24.01.2006
Vuonna 1994 julkaistu Aura teki aiemmin l�hinn� pienten, mutta sit�kin fanaattisempien, piirien suosiman CMX:n ainakin jollakin asteella tutuksi suuremmalle yleis�lle. Levylt� irrotettiin kaksi single�, n�tisti poppaava Kultanaamio ja lohdullisen kaunis Ruoste, joista etenkin j�lkimm�inen on j��nyt radioasemien suomenkielisten kestosuosikkien kaanoniin, ja sen kertos�e savu nuolee raunioita/ tied�th�n milt� tuntuu/ l�mmitt�� k�si��n/ palaneiden kotien tuhkassa on tuttu l�hes kenelle hyv�ns� kempelel�iselle sauvak�velij�lle. Silti yhtyeen musiikki oli edelleen kaukana yleistajuisesta tuulipukukansan viihdykkeest� kuin nyky��nkin, vaikka ilmiasu koko levyn ajan onkin sek� sovituksiltaan ett� yleissoundiltaan pehme�mpi kuin ensimm�isill� kolmella albumilla, Kolmik�rjell� (Bad Vugum, 1990), Veljeskunnalla (Bad Vugum, 1991) ja Auringolla (EMI, 1993). My�s hardcorepunk-elementit v�heniv�t melko radikaalisti - silloinen rumpali Pekka Kanniainen lakkasi soittamasta tahtilajitonta HC-komppia ja Janne Halmkronan ja Timo Rasion kitarat soivat rauhallisemmin ja monimuotoisemmin. Ensimm�ist� kertaa voi my�s sanoa levylt� l�ytyv�n rehellisi� balladeja, ja kolme biisi� jopa saivat taakseen muhkeahkot, Veikko Huuskosen operoimat jousisovitukset. Kuten yhtye itse on monesti todennut: kuka jaksaa olla parikymppinen koko ik�ns�?
My�s yhtyeen sanoittajan, basistin ja p��asiallisen s�velt�j�n A.W. Yrj�n�n tekstien maailma on hyvin l�mpim�n humanistinen, niin kuin pohjimmiltaan tietysti aina. Mutta t�ll� kertaa ei niink��n negatiivisten tarkistuspisteiden ja ��riesimerkkien kuin vilpitt�m�n ja jopa melko suoran kerronnan kautta. Sek� yksitt�isten tarinoiden ett� yleismaailmankatsomuksellisten kuvasarjojen vuorottelu huipentuu levyn p��tt�v��n nimikappaleeseen, josta Yrj�n� sanoi halunneensa tehd� oikeasti onnellisen kuuloisen kappaleen. Aiempien levyjen osittainen poliittisuus loistaa poissaolollaan, mutta mytologioiden, arkkityyppien ja ihmisen persoonallisuuden historiallisia kerrostumia kaivellaan edelleen.
Hyv�n� tyyppiesimerkkin� levyst� toimii vaikkapa kappale Nainen tanssii tangoa, joka alkaa vinon E-soinnun ja takovan basson kutitellessa hypotalamusta. Kitarat yltyv�t hetkeksi s�r�r�imeeseen, kunnes esiin astuvat tavattoman korskeat ja kornit viulut ylpein� ja k�det vy�t�isill�. Lipev� laulaja loihtii esiin tanssivan hahmon, jonkinlaisen suomi-iskelm�n nymfin irvikuvan: Oh, h�n sekoittaa minun miehenp��ni heikon/ k�det alkaa huitoa ja otsa hikoaa ... kuinka h�n katsoo ja vaatien koskettaa/ se tapahtuu taas vuosituhanten malliin. Alitajunnassa riehuu jokin muukin voima: naisolento/ haisee hielle/ tahtoo itsens�/ uudelleensynnytt��. Kertos�e juoksuttaa parin nauraen auringonkukkapellolle, jonka yli vieriv�t nuo ikiaikaiset, jokseenkin freudilaiset h�m�r�n koneet. Jouset tanssahtavat j�lleen lannistavina esiin, johtajanaan imelien viihdeorkesterien ylipappi: Ei, en el�ttele kuvitelmia/ on arjen koura kova kohtaan keltanokkia ... puhut h�lm�ille ja annat minun odottaa, mutta/ voi, kun tanssit yli parkettilattian/ johtaa mantovani rotumuistin orkesteria. Kertos�e takoo viel� viesti��n, kunnes ymm�rt�� lopettaa. Seuraavaan kertaan asti. Kappale on mielenkiintoinen, jopa turhautuneen ivallinen, tutkielma perinteisemm�n suomalaisen populaarimusiikin kuvastosta.
