Pienet

Pienet ‚Äď Lokakuu 2005

16.10.2005


Astrayed: Eclogue Astrayed: Eclogue
Joensuulainen Astrayed soittaa tällä uransa toisella demolla saatteen mukaan melodista deathia, mutta lopputulos on kyllä mielestäni aikamoinen sekoitus kaikkea mahdollista heavyn mittaamattomilta kentiltä, eikä death ole todellakaan selvimmin esillä. Demo käynnistyy lyhyellä intromaisella raidalla, jota seuraa kolme varsinaista siivua. Intro nostattaa odotuksia Cradle Of Filth ja Impaled Nazarenen suuntaisesta blackin ryskeestä, mutta kun ensimmäinen biisi pääsee kunnolla käyntiin alkavat perinteisemmän heavyn kuviot vallata alaa. Kitarat tiputtelevat kieltämättä komeita, mutta samalla rahdun persoonattomia riffejä ja kuvioita, eikä päälle lyöty melo-death rääyntä tunnu olevan täysin oikeassa paikassa. Pieni oman linjan tarkistus ja ilmaisun hiominen tekisivätkin terää, sillä yhtyeen biiseissä ei sinällään ole sen kummempaa vikaa. Orkesterin oma tyyli ja identiteetti tuntuu vain olevan vielä pahasti hakusessa.

Mika Roth


Catastrophe: Blankness Catastrophe: Blankness
Kun b√§ndi ilmoittaa soittavansa thrash-vaikutteista metallia, jossa vaikuttajina ovat mm. Testament, Megadeth ja Soilwork saa silt√§ odottaa jo aika paljon. Oululainen Catastrophe pystyy kuitenkin selvitym√§√§n suurien sanojensa aiheuttamista odotuksista kunnialla. Kolmen biisin mittainen Blankness on t√§ytt√§ asiaa alusta loppuun asti, eik√§ yksik√§√§n raita j√§√§ toisista j√§lkeen. Tunnelmia osataan muuntaa kappaleesta toiseen siten, ett√§ kaikesta heijastuu helppous ja luonnollisuus. Vokalistin raa¬īassa laulussa englanti onnahtelee silloin t√§ll√∂in, mutta muuten herran Laihialaa karheampi √§√§ni toimii kuin h√∂yryveturi. Kappaleet rakentuvat, kuten em. b√§ndien nimist√§ voi p√§√§tell√§kin, vanhemman thrashin ja uudemman melodisen metallin yhdistelyst√§. T√§m√§ liitto on siunattu hyvill√§ biiseill√§, toimivilla sovituksilla ja onnistuneella soitolla, joten lopputulos on kaikin puolin positiivinen. Vain se kaikkein kovin iskubiisi j√§i t√§ll√§ er√§√§ puuttumaan, mutta kuullun perusteella sellainenkin saatetaan saada aikaiseksi b√§ndin leiriss√§ koska tahansa.

Mika Roth


G.O.R.E.: Antagonistic Anthems G.O.R.E.: Antagonistic Anthems
Taannoin keikalla näkemäni G.O.R.E. täräyttää tällä kolmannella julkaisullaan pöytään kuuden raidan mittaisen tehoannoksen Slayerista ja Panterasta voimaa ammentavaa wanhan liiton thrashia. Vaikka mielleyhtymät esikuviin ovat kautta linjan äärimmäisen voimakkaita se ei pysty peittämään sitä tosiasiaa, että kiekon kaikki sävellykset ovat todella korkeatasoisia. Vokalisti Ville Pokki saa puristettua puhtaalta pohjalta lähtevään ja usein huudoksi yltyvään lauluunsa juuri sen oikeanlaisen asenteen sekä voiman, eikä minkäälaista aksenttiongelmaakaan esiinny Biisit rullaavat muutenkin vastustamattoman groovaavasti eteenpäin toinen toisensa perään, eikä edes puolen tusinan kappaleen annos tunnu missään vaiheessa ongelmalliselta. Voikin perustellusti todetta, että tätä nauttisi kyllä ihan täydenkin tusinan verran. G.O.R.E.:a ei voi todellakaan syyttää turhasta innovatiivisuudesta, mutta kun jälki on näin tasokasta bändiä kuuntelee oikein mieluusti.

Mika Roth


High Hypnotic: Armed And Dangerous High Hypnotic: Armed And Dangerous
High Hypnotic on t√§√§ll√§ taas! T√§m√§ Anjalankosken kovin asennemetalli-ryhm√§ on saanut kasaan jo kolmannen demonsa vuoden sis√§√§n, eik√§ laatu ole ainakaan heikentynyt sitten viime kerran. Armed And Dangerous jatkaakin sit√§ luonnollista linjaa, joka on kuljettanut b√§ndi√§ perinteisest√§ melodisesta heavysta kohti entist√§kin raskaampia ja asenteellisempia maisemia. Matkan varrella j√§senten soittotaito on kehittynyt, s√§vellyskyn√§ on saatu aina vain parempaan ter√§√§n, eik√§ englanninkielinen laulukaan ota en√§√§ korvaan ‚Äď paljoa. Kolmesta biisist√§ iskevin ja suoraviivaisin Causal Relation on sijoitettu viisaasti k√§rkipaikalle, sill√§ t√§ss√§ reilun kolmen minuutin mittaisessa lanauksessa High Hypnoticin parhaat puolet saadaan uutettua kaikkein toimivimmaksi eliksiiriksi. Kakkosraita Erased ei yll√§ en√§√§ aivan yht√§ korkealle ja viimeisen√§ soiva The Wait jatkaa edelleen liev√§√§ alam√§ke√§. Ep√§tasaisuus on siis yh√§ yhtyeen pahin vihollinen, mutta siit√§ huolimatta kasassa on selv√§sti ehein ja ammattimaisin kokonaisuus.

