Pienet � Lokakuu 2005
Astrayed: Eclogue
Joensuulainen
Astrayed soittaa t�ll� uransa toisella demolla saatteen mukaan melodista deathia, mutta lopputulos on kyll� mielest�ni aikamoinen sekoitus kaikkea mahdollista heavyn mittaamattomilta kentilt�, eik� death ole todellakaan selvimmin esill�. Demo k�ynnistyy lyhyell� intromaisella raidalla, jota seuraa kolme varsinaista siivua. Intro nostattaa odotuksia
Cradle Of Filth ja
Impaled Nazarenen suuntaisesta blackin ryskeest�, mutta kun ensimm�inen biisi p��see kunnolla k�yntiin alkavat perinteisemm�n heavyn kuviot vallata alaa. Kitarat tiputtelevat kielt�m�tt� komeita, mutta samalla rahdun persoonattomia riffej� ja kuvioita, eik� p��lle ly�ty melo-death r��ynt� tunnu olevan t�ysin oikeassa paikassa. Pieni oman linjan tarkistus ja ilmaisun hiominen tekisiv�tkin ter��, sill� yhtyeen biiseiss� ei sin�ll��n ole sen kummempaa vikaa. Orkesterin oma tyyli ja identiteetti tuntuu vain olevan viel� pahasti hakusessa.
Mika Roth
Catastrophe: Blankness
Kun b�ndi ilmoittaa soittavansa thrash-vaikutteista metallia, jossa vaikuttajina ovat mm.
Testament, Megadeth ja
Soilwork saa silt� odottaa jo aika paljon. Oululainen
Catastrophe pystyy kuitenkin selvitym��n suurien sanojensa aiheuttamista odotuksista kunnialla. Kolmen biisin mittainen Blankness on t�ytt� asiaa alusta loppuun asti, eik� yksik��n raita j�� toisista j�lkeen. Tunnelmia osataan muuntaa kappaleesta toiseen siten, ett� kaikesta heijastuu helppous ja luonnollisuus. Vokalistin raa�assa laulussa englanti onnahtelee silloin t�ll�in, mutta muuten herran
Laihialaa karheampi ��ni toimii kuin h�yryveturi. Kappaleet rakentuvat, kuten em. b�ndien nimist� voi p��tell�kin, vanhemman thrashin ja uudemman melodisen metallin yhdistelyst�. T�m� liitto on siunattu hyvill� biiseill�, toimivilla sovituksilla ja onnistuneella soitolla, joten lopputulos on kaikin puolin positiivinen. Vain se kaikkein kovin iskubiisi j�i t�ll� er�� puuttumaan, mutta kuullun perusteella sellainenkin saatetaan saada aikaiseksi b�ndin leiriss� koska tahansa.
Mika Roth
G.O.R.E.: Antagonistic Anthems
Taannoin
keikalla n�kem�ni
G.O.R.E. t�r�ytt�� t�ll� kolmannella julkaisullaan p�yt��n kuuden raidan mittaisen tehoannoksen
Slayerista ja
Panterasta voimaa ammentavaa wanhan liiton thrashia. Vaikka mielleyhtym�t esikuviin ovat kautta linjan ��rimm�isen voimakkaita se ei pysty peitt�m��n sit� tosiasiaa, ett� kiekon kaikki s�vellykset ovat todella korkeatasoisia. Vokalisti
Ville Pokki saa puristettua puhtaalta pohjalta l�htev��n ja usein huudoksi yltyv��n lauluunsa juuri sen oikeanlaisen asenteen sek� voiman, eik� mink��laista aksenttiongelmaakaan esiinny Biisit rullaavat muutenkin vastustamattoman groovaavasti eteenp�in toinen toisensa per��n, eik� edes puolen tusinan kappaleen annos tunnu miss��n vaiheessa ongelmalliselta. Voikin perustellusti todetta, ett� t�t� nauttisi kyll� ihan t�ydenkin tusinan verran. G.O.R.E.:a ei voi todellakaan syytt�� turhasta innovatiivisuudesta, mutta kun j�lki on n�in tasokasta b�ndi� kuuntelee oikein mieluusti.
