Hypnotic julkaistiin lokakuussa 2004. Kakkoskitaristi Esa ”Eza” Viren liittyi bändiin joskus alkuvuodesta -05. Toinen demo Pink Noise Conductor julkaistiin toukokuussa, ja kolmas (eli tällä hetkellä uusin) Armed And Dangerous elokuussa.

Entä missä bändi seisoo juuri nyt?

Ozzy: Lähes 2 vuoden ikäisenä seisomme nyt omilla jaloillamme. Materiaalia on jo jonkin verran ja 28.10 heitimme ensimmäisen keikkamme Kouvolan Rivierassa. Pohjatyöt on nyt tehty ja on aika lähteä kulkemaan eteenpäin. Tarkoitus on nyt tehdä uusia kovia biisejä ja saada lisää keikkoja, ja motivaatio on korkealla!

Julkaisitte vuoden sisään kolme demoa, aika rankkaa vauhtia sanoisin...

Ozzy: Joo... Biisejä syntyi ihan hyvää tahtia ja pientä kehitystäkin oli mielestämme havaittavissa niin tuo vauhti tuntui ihan järkevältä. Seuraava ei taida kumminkaan ilmestyä ihan puolen vuoden sisällä. Uusimmasta tuli sen verran vanhoja tasokkaampi että sen siivet kantavat vähän pidempään kuin muutaman kuukauden. Näitä pikkudemojakin on tehty jo kolme peräkkäin että seuraavaksi voisi julkaista jotain laajamittaisempaa. Jopa mennä ensi kerralla kenties ihan oikeaan studioon.

mAttitude: Voisin luonnehtia tätä hommaa näin, että ensimmäinen demo oli läpsäys, toinen korvatillikka ja tämä viimeisin nyrkin isku. Toivottavasti seuraavassa on jo jotain kättä pidempää.

Olette näillä demoilla liukuneet selvästi kohti asenteellisempia metallin maisemia. Onko tämä muutos ollut tietoinen vai enemmänkin alitajuinen?

Ozzy: Sanoisin että vähän molempia, tässä on pyritty kehittymään ja hyödyntämään bändin vahvuuksia. Vanhoja demoja kuunnellessa on tiedostettu että mikä tällä bändillä toimii ja mikä ei. Rankemman materiaalin soittaminen myös aiheuttaa mielihyvän tunteita jokaiselle bändin jäsenelle, näin ollen kehitys on ollut myös luonnollista.

mAttitude: Itse en usko yleisesti mihinkään "tietoiseen" muutokseen. Aiheuttaa kylmiä väreitä pelkkä ajattelu moisesta. Toki, niin kuin Ozzy tuossa mainitsi, sen verran olemme moista harrastaneet, että käytämme entistä enemmän vahvuuksiamme hyödyksi. Itse dikkaan sitä enemmän mitä rankempaa materiaali on, kunhan kipaleet (siis tässä tapauksessa riffit) on vaan hyviä. Heh.

Pink Noise Conductorilta löytyy vain kaksi kappaletta kun siltä tipautettiin lopussa pois kaksi raitaa. Mitä noille "kadonneille" biiseille tapahtui? Löysikö jompikumpi niistä tiensä kenties uutukaiselle, vai kolahtivatko viisut tylysti roskakoriin?

mAttitude: Hmm, mitä veikkaat? Roskakorista löytyvät.

Ensimmäinen demonne eroaa melkoisesta muusta tuotannostanne. Vieläkö seisotte jokaisen biisinne takana?

Ozzy: Itseasiassa kolmea näistä biiseistä tuli soitettua keikallakin: The Other Side Of Me, Guardian Angel ja Death Generation, ja kyllä ne vieläkin toimivat. Muita ekan demon biisejä ei olla enää soitettu ollenkaan. Uusin demo on varmasti ainoa jonka takana jokainen meistä voi tällä hetkellä seistä täysin, mutta tätäkään ei olisi tehty ilman niitä kahta ensimmäistä.