Mika Roth


Kiana: Deep Inside
Hyvink√§√§l√§inen Kiana muotoutui t√§m√§n vuoden alkupuolella, joten Deep Inside on luonnollisesti b√§ndin ensimm√§inen demo. Kolmen biisin mittainen vilkaisu Kianan musiikilliseen maailmaan paljastaa, ett√§ yhtye perustaa ty√∂ns√§ melodisen heavyn loppumattomaan voimaan ‚Äď ja nimenomaan sen kaikkein melodisimman siiven kantavuuteen. B√§ndin tyyli√§ on vaikea m√§√§ritell√§ yksiselitteisesti, muutta melodinen puhdas laulu, runsaat kitarat ja kappaleiden rakenteelliset ratkaisut viittaavat dark metalin suuntaan. Kiana onkin jotain mit√§ saatettaisiin saadaa aikaan kun Katatoniaa ja Paradise Lostia nopeutettaisiin ja mukaan viskattaisiin aimo annos tuoreempaa Pohjois-Amerikkalaista alternative-r√§iskett√§. Demon soundit eiv√§t ole h√§√§vit, mutta soittotaitoa tuntuu l√∂ytyv√§n yllin kyllin. Erityisesti rumpali jaksaa riehua aivan urakkamaisella innolla, mik√§ tosin k√§√§ntyy ensimm√§isess√§ biisiss√§ jo liev√§ksi haitaksi. Rauhaisampi kakkosraita osoittaa tunnelmoinninkin onnistuvan, mist√§ lis√§pisteet b√§ndille. Keskener√§ist√§ mutta lupaavaa.

Mika Roth


Next In Line: Second Face Decadence Next In Line: Second Face Decadence
Kotkan suunnalta kotoisin oleva Next In Line on py√∂r√§ytt√§nyt ulos jo kolmannen demonsa vajaan kahden vuoden sis√§√§n. En ollut kuullut yhtyett√§ aiemmin lainkaan, ja ainakin t√§m√§n ep:n valossa olen j√§√§nyt paitsi monesta mielenkiintoisesta hetkest√§. Next In Linen melodiavetoista metallia on √§√§rimm√§isen vaikea m√§√§ritell√§ tai kategorisoida, sill√§ yhtye tuntuu luoneen tyystin oman tyylins√§ ‚Äď ja n√§in√§ p√§ivin√§ t√§m√§ on jo todella harvinaista. Alkuun p√§√§st√§√§n heitt√§m√§ll√§ keh√§√§n nimet Sentenced ja Annihilator. Otetaan mukaan v√§h√§n brittein saarten perinteisten b√§ndien melodisuutta ala Iron Maiden ja liitet√§√§n siihen Faith No Moren vapaamielisyytt√§, niin ollaan entist√§ l√§hemp√§n√§. N√§in p√§√§st√§√§n puoleenv√§liin ja sit√§ edemm√§s ei nimi√§ tiputtelemalla oikein en√§√§ p√§√§sek√§√§n. Vahvat melodiat, voimakkaat riffit ja vaihtuvat tunnelmat antavat kappaleille entist√§kin enemm√§n voimaa, harmi vaan ett√§ tuotantopuoli tuntuu olevan t√§ysin retuper√§ll√§. Surkeat soundit sy√∂v√§tkin lopputuloksesta paljon pois, mutta potentiaalia nek√§√§n eiv√§t pysty h√§ivytt√§m√§√§n. Pist√§k√§√§ orkesterin nimi mieleen, jos kokeileva metalli maistuu.

Mika Roth


Random Mullet: Lifeless Random Mullet: Lifeless
Progressiivista metallia, jossa on vaikutteita äärimetallista jazziin. Tunnustan etten oikein tiennyt mitä odottaa, kun luin Oululaisen Random Mulletin uuden Lifeless demon saatetta ensi kertaa. Yhtyeen kolmen kappaleen mittainen taidonnäyte onnistui kuitenkin nopeasti vakuuttamaan taiturimaisella seikkailullaan musiikin ihmemaassa, vaikka hetkittäin bändi tuntuukin kurottavan vielä hieman liian korkealle taitoihin ja näkemykseen nähden. Seitsenmiehinen Random Mullet ei kuvia kumarra tai tyylirajoja kavahda, vaan lähtee rohkeasti niille samoille kentille joilla esim. Dillinger Escape Plan, Opeth, Dream Theater ja kumppanit seikkailevat. Suurimman osan aikaa lopputulos onkin sangen onnistunut ja soundit ovat demoksi hyvin kohdallaan. Melodista laulua, murinaa, nopeita instrumentaaliosuuksia ja aivan törkeän kieroja yksityiskohtia pursuava ilmaisu onnistuu välttämään itseisarvoisuuden sudenkuopat. Selvimmät ongelmat löytyvätkin itse sävellyksistä, sillä mikään kolmesta raidasta ei räjäytä pankkia esikuvien/vaikuttajien tavoin.