Mika Roth
High Hypnotic: Armed And Dangerous
High Hypnotic on t��ll� taas! T�m� Anjalankosken kovin asennemetalli-ryhm� on saanut kasaan jo kolmannen demonsa vuoden sis��n, eik� laatu ole ainakaan heikentynyt sitten viime kerran. Armed And Dangerous jatkaakin sit� luonnollista linjaa, joka on kuljettanut b�ndi� perinteisest� melodisesta heavysta kohti entist�kin raskaampia ja asenteellisempia maisemia. Matkan varrella j�senten soittotaito on kehittynyt, s�vellyskyn� on saatu aina vain parempaan ter��n, eik� englanninkielinen laulukaan ota en�� korvaan � paljoa. Kolmesta biisist� iskevin ja suoraviivaisin
Causal Relation on sijoitettu viisaasti k�rkipaikalle, sill� t�ss� reilun kolmen minuutin mittaisessa lanauksessa High Hypnoticin parhaat puolet saadaan uutettua kaikkein toimivimmaksi eliksiiriksi. Kakkosraita
Erased ei yll� en�� aivan yht� korkealle ja viimeisen� soiva
The Wait jatkaa edelleen liev�� alam�ke�. Ep�tasaisuus on siis yh� yhtyeen pahin vihollinen, mutta siit� huolimatta kasassa on selv�sti ehein ja ammattimaisin kokonaisuus.
Mika Roth
Kiana: Deep Inside
Hyvink��l�inen
Kiana muotoutui t�m�n vuoden alkupuolella, joten Deep Inside on luonnollisesti b�ndin ensimm�inen demo. Kolmen biisin mittainen vilkaisu Kianan musiikilliseen maailmaan paljastaa, ett� yhtye perustaa ty�ns� melodisen heavyn loppumattomaan voimaan � ja nimenomaan sen kaikkein melodisimman siiven kantavuuteen. B�ndin tyyli� on vaikea m��ritell� yksiselitteisesti, muutta melodinen puhdas laulu, runsaat kitarat ja kappaleiden rakenteelliset ratkaisut viittaavat dark metalin suuntaan. Kiana onkin jotain mit� saatettaisiin saadaa aikaan kun
Katatoniaa ja
Paradise Lostia nopeutettaisiin ja mukaan viskattaisiin aimo annos tuoreempaa Pohjois-Amerikkalaista alternative-r�iskett�. Demon soundit eiv�t ole h��vit, mutta soittotaitoa tuntuu l�ytyv�n yllin kyllin. Erityisesti rumpali jaksaa riehua aivan urakkamaisella innolla, mik� tosin k��ntyy ensimm�isess� biisiss� jo liev�ksi haitaksi. Rauhaisampi kakkosraita osoittaa tunnelmoinninkin onnistuvan, mist� lis�pisteet b�ndille. Keskener�ist� mutta lupaavaa.
Mika Roth
Next In Line: Second Face Decadence
Kotkan suunnalta kotoisin oleva
Next In Line on py�r�ytt�nyt ulos jo kolmannen demonsa vajaan kahden vuoden sis��n. En ollut kuullut yhtyett� aiemmin lainkaan, ja ainakin t�m�n ep:n valossa olen j��nyt paitsi monesta mielenkiintoisesta hetkest�. Next In Linen melodiavetoista metallia on ��rimm�isen vaikea m��ritell� tai kategorisoida, sill� yhtye tuntuu luoneen tyystin oman tyylins� � ja n�in� p�ivin� t�m� on jo todella harvinaista. Alkuun p��st��n heitt�m�ll� keh��n nimet
Sentenced ja
Annihilator. Otetaan mukaan v�h�n brittein saarten perinteisten b�ndien melodisuutta ala
Iron Maiden ja liitet��n siihen
Faith No Moren vapaamielisyytt�, niin ollaan entist� l�hemp�n�. N�in p��st��n puoleenv�liin ja sit� edemm�s ei nimi� tiputtelemalla oikein en�� p��sek��n. Vahvat melodiat, voimakkaat riffit ja vaihtuvat tunnelmat antavat kappaleille entist�kin enemm�n voimaa, harmi vaan ett� tuotantopuoli tuntuu olevan t�ysin retuper�ll�. Surkeat soundit sy�v�tkin lopputuloksesta paljon pois, mutta potentiaalia nek��n eiv�t pysty h�ivytt�m��n. Pist�k�� orkesterin nimi mieleen, jos kokeileva metalli maistuu.
Mika Roth
Random Mullet: Lifeless
Progressiivista metallia, jossa on vaikutteita ��rimetallista jazziin. Tunnustan etten oikein tiennyt mit� odottaa, kun luin Oululaisen
Random Mulletin uuden Lifeless demon saatetta ensi kertaa. Yhtyeen kolmen kappaleen mittainen taidonn�yte onnistui kuitenkin nopeasti vakuuttamaan taiturimaisella seikkailullaan musiikin ihmemaassa, vaikka hetkitt�in b�ndi tuntuukin kurottavan viel� hieman liian korkealle taitoihin ja n�kemykseen n�hden. Seitsenmiehinen Random Mullet ei kuvia kumarra tai tyylirajoja kavahda, vaan l�htee rohkeasti niille samoille kentille joilla esim.
Dillinger Escape Plan, Opeth, Dream Theater ja kumppanit seikkailevat. Suurimman osan aikaa lopputulos onkin sangen onnistunut ja soundit ovat demoksi hyvin kohdallaan. Melodista laulua, murinaa, nopeita instrumentaaliosuuksia ja aivan t�rke�n kieroja yksityiskohtia pursuava ilmaisu onnistuu v�ltt�m��n itseisarvoisuuden sudenkuopat. Selvimm�t ongelmat l�ytyv�tkin itse s�vellyksist�, sill� mik��n kolmesta raidasta ei r�j�yt� pankkia esikuvien/vaikuttajien tavoin.
Mika Roth
Sigil: For The Dead And The Fallen
Torniossa viime vuosituhannen loppupuolella perustettu
Sigil on saanut valmiiksi toisen julkaisunsa nykyisell� nimell��n. P��osin hardrockahtavaa metallia soittava b�ndi aloittaa pelin vahvasti, kun
Under The Dying Moon avaa utuisen suruisalla tunnelmoinnillaan ep:n. Huomio kiinnittyy nopeasti yhtyeen vanhakantaiseen otteeseen, jossa melodinen laulu ja runsaat kitarat k�yv�t loputonta vuoropuhelua kesken��n. Laulaja
Janne Kurtin vokalisoinnista nousee syyst� tai toisesta useammankin kerran mieleen
Rob Halford, mik� on ainoastaan positiivinen asia. Avausbiisi� lukuunottamatta kappaleita tuntuu vaivaavan kuitenkin tietty v��r�nlainen keveys ja hetkitt�in jopa suoranainen aneemisuus. S�vellyksiss� on kyll� ideoita, mutta niit� ei vain kyet� hy�dynt�m��n l�hesk��n riitt�v�sti. Yhtye tuntuu hallitsevan paremmin hieman synkemm�t tunnelmat, mutta voiman puute vie n�ist�kin hetkist� parhaan ter�n. Muuten kyseess� on ihan kelpo kiekko, jonka perusteella olisi mielenkiintoista n�hd� yhtye liven�.
Mika Roth
Vinide: Unplugged
Aiemmin t�n� vuonna edellisen
demo sinkkunsa tiimoilta Desibelinkin sivuilla esill� ollut
Vinide on saanut valmiiksi uuden kiekollisen melodista rockahtavaa metalliaan. T�ll� kertaa musiikkiannos on kaksinkertaistunut, eli Unplugged pit�� sis�ll��n kokonaista nelj� raitaa uutta musiikkia. Nimest��n huolimatta t�ll� levyll� ovat vallassa s�hk�iset soittimet ja erityisesti kitara nousee
Elmeri Kinnusen hienon puhtaan laulun rinnalle. Laulu ja kitarat m��rittelev�tkin voimakkaimmin Viniden rockahtavan menev�� musiikkia, jonka tahdissa aika kuluu todella vikkel�sti. Levyn nelj�st� biisist� yksik��n ei nouse erityisemmin esille, mutta yhdess� ne onnistuvat muodostamaan kokonaisuuden josta ei juuri heikkoja kohtia l�ydy. Soundillisesti, soitannollisesti ja teknisesti Unplugged saakin puhtaat paperit. Nyt kun sin�ns� jo lupaaviin biiseihin saataisiin viel� jostain puristettua se ylim��r�inen veto, niin kaiken pit�isi olla kohdillaan. Lupaavaa, mutta edelleenkin vain ja ainoastaan lupaavaa.
Mika Roth
Wishing Well: Demo 2005
T�m�n vuoden tammikuussa syntynyt
Wishing Well on niin tuore tapaus, ettei yhtyeest� tahtonut l�yt�� mit��n tietoa. Nettisivuja ei ole, keikkoja ei ole viel� tehty, eik� b�ndin liikkeist� ole juuri muutenkaan mit��n tietoa. K�sinkirjoitettu saatekirje kertoo, ett� yhtye on nuoresta i�st��n huolimatta treenannut kuitenkin runsaasti, laulaja on italialainen � muut hemmot suomalaisia ja biisej�kin l�ytyy kuulemma runsain mitoin. No t�rkeint�h�n on itse musiikki, joten annetaan sen puhua... Demon nelj� kappaletta liikkuvat jokainen 70-luvun heavyrockin tiet�mill�. Laulajan puhdas ja laaja-alainen ��ni sopii t�h�n ymp�rist��n saumattomasti. Tyylillisesti varhainen
Rush, rockaavin
Led Zeppelin ja ne kaikki suuret nimet k�yv�t yksi toisensa j�lkeen mieless� b�ndin demoa kuunnellessa. Hyvinh�n t�m� on kautta linjan tehty, ei siin� mit��n, mutta l�ytyyk� t�llaiselle musiikille viel� tilausta? Toivottavasti, sill� Wishing Well hallitsee tonttinsa mestarillisesti.
Mika Roth
Lukukertoja: 12489