Yksitt�isist� kappaleista voisi nostaa esiin my�s mainitun Kultanaamio-singlen, joka py�rii saman keskipisteen ymp�rill�. Bassorffi kumisee etusormen ja nimett�m�n tahdissa A-kielell�, keskisormen vieraillessa v�lill� alempana. C, A#, A, G... Rummut feidaavat sis��n, ja totinen laulu henkii ilmoille sielun alimmista kerroksista: Min� vihaan sinua/ min� haluan sinua/ osaan lukea nuo sanat/ tuosta asennostasi/ sin� valkoisella lakanalla/ olet kuin nainen/ mutta et halua olla nainen/ etk� minun olevan mies. Katkerana laulaja julistaa bridgess�: Min� en tunnusta mit��n purppuraa jota pit�� kumartaa/ min� en tunnusta ett� haluan enk� saata l�hte�. Kertos�e l�htee lentoon ja huutaa sis�ll��n totuutta - aina kaksi ihmist� eiv�t voi antaa periksi, vaan ovat kiinni jossakin kiert�en keh�� yht� v�ltt�m�tt�min� toisilleen kuin aamu ja ilta: Olen sinun/ jos tahdot niin/ olen sinun/ kuin syd�mesi/ poukkoileva, raivokas. Laskeudutaan s�keiston basson poukkoiluun. Mik��n ei ole muuttunut. Kumpikaan ei anna ylpeydest��n mit��n. Min� haluan sinua/ haluan vihata sinua/ kaksiselk�inen peto/ raivoaa tasangolla y�n. Bridgen alttaritaulun haalistuvien v�rien kautta juostaan j�lleen kertos�keeseen, jonka j�lkeen C-osa sukeltaa tajuntaan k��nt�en ymp�ri valheen naamion ja itsepetoksen: Muistan unien el�imet/ kuinka ne osaavat puhua/ kuinka kultanaamioinen/ hiipii k�yt�v��. Sama ylimakean ja pintaliitoisen romantisoinnin satiiri maistuu biisiss� vahvana. Vaikutelma korostuu kappaleen kauniin ulkoasun ja kertos�keen mahtipontisuuden ansiosta.
L�tylle mahtuvat sellaisetkin kappaleet, kuin avausraita Mik��n ei vie sit� pois tomeineen ja shamaanitunnelmineen, �rh�k�t Sametinpehme� ja Raskas, perinteit� kunnioittava Elokuun kruunu, kuulaat Turkoosi ja Talvinp�iv�nseisaus sek� progen kanssa flirttailevat Ty�t ja p�iv�t ja Pilvien kuningas. Levyn jokainen kappale on oma teoksensa ja kertomuksensa, mutta ��nitysvaiheen viiv�stymisen vuoksi Yrj�n�lle j�i rutkasti omaa aikaa, ja ehk� osittain siksi biisien koherenssi on vahva. Olin tulla hulluksi pieness� t��l�l�isyksi�ss� ja lopulta aloin turhautuneena hioa ja hioa sanoituksia. Nyt kun niit� katsoo, ei sek��n hulluksi tulo ollut turhaa, herra toteaa yhtyeens� kotisivuilla. T�m� levyn kompaktius p�tee my�s s�vellyksiin ja sovituksiin, joiden ansiosta levy on usein se, johon CMX:n my�hemp�� tuotantoa verrataan; Ei t�m� nyt Auran tasolle yll�... Ilmauksellisen ehdottomuuden ja �kkiv��ryyden karsiminen toivat yhtyeelle uusia kuulijoita ja uusia mahdollisuuksia, ja sen voi halutessaan n�hd� er��n� sen uran k��nnekohtana - levy oli my�s CMX:n ensimm�inen kultaa myynyt.
Klassikon ainekset ovat usein koossa, kun levyss� yhtyv�t rehellisest� taiteellisesta ambitiosta kumpuava uuden tuominen sek� omaan ett� kulttuuriymp�rist�ns� ajatteluun ja ilmaisuun. T�t� seuraa joskus kaupallinen menestys, joka kivett�� levyn aseman jonkinlaisena m��ritt�v�n� tekij�n� ja monumenttina laajemmankin ihmisjoukon mieliin. Klassikko on my�s ilmaisultaan ajaton kokonaisuus, jonka ��relle jaksaa palata el�m�ns� mittaan uudelleen ja uudelleen, ja jonka my�s my�hemm�t sukupolvet l�yt�v�t kuuntelukokemukseksi ja inspiraation l�hteeksi. Aura on matkallaan populaarimusiikin kent�ll� julkaisuvuodestaan t�h�n p�iv��n ker�nnyt n�m� ominaisuudet matkaansa ja kiert�nyt ne tiiviiksi osaksi itse��n.
Teksti: Petteri Enroth, kuvat Ilkka Valpasvuo