Mika Roth


Sigil: For The Dead And The Fallen Sigil: For The Dead And The Fallen
Torniossa viime vuosituhannen loppupuolella perustettu Sigil on saanut valmiiksi toisen julkaisunsa nykyisellä nimellään. Pääosin hardrockahtavaa metallia soittava bändi aloittaa pelin vahvasti, kun Under The Dying Moon avaa utuisen suruisalla tunnelmoinnillaan ep:n. Huomio kiinnittyy nopeasti yhtyeen vanhakantaiseen otteeseen, jossa melodinen laulu ja runsaat kitarat käyvät loputonta vuoropuhelua keskenään. Laulaja Janne Kurtin vokalisoinnista nousee syystä tai toisesta useammankin kerran mieleen Rob Halford, mikä on ainoastaan positiivinen asia. Avausbiisiä lukuunottamatta kappaleita tuntuu vaivaavan kuitenkin tietty vääränlainen keveys ja hetkittäin jopa suoranainen aneemisuus. Sävellyksissä on kyllä ideoita, mutta niitä ei vain kyetä hyödyntämään läheskään riittävästi. Yhtye tuntuu hallitsevan paremmin hieman synkemmät tunnelmat, mutta voiman puute vie näistäkin hetkistä parhaan terän. Muuten kyseessä on ihan kelpo kiekko, jonka perusteella olisi mielenkiintoista nähdä yhtye livenä.

Mika Roth


Vinide: Unplugged
Aiemmin tänä vuonna edellisen demo sinkkunsa tiimoilta Desibelinkin sivuilla esillä ollut Vinide on saanut valmiiksi uuden kiekollisen melodista rockahtavaa metalliaan. Tällä kertaa musiikkiannos on kaksinkertaistunut, eli Unplugged pitää sisällään kokonaista neljä raitaa uutta musiikkia. Nimestään huolimatta tällä levyllä ovat vallassa sähköiset soittimet ja erityisesti kitara nousee Elmeri Kinnusen hienon puhtaan laulun rinnalle. Laulu ja kitarat määrittelevätkin voimakkaimmin Viniden rockahtavan menevää musiikkia, jonka tahdissa aika kuluu todella vikkelästi. Levyn neljästä biisistä yksikään ei nouse erityisemmin esille, mutta yhdessä ne onnistuvat muodostamaan kokonaisuuden josta ei juuri heikkoja kohtia löydy. Soundillisesti, soitannollisesti ja teknisesti Unplugged saakin puhtaat paperit. Nyt kun sinänsä jo lupaaviin biiseihin saataisiin vielä jostain puristettua se ylimääräinen veto, niin kaiken pitäisi olla kohdillaan. Lupaavaa, mutta edelleenkin vain ja ainoastaan lupaavaa.

Mika Roth


Wishing Well: Demo 2005
T√§m√§n vuoden tammikuussa syntynyt Wishing Well on niin tuore tapaus, ettei yhtyeest√§ tahtonut l√∂yt√§√§ mit√§√§n tietoa. Nettisivuja ei ole, keikkoja ei ole viel√§ tehty, eik√§ b√§ndin liikkeist√§ ole juuri muutenkaan mit√§√§n tietoa. K√§sinkirjoitettu saatekirje kertoo, ett√§ yhtye on nuoresta i√§st√§√§n huolimatta treenannut kuitenkin runsaasti, laulaja on italialainen ‚Äď muut hemmot suomalaisia ja biisej√§kin l√∂ytyy kuulemma runsain mitoin. No t√§rkeint√§h√§n on itse musiikki, joten annetaan sen puhua... Demon nelj√§ kappaletta liikkuvat jokainen 70-luvun heavyrockin tiet√§mill√§. Laulajan puhdas ja laaja-alainen √§√§ni sopii t√§h√§n ymp√§rist√∂√∂n saumattomasti. Tyylillisesti varhainen Rush, rockaavin Led Zeppelin ja ne kaikki suuret nimet k√§yv√§t yksi toisensa j√§lkeen mieless√§ b√§ndin demoa kuunnellessa. Hyvinh√§n t√§m√§ on kautta linjan tehty, ei siin√§ mit√§√§n, mutta l√∂ytyyk√∂ t√§llaiselle musiikille viel√§ tilausta? Toivottavasti, sill√§ Wishing Well hallitsee tonttinsa mestarillisesti.

Mika Roth




Lukukertoja: 8654
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs