Pienet III � Syyskuu 2010

Cult of Endtime: Demo 2010

Cult of Endtime ei edes pyri peitt�m��n j�lki��n vaan ilmoittaa ylpe�sti arvostavansa ruotsalaisen death metalin suuria nimi�. Eik� siin� mit��n, At The Gates, Entombed sek� kumppanit ovat kovia b�ndej�, joilta on paljon opittavaa kuolottelun puolella.

Cult of Endtimen esikoinen on kolmen biisin ja vajaan kolmentoista minuutin mittainen death lohkare, jossa on h�ysteen� my�s jonkin verran thrash-murikoita. Vokalisti vakuuttaa murinahuudollaan ja kitaristikaksikko hoitaa tonttinsa ilman moitteita, mutta ulkoisesti p�tev�st� paketista tuntuu puuttuvan yh� se x-tekij� joka nostaisi joensuulaiset tuhansien muiden yritt�jien edelle. Luonnollisesti oma soundi on edelleen hakusessa, sill� yhtye syntyi vasta t�m�n vuoden puolella, joten ensimm�isell� demolla saa viel� paljon anteeksi. Lupaavaa mutta samalla kovin raakilemaista, j��d��n odottamaan b�ndin seuraavia liikkeit�.

Mika Roth

---

Cut To Fit: Grind/11

Lahtelainen grindcore-orkka Cut To Fit esittelee t�ll� toisella demollaan sek� melko tavanmukaista grindi� ett� my�s hieman tavattomampaa materiaalia, joka hakee oikeutustaan v�ljemmilt� vesilt�. 16 minuuttiin puristettu biisitusina sampleineen hyvineen ei kovin paljon vaihtelua tarjoa, vaan l�hinn� vanhan koulukunnan �kkipikaista veivaamista. Tinkim�t�n asenne ja laulaja Jeren raakumiseen ja murinaan vakuuttavasti taittuvat ��nihuulet takaavat kuitenkin sen, ett� Grind/11 on enemm�n kuin lupaava julkaisu.

Kun sekaan heitet��n Incinerate Illuminatin viidentoista sekunnin d��dissuhailu, Plastic Worldin temponvaihtelut, Palavaa paskaa-biisin ensimm�isell� kotimaisella esitetty kiivas protesti tai omakustanteelle ep�tyypillisen komeat kannet maamme poliitikoille vittuilevine sis�lehtineen kaikkineen, on lahtelaisnelikko antanut hyv�n osoituksen itse tekemisen taidoistaan. Kuin varmemman vakuudeksi levyn p��tt�v� Crushing Possibilty (kyll�!) muuttaa koko julkaisun kurssin 11 piirua hitaampaan ja raskaampaan vain kertoakseen, ett� sen voi tehd� n�inkin. Ei Cut To Fit py�r�� keksi, mutta hyvill� ev�in ollaan liikkeell�.

Jani Ekblom

---

Death Confronting: Demos �08 & �09

Lammilainen Death Confronting on tuonut molemmat aikaansaannoksensa ihan fiksusti saataville samoissa kansissa. Kovin massiivisesta julkaisusta ei kuitenkaan tarvitse puhua, biisej� kun on kolme per demo. B�ndin tyyli on melko mielenkiintoinen sekoitelma nykyaikaista deathia ja vanhemman koulukunnan vaikutteita, tuoden mieleen siell� t��ll� hieman Panteran groovem�t�n ja Metallicankin, biisien polveillessa suorasta m�t�st� ajoittain yll�tt�v�nkin melodisiin v�liosiin. B�ndin syd�n on kuitenkin selv�sti deathissa, mist� muistuttaa erityisesti pidemm�n p��lle v�h�n monotoniseksikin k�yv� vokalisti Lauri Silvosen ulosanti.

Demojen v�lill� ei ole kovin suurta kuilua, soundit ovat kumpaisellakin melko p�tev�t ja b�ndin soitto kulkee hyvin. Uudemmissa biiseiss� on enemm�n s�vyj� sek� koukkuja ja Silvosen artikulointi tuntuu sulavammalta. T�m�n n�ytteen perusteella b�ndin kulkusuunta vaikuttaa lupaavalta, sill� omintakeisuutta resepti kaipaa - ja ennenkin sit� on l�ytynyt uuden ja vanhan yhdistelm�st�. Rohkeasti vain vaikutteita ja eri puolia esiin, eik�h�n se kaikkein omin juttu sielt� l�ydy.

Aleksi Leskinen

---

Deep Treatment: Epicrisis (EP)

Ensitahtien perusteella Deep Treatment voisi olla thrashmetal-b�ndi: ensimm�isen julkaisun ensimm�inen biisi Love Letter nimitt�in v�itt�� n�in melkein koko mittansa mukaisesti ja viel� ihan mukiinmenev�sti. Onkin harmi, ettei t�m� selv�sti edukseen muista Epicrisiksen biiseist� erottuva aloitus ole koko totuus. Omien sanojensa mukaan "raskasta ja melodista metalliin p�in kallellaan olevaa rockia" esitt�v� yhtye osoittaa Not The Onella taitavansa my�s synke�n, punaiseen vivahtavan tunnelmoinnin, mutta suoraviivaisempi ilmaisu ei ole t�m�n nelikon paras laji. Ei Deep Treatment soita huonosti, mutta vain eteenp�in puskevaa tavanrockia esitet��n ja on esitetty sen verran paljon, ett� vaaditaan melkoisia persoonia esiinnousuun ja siihen yhtyeest� ei viel� ole. Deep Treatment on kuitenkin hyv�n kuuloinen yhtye ottaen huomioon, ettei materiaalinsa ole keskim��r�ist� kummempaa. Soiton mutkattomuus yhdistyy pienoiseen hiomattomuuteen mukavan rouhealla tavalla. T�st� on hyv� jatkaa.

Jani Ekblom

---

Fallen: Is There Hope?

Pari vuotta sitten Fallen k�vi ensi kertaa tutuksi, kun yhtyeen Scarred & Wounded -EP p��tyi k�siini. Tunnelmallinen metalli on yh� t�m�n Markus Jussilan sooloprojektin tyylilaji, tosin nyt mukaan on p��ssyt hiipim��n my�s progehtavia kuvioita. Jussila vastaa kaikista demolla kuultavista ��nist� eik� mies olekaan lainkaan hullumpi kielisoitinten kurittaja, tosin vokalisointi j�tt�� toivomisen varaa. Instrumentaali-intro � All Shall Perish sek� p��t�ksen� kuultava pienoissinfonia Secrecy (Chapters 1-3) osoittavat, ett� Jussila osaa luoda tunnelmia, mutta kun vauhti kiihtyy tai pit�isi rakentaa hitikk��mp�� materiaalia ollaankin jo ulkona mukavuusalueelta. Melodioita tuntuu syntyv�n, mutta niiden potentiaalin hy�dynt�minen j�� puolittaiseksi. Entist� suorempi l�hestymistapa kuitenkin p��osin toimii, joten kenties Jussila on ottamassa askeleita juuri oikeaan suuntaan. Ulkopuolinen apu ja n�kemys auttaisivat my�s varmasti.

Mika Roth

---

High Hypnotic: Lifeless

High Hypnotic on sitke� yhtye. Lifeless on kuusivuotisen yhtyeen viides demo eik� edelleenk��n vaikuta silt�, ett� otetta omaan musiikkiin olisi menetetty. Moderniksi metalliksi musiikkiaan kutsuva viisikko kulkee sen verran kevyesti raskaan rockin puolella, etten osaa t�t� oikein metalliksi mielt��k��n, vaikka sit� itse��nh�n t�m�. The Time Is Right Now:n riffinkuljettamasta rakennekikkailusta nimibiisin oivalliseen nopea/hidas-p��tt�m�tt�myyteen ja Dreamsin suurisuuntaiseen kasvatteluun asti biisikolmikkoa m��ritt�� samanlaiset jutut: puhdas ja ep�puhdas laulu seuraavat toisiaan yht� varmasti kuin jossain kohtaa on kepe�mpi ja melodisempi nostattava osio. Kovalla treenauksella hankittu soitollinen itsevarmuus kuuluu kilometrien p��h�n, mutta �ss�biisien sijasta levylle on p��tynyt kohtuullisen tasavahva biisikolmikko. Yll�tyksett�myydest��n huolimatta positiivisen tym�kk� demo.

Jani Ekblom

---

Keoma: A Time For You (EP)

Syksyll� 2008 ensiaskeleitaan ottanut Keoma syntyi kahden kitaristin tarpeesta perustaa raskaampaan ja progressiivisempaan soittoon nojaava yhtye. En tied� miesten aiemmista yhtyeist�, mutta ei Keomaa nyt varsinaisesti progressiiviseksi voi syytt��, vaikka rockinsa jonkin verran sellaiseksi miellett�vi� elementtej� sis�lt��kin. Nelj�n biisin mittainen A Time For You -EP kun ei hurjimmillaankaan sis�ll� mit��n, mik� ei sopisi jonkin Radio Rockin keskip�iv��n. T�m� ei ole moite.

Keoman hyvin tehty (aka. soitettu, laulettu, miksattu ja viimeistelty) radioyst�v�llinen raskas rock on oikein viihdytt�v��, mutta my�s kovin kuultu juttu. Karaoke-baarista l�ytynyt laulaja Jasse on vakuuttava ��nenk�ytt�j�, etenkin jos h�nen keuhkoistaan on l�htenyt sek� puhtaat ett� kevyesti murisevatkin osuudet. My�s kahden kitaran yhteis- ja erillisty�skentelyss� on paljon kiitett�v�� ja mielenkiintoista. Biisimateriaali on yhtyeen heikoin lenkki: siin� ei ole suoranaista vikaa, mutta ei se helpolla joukostakaan erotu muuten kuin messev�n nimibiisin osalta. A Time For You -biisi esittelee kunnianhimoisen yhtyeen, jolta ei puutu soitto- ja laulutaitoa.

Jani Ekblom

---

Kinkajou: The Dreams Below (EP)

"Punkhenkinen metallib�ndi" m��rittelee Espoossa perustettu Kinkajou itse��n The Dreams Below -omakustanne-EP:n saatteessa, ja kyll� se n�inkin on. Vuonna 2007 perustettu ja nykykokoonpanossaan vuoden soittanut nelikko haluaa v�ltt�� lokeroitumista ja t�llaisena musiikkinsakin n�ytt�ytyy. P��osin raskaammalla k�dell� vaivattu Kinkajoun rock on mielenkiintoisimmillaan irtiotoissa, joiden ansiosta yhtye p��see lokeroimattomuuden huulille.

Kolmen biisin julkaisu liikkuu melko paljon luodatuilla jyrk�nraskaan rockin mailla, mutta yhtyeen ilmaisussa on runsaasti pirist�vi� piirteit�. Etenkin kitaroista v�lill� loihdittavat, t�ss� musiikissa melkein kokeilunomaiset ��net ilahduttavat, vaikka kokonaisuutena riffit ja soolot muodostavat melkein tavanomaisen paketin. Rytmiosasto on tanakka, voimalla p�rj��v�, mutta samalla punk/metal-hybridien tyyliin monipuolisuudessaan turhan tarkoituksenmukainen. Sama koskee biisirakenteiden hieman v�kin�ist� mutkikkuutta. Mutta hauskat biisit pelastavat paljon. Shallow Be Thy Graven verev� hevi-paukuttelu-kohtaa-jazz-kitaran on melkein yht� hauska kuin Cromagnon-biisin pist�v� thrash-kohtaa-boogien -kohkaus, joka muistuttaa spiidi� vet�nytt� luolamiest�. Lis�� hulluutta!

Jani Ekblom

---

Kolonna: Pime� talo (EP)

Pari vuotta sitten desibeli.netin sivuilla esiintynyt p��kaupunkiseutulainen Kolonna vakiinnutti kokoonpanostaan triomuotoisen viime vuoden lopulla ja sanoo nyt l�yt�neen identiteettins�. Silti, yhtyeen aiempia julkaisuja kuulemattomana olisin taipuvainen kuvailemaan t�t� toukokuussa ��nitetty� kolmibiisist� samanlaisin sanank��ntein kuin Kolonnan edellist�kin EP:t� t�ss� lehdess�, vaikkei kitarointia erityisen raskaaksi ainakaan en�� voi v�itt��. Pop-koukut, nimenomaan SIGin mieleen tuova laulu ja heti p��h�n j��v�t kertos�keet luovat Kolonnan p��llimm�isen kerroksen. Alta l�ytyy sek� grungemaista venyvyyden estetiikkaa, suoraviivaisia tekstej� ett� raikkaita temponvaihteluja. Jollain tavalla naiivi kolmen biisin kokonaisuus hymyilytt�� etenkin tarttuvuutensa ansiosta. Kolonnan suomirock menee hieman sektorista ohi, mutta juuri se on sen vahvuus.

Jani Ekblom

---

Kuvatus: Pime�nn�lk�

Kuvatus on yhtyeen� ollut olemassa jo kolme vuotta, mutta vasta alkuvuodesta rumpali H. Helin sek� kaikesta muusta vastaava T. Ahoniemi julkaisivat ensimm�isen demonsa. Kalpea kuulas ei viel� vakuuttanut kollega Ekblomia, mutta nyt panokset ovat kohonneet ja apuun kiiruhtanut Henri Virsell on saanut puristettua duosta enemm�n tehoja irti.