Entä mihin suuntaan bändin mätke on mahdollisesti kehittymässä tulevaisuudessa? Uusin lättyhän on jo oikein kunnon turpaanveto-metallia.

Ozzy: Toivottavasti parempaan suuntaan, heh. Turpaanveto tulee jatkumaan, ja veikkaan myös että melodiat ja raskaat tunnelmat tulevat olemaan läsnä. Eiköhän tuo uusin toimi tieviittana sille mihin ollaan menossa.

mAttitude: Näin on.

Miten kasasitte viimeisen kiekkonne? Soundit ovat ainakin entistä tukevammat ja ammattimaisemmat, muutenkin meno vaikuttaa aiempaa ammattimaisemmalta.

mAttitude: Äänitys tapahtui ihan perus koti-pc:llä. Muutama tyyppi istui aina vuorollaan painamassa sitä kammottavaa rec -nappulaa. Lähtösaundit siinä levyllä hyvin pitkälti porskuttaa. Miksauksessa ei oikeastaan muuta tarvinnut tehdä kuin laittaa voluumit ja panoroinnit kohdalleen. Mainittakoon pienenä yksityiskohtana, että laulussa ei ole tippaakaan kaikua, muutamaa delayta lukuun ottamatta. Brutaalia, sanoisin. Kiitokset vielä Himasen Henkalle kamojen lainailusta. Väkevän Aki teki hienoa jälkeä masteroinnissa. Respect.

Kuinka isoa livesettiä pyöritätte ja onko mukaan kelpuutettu yhtään lainabiisejä?

Ozzy: Viime keikalla soitettiin seitsemän omaa biisiä ja coverina Panteran Hellbound, joka armottomuudessaan voi aiheuttaa kovimmalle moshaajalle niskamurtuman. Tuosta setistä ei vielä ihan kokoillan viihdyttäjäksi riitä, mutta uusia biisejä työstetään koko ajan ja pari-kolme uutta coveria olisi tarkoitus treenata... Alkuaikoinahan me veivattiin jopa toista kymmentä coveria kun omia biisejä ei vielä ollut, mutta niitä Master Of Puppetseja, Angel Of Deatheja sun muita ei varmaan tulevaisuudessa keikoilla tulla kuulemaan.

Nyt pääsettekin sitten hehkuttamaan oikein kunnolla, eli miksi High Hypnotic pitää ehdottomasti nähdä livenä?

Ozzy: No meillä vasta oli tuo ensimmäinen keikka, joka oli osa kolmen orkesterin bändiskabaa. Onneksemme tuomaristo valitsi meidät voittajaksi, eli jäi aika hyvä maku suuhun. Perusteina oli taidokas soitto, hyvä lavaenergia ja meininki yleisön joukossa että eiköhän se ole sitten siinä.

mAttitude: Ja laulajalla silmälasit.

Pian bändille tulee mittariin kaksi vuotta. Missäpä siis arvelette olevanne kahden vuoden kuluttua tästä hetkestä - pidennetyssä limossa matkalla Tavastialla, paikallisen pizzerian nurkassa soittamassa päiväjuopoille kaljapalkalla vai kenties jossain aivan muualla?

Ozzy: Toivottavasti äänittämässä ensimmäistä pitkäsoittoa, tai sitten menossa sinne Tavastialle. Mutta ei sentään limusiinilla, kenties haisevalla pakettiautolla? Jos ei kumpaakaan näistä, niin sitten soitetaan kaljapalkalla ja ollaan tyytyväisiä.

mAttitude: Näin on näppylät.

Mihin hevillä pääsee?

mAttitude: Kuulemma Helvettiin.

Entä mihin sillä ei varmasti pääse?

mAttitude: Oisko se sitten Taivas? Terveisiä vaan Annelle.

Sitten onkin sana vapaa, eli jäikö jotain vielä sanomatta?

mAttitude: Pistäkää bändin nimi mieleen, sillä helpolla emme luovuta! Käykää ehdottomasti fiilistelemässä osoitteessa www.mikseri.net/highhypnotic See ya!

Teksti: Mika Roth, kuvat: High Hypnotic