Pienet � hein�kuu 2005
Hein�kuun ensimm�inen pienkustannejuttu esittelee raskaamman musiikin uusia tulokkaita, h�pe�m�tt�m�n kasarihenkisest� hard rockista aina kovimpaan metallin m�iskeeseen asti. Tiedossa on tummempia tunnelmia, synkempi� tarinoita, sek� jokunen hieman p�iv�npaistesempikin hetki.
Mika Roth
Brokenbliss: s/t
Raskaan metallintuoksuista �moottoritierockia� soittava helsinkil�inen
Brokenbliss on nelj�n raavaan �ij�n suoraa runttausta suosiva rock�n�roll kone. J�senten menneisyydest� l�ytyy yht� jos toistakin viritelm��/yhtyett� niin metallin, HC:n, funkin, progen kuin jazzinkin saralta. Soittotaitoa ja n�kemyst� on siis ehtinyt kasaantua vuosien varrella riitt�miin, ja tuo kokemus my�s kuuluu niin b�ndin soitossa, kuin sen soittamissa biiseiss�kin. Aluksi suoraviivaisilta kuulostavien kappaleiden sovituksista l�ytyykin paljon pieni� yksityiskohtia, ilman ett� homma kuitenkaan kaatuu mitenk��n hinkkaamiseksi. Nopean ja paikoitellen rankankin kaahauksen alta paljastuu yll�tt�v�n syv�llisi� sanoituksia, jotka k�sittelev�t l�hinn� el�m�n varjopuolia (kuinkas muuten?). Brokenblissin viiden raidan paketti esitteleekin yhtyeen josta l�ytyy yll�tt�v�n monta puolta.
Mika Roth
Firenote: Kicking Like Thunder
H�pe�m�tt�m�n kasarivetoista hardrockia stadioineiden lehtereille lataava helsinkil�inen
Firenote on v�hint��nkin hankala l�hestytt�v�. Kuinka tosissaan herrat
Ricky Tournee, Isko Von Firemore, J.R. Hammond, Gene Rator ja
Johnny Heartbeat oikein mahtavat olla? Tuskin ainakaan ihan t�ysin, mutta mit�p� tuosta. Kicking Like Thunder on kolmen rikollisen tarttuvan ja puhtaan kasarihenkisen kipaleen paketti. Reiluun kymmenneen minuuttiin mahtuu tarttuvia melodioita, iskevi� kertsej�, sek� tietysti tiukkoja kitarasooloja. Vokalisti Tourneekin omaa juuri t�ydellisen ��nen, josta syntyy v�ist�m�tt� assosiaatioita kultaiselle 80-luvulle.
Firenote pelaa rankasti nostalgian kanssa, mutta kun toteutus on n�in kovaa luokkaa, ei pieni retroilu haittaa. Keikalla orkesteri on varmasti enemm�n elementiss��n kuin kotistereoista nautittuna, ja remmin meuhkaus uppoaakin varmasti livetilanteessa v�keen vaivatta.
Mika Roth
High Hypnotic: Pink Noise Conductor
Anjalankoskelainen
High Hypnotic on selke�sti rankentanut linjaansa sitten viime
demon, ja nyt voidaankin puhua perustellusti jo asennemetallista. Alkujaan b�ndi ��nitti t�t� uutta demoa varten nelj� raitaa, mutta kaksi heikompaa viritelm�� p��tettiin lopulta j�tt�� pois. N�in t�m�nkertainen annos onkin vain kahden kappaleen mittainen, mutta vastaavasti kumpikin raidoista on eritt�in laadukas. Musiikillisen linjan tarkistaminen tuntuu onnistuneen erinomaisesti, sill� rankempi rutistus taittui jo aiemmin b�ndilt� hempeily� paremmin. Soundit ovat edelleen kovin vaatimattomat, mutta s�vellys- ja sovituspuolella on havaittavissa selv�� kehityst�. Samaa voi sanoa laulusta, joka viime demolla oli viel� todellinen kompastuskivi, mutta joka nyt on noussut yhdeksi viisikon vahvuuksista. Kaksi biisi� on tuskastuttavan lyhyt n�yte, ja j��nkin innolla odottamaan �haikin� seuraavaa l�tty�.
Mika Roth
Joint Depression: Unplugged
Parin viime demonsa tiimoilta desibelin sivuilla esiintynyt oululainen
Joint Depression tarjoaa t�ll� kertaa otsikonmukaisesti akustisia versioita vanhoista ahdistusmetalli kappaleistaan. Uusien versioiden kyytipojaksi on tarjolla viel�
Tool ja
System Of A Down coverit, sek� yksi ihan uunituorekin kipale � niinik��n akustisesti toteutettuina. Vaikka suhtaudunkin yleens� varauksella t�llaisiin viritelmiin, onnistui Joint Depression vakuuttamaan minut nopeasti Unplugged-levyns� ideasta toteutuksen rautaisella tasolla.
S�hk�isten soitinten poisj��nti on tuonut tutuista s�vellyksist� esille aivan uusia ulottuvuuksia, ja toimivilla sovituksilla rakenteisiin on saatu riitt�v�sti dynaamisuutta. Laulu ja kitarat k�yv�tkin nyt estottomammin vuoropuheluitaan, ja erityisesti vokalisti
Maria Liikanen p��see hy�dynt�m��n hienoa ��nt��n sek� osaamistaan. My�s lainavedoissa osoitetaan kiitett�v�� mielikuvitsellisuutta, ja etenkin SOAD-versiointi on todella hienoa kuultavaa. Unplugged idea toimii varmasti liven� hienosti, mutta tuskin yhtyeen kannattaa silti uraa t�m�n idean varaan rakentaa. Mik�li linjaa halutaan vain kevent��, l�ytyy raskaimman s�r�kitaran ja nuotiomeiningin v�list� varmasti parikin eri vaihtoehtoa.
Mika Roth
J�rin M�yrem�: Aatteiden sota
J�rin M�yrem� nimi nostaa mieleen heti miekka & magia osaston fantasiametalliryhm�t, mutta niihin t�m� nelikko ei kuulu mill��n tavoin, vaikka metallista puhutaankin. Yhtyeen sarka on jonkinlainen alakulometalli, jossa
Viikate ja
Black Sabbath tapaavat
Rautiaisen Timon tuvan liepeill�. T�st� nimien tiputtelusta huolimatta J�rin M�yrim� on kuitenkin ensisijaisesti aivan oma juttunsa, ja em. esiintyj�t toimikoot vain koordinaatteina kohdetta m��ritelt�ess�. Demon kahdesta kappaleesta ensiksi soiva
Mik� piru on tumma, tarttuva ja kertos�evetoinen rutistus. K�ytetyill� tarpeilla on t�ss� maassa tehty muutamakin hitti, joten hyv�lle vaikuttaa. Toisena soiva
Harhaanjohdettu on kaksikon hevimpi siivu, jossa suuren
Iommin varjo nousee enemm�n esille. Tarttuva ralli t�m�kin, vaikka synkempi ja lohduttomampi onkin. Basisti/vokalisti
Tomi Kankainen saa puhallettu laulullaan ter�viin lyriikoihin hengen, mik� todella saa kuuntelemaan miehen tarinoita. Alkuun koruttoman pelkistetyilt� kuulostavat s�vellyksetkin paljastavat aikaa my�ten salattuja yksityiskohtia ja uusia puolia, mik� tuo niin kipaleille kuin kokonaisuudellekin lis�� ik��. Lupaavaa, eritt�in lupaavaa.
Mika Roth
Miseria: Lost Forever
Nummirockissa kelpo
keikallaan allekirjoittaneen vakuuttanut
Miseria tuntuu l�yt�neen punaisen lankansa t�ll� kolmen raidan mittaisella uutukaisellaan. Sitten viimevuotisen
Silence Within demon kehityst� on tapahtunut jokaisella osa-alueella. Laulajakaksikon yhteisty� on nyt aivan uudella tasolla, ja erityisesti
Virpi on saanut lauluunsa lis�� syvyytt�. Samoin uusi rumpali on tuonut soittoon lis�� ryhti�. Kappaleet ovat aiempaa selv�sti raskaampia, menev�mpi� ja tarttuvampia, ilman ett� melodisuutta olisi jouduttu kuitenkaan uhraamaan.
Ensimm�isen� kuultava nimibiisi on kolmikosta tarttuvin, ja pienell� ruuvauksella raidasta voisi saada jopa pienoisen hitin. Paikoin hyvinkin
Nightwish-henkinen
Bitter Faith esittelee yhtyeest� aivan uusia puolia, joita kannattaisi tulevaisuudessa tutkia ehk� enemm�nkin. Viimeisen� soiva
Cruel Fairytale ei yll� ihan edelt�jien tasolle, vaikka pist��kin reilusti powerivaihteen silm��n ja tallan lautaan.
Mika Roth
Mojo Swing: II
Bensankatkuisen rock�n�rollin pyhille perusarvoille perustettu joensuulainen
Mojo Swing on saavuttanut jo reilun vuoden i�n, ja nyt olisi tarjolla b�ndin uran toinen, ytimekk��sti nimetty demo II. Vaikutteiksi ja vertailukohdiksi on saatteessa mainittu
Mot�rhead sek�
Peer G�nt, eik� noilla nimill� kovinkaan kauas t�m�n nelikon rockauksesta p��dyk��n. Rosoisten ja miltei likaisten kitarasoundien p��lle nouseva k�he� englanninkielinen laulu sopii b�ndin pakettiin kuin rock rolliin. L�tyn kaikki kolme biisi� ovat jokainen suoria luentoja perusrockin suurista arvoista, eli viina, naiset ja yleinen rellestys ovat tarinoissa tapetilla. Kokonaisuuden suttuisuus, joka ulottuu ihan l�tyn kansiin ja saatteeseen, k��ntyy t�ll� er�� b�ndin vastaiseksi voimaksi. Samoin s�vellyskyn�� tulisi viel� teroittaa, sill� niin
Let Me, So Many kuin viimeisen� soiva
Heat raitakin k�rsiv�t jokainen liev�st� mielikuvituksettomuudesta. Ei niiss� rockin perusarvoissa mit��n vikaa ole, mutta tarttuvuutta ja omann�k�isyytt� pit�isi kyll� tulevaisuudessa saada ralleihin lis��.
Mika Roth
myGRAIN: The Red Frame
myGRAIN perustettiin melko tasan vuosi sitten, kun kaksi kitaristia ja vokalisti huomasivat edellisen kokoonpanonsa hajottua olevansa yhtyeett�m�ss� v�litilassa. Yhteisty� tuntui kuitenkin sujuvan kolmikon kesken hyvin, ja niinp� trio p��tti perustaa uuden yhtyeen . Tyylillisesti myGRAIN on raskasta modernia metallin m�tkett�, jossa melodisuus nousee korkeaan asemaan � kiitos kitaroiden ja taustalla jatkuvasti v�ijyvien koskettimien. V�lill� synista tarjotaan hieman efektej� ja pulputuksiakin kokonaisuutta rikastuttamaan. myGRAIN liikkuukin eritt�in l�hell� er�it� l�nsinaapurimme orkestereita, mink� yhtye itsekin on toki tiedostanut. Vaikka b�ndi ei tuo juurikaan uutta metallin laajoille kentille, onnistuu se repim��n tutuista elementeist� riitt�miin uusia puolia esille. T�ss� suurena etuna on eitt�m�tt� j�senten pitk� musiikillinen historia. B�ndin potentiaali on havaittu my�s muualla, ja myGRAIN solmikin v�h�n aikaa sitten sopimuksen Spinefarmin kanssa. Kuulenemme yhtyeest� siis jossain vaiheessa lis��...
Mika Roth
SixteenEleven: The Sandcastle King
Tamperelainen
SixteenEleven pist�� t�ll� debyyttituotoksellaan peliin nelj�n raidan annoksen rehdin suomalaisesti rockahtavaa metallia. Laulukielen� palvelee englanti, ja vaikka vokalistilla ihan mukiinmenev� ��ni onkin, ��nt�misess� olisi viel� reilusti parantamisen varaa. Biiseist� l�ytyy hyvi� ideoita, mutta hetkitt�in my�s aivan k�sitt�m�tt�m�n t�ks�ht�vi� ratkaisuja. Malliesimerkkin� t�st� loikkimisesta voi pit�� kolmantena soivaa
Sedated Mind rymistely�. Kappaleen v�liosa ja kertsi ovat kumpkin todella hyv�n kuuloisia, mutta ne tuntuvat olevan per�isin aivan eri biiseist�. Viimeisen� kuultava
Miss Moneypenny p��ttyy vuorostaan aivan
Iron Maidenin
Killers-levyn henkiseen runttaukseen, mit� ei voi tosin pit�� kuin positiivisena asiana.
The Sandcastle King on SixteenElevenin ensimm�inen virallinen tuotos, joten raakilemaisuus on ymm�rrett�v��, etenkin kun j�senilt� ei l�ydy paljoakaan musiikillista taustaa. Ideoita tuntuu riitt�v�n, joten t�st� saattaa kehkeyty� viel� vaikka mit�.
Mika Roth
Thousand Years: Death Is A Provisional Rest
Kes�ll� 2004 perustettu ja saman vuoden syksyll� nykyisen muotonsa saavuttanut lohjalainen
Thousand Years syntyi b�ndin itsens� mukaan kyltym�tt�m�st� halusta soittaa heavya. Tuon halun takana ovat ainakin osittain olleet varmasti sellaiset yhtyeet kuin
Machine Head, Pantera ja
In Flames. N�it� pohjia on kuitenkin rikastettu runsaalla omalla n�kemyksell�, jota j�senille on ehtinyt kerty� muissa b�ndeiss� touhutessa.
Lohjan koplan esikoistallenteellaan saavuttama lopputulos muistuttaakin aluksi hieman
Total Devastationin debyytti�, tai viimeiseksi j��neit�
Die Krupps albumeita. Viiden biisin ep:n aloituskolmikko
Control � Dark Kingdom � Blindness edustaakin ryhm�n selv�sti vahvempaa puolta. Loppupuolella ote l�htee kevenem��n, jopa siin� m��rin ett� moista voisi sanoa lipsumiseksi. Thousand Yearsin ensimm�ist� tallennetta voi pit�� liev�st� ep�tasaisuudesta huolimatta onnistuneena, ja j��n mielenkiinnolla seuraamaan mit� tulevaisuus tuo tullessaan.
Mika Roth
Lukukertoja: 11573