Kolmen biisin ja reilun vartin mittainen annos Kuvatusta porautuu tunnelmallisen dark metalin melodisempaan p��h�n. Soundimaailmaan on haettu synkkyytt� sek� massiivisuutta ja siin� on my�s onnistuttu. Avausbiisi Musta lilja sek� p��t�ksen� kuultava Verinoro ovat paljosta velkaa My Dying Briden taholle, mutta yht� kaikki kappaleet toimivat. Pimeys, kulje kanssani luottaa mustempaan metalliin eik� saavuta aivan samaa intensiteetti�. P��osin ideat silti toimivat, soundit ovat kohdillaan kuten my�s sovitukset, joten b�ndin tulevaisuus n�ytt�� eritt�in lupaavalta.

Mika Roth

---

Mentalbreak: Rebel

Mentalbreak ei ainakaan t�m�n nelj�n biisin mittaisen demon perusteella k�rsi mink��nlaisesta henkisest� pr�ssist�, sen verran kyps�n ja valmiin kuuloista nelj�n nuoren miehen soitto on jo nyt.

Koska kiekon mukana ei tullut mink��nlaista saatetta saa musiikki hoitaa b�ndin puolesta puhumisen. Mentalbreak v��nt�� lukemattoman muun nuoren b�ndin tavoin modernia metallia, englanninkieliset vokaalit ovat perinteist� �rin�-huutoa, kitara on kuningas ja soolojakaan ei kaihdeta. Biisit ovat nopeita ja etenkin rytmipuolella saavutetaan pieni� voittoja, jotka nostavat kappaleiden arvoa kummasti. Synien/koskettimien k�ytt� taustalla tuo v�ri� pakettiin, mutta turhan persoonalliseksi kirkkonummelaisten kuolon katkuista m�iskett� on vaikea kutsua. Voimassa l�ytyy mutta suunta tuntuu olevan hiukan haussa, joten ei muuta kuin lis�� ty�st��, treeni� ja keikkaa, jotta oma soundi p��see kehittym��n entisest��n.

Mika Roth

---

Ocean Within: Leaders

Porilaisten toinen julkaisu esittelee viimevuotiseen lyh�riin n�hden hieman kehittyneen orkesterin. B�ndin tyyli on edelleen ylti�sekop�ist� progressiivista deathia, joskin Leadersin kuudesta varsinaisesta biisist� tulee aiempaa demoa leimanneiden Meshuggah-vaikutteiden sijaan enemm�n mieleen jenkkil�iset matikkam�tt�-orkesterit. Scifi-tunnelma ja konemaisen tarkka r�yh��minen on omiaan her�ttelem��n my�s mielikuvia Fear Factoryn kulta-ajoilta, mik� ei ole huono juttu ollenkaan.

Ocean Withinin oma juttu alkaa selv�sti l�ytym��n, mutta tietynlainen ep�m��r�isyys kokonaisuutta yh� leimaa. Halu tehd� haastavaa musiikkia on ilman muuta nuorelle b�ndille hyv� asia, mutta pidemm�n p��lle jatkuva venkoilu vailla kunnollisia kiintopisteit� tekee biiseist� silkkaa nuottitapettia. Lis�ksi siell� sun t��ll� esiin p�ll�htelev�t konemusasamplet tuntuvat ajoittain liian p��lleliimatulta elementilt�. Vitosraidalla Morpheus venkoilu, kone-elementit, proge-isottelut ja melodiat kohtaavat yhten�isimmin. Eteenp�in on selv�sti menty ja nuorilla j�tkill� riitt�� kyll� taitoja vaikka mihin kunhan oppivat hallitsemaan isompiakin kokonaisuuksia m��r�tietoisemmin.

Aleksi Leskinen

---

Sinfactor: To The Wolves (EP)

Pohjoista riffirockia, siin� Sinfactorin ei-niin-kovin-omaper�inen resepti viisibiisisell� To The Wolves -EP:ll�. No, eip� n�it� kisoja omaper�isyydell� voitetakaan vaan riffien teholla, ja t�ss� suhteessa basistia vaihtanut Sinfactor osuukin ihan kelvollisissa m��rin kohdilleen. Kokonaisuudesta v�littyy ilo soittaa, mutta pienest� ilmavuuden lis��misest� olisi tuskin haittaa. Soittopuolella ei edellenk��n ole valitettavaa samalla kuin vaikuttaa silt�, ett� laulaja on saanut aiempaa enemm�n tilaa, mink� johdosta biiseiss� kuuluu hieman kepe�mpi melodisuus. T�m� tekee hyv��, koska kun Sinfactor runttaa, on sen erottaminen muista vastaavista yhtyeist� hankalaa. Pieni dynamiikanmuutos asettaa laulajalle my�s erilaisia haasteita, joista selvit��n kiitett�vin arvosanoin. Sinfactor esitt�� edelleen menev�n groovaavaa riffirockia, joka kaipaisi rutkasti lis�� persoonallisuutta.

Jani Ekblom